Tekstit

Valoon päin

Kuva
Joulun koettelemukset ovat takana päin ja sekä fyysinen, että ennen kaikkea henkinen kunto alkaa olla parempaan päin. Takana on selkeästi aurinkoisempi pätkä ja ilma on monella tapaa raikkaampi. Ihan itsekseen tähän ei päästy vaan vaimon ja minun välillä käytiin aika syvällisiä ja tiukkojakin keskusteluja siitä, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tuloksena oli havahtuminen siihen, että kumpikin osapuoli oli saavuttanut omassa väsymystilassaan sen pisteen, että jaksaminen alkoi olla aika minimaalista. Tämä väsymys heijastui kaikkeen tekemiseen, mutta ennen kaikkea parisuhteeseen ja yhteiseen ajanviettoon. Keskustelu ja omien tuntemuksien kertominen avasi tilannetta ja käänsi kelkan valoisampaan suuntaan.

Väsymys kumuloituu ja joulun raskas sairastaminen oli lopulta meille kaikille hieman liikaa. Vauva-arki on itsessään ollut kuitenkin aika uuvuttavaa varsinkin äitiosapuolelle, jota Kapteeni työllistää edelleen myös öisin. Näin hieman jälkikäteen katsottuna vaimoni on varmasti ollut…

Raskasta joulua - siitäkin selvittiin

Kuva
Joululoma on vietettu, joulureissut on tehty ja kaikesta muusta joulunaikana tapahtuneesta on alettu toipumaan. Miten joulu meni? No vaihtelevasti. Koko joulunaikaa väritti osaltaan perheeseemme ilmaantunut flunssa, josta jokainen kärsi vuorollaan. Oma sairasteluni alkoi Tapaninpäivänä, Kapteeni sairastui kotiinpalattuamme ja vaimoni vuoro oli juuri ennen uutta vuotta. Kaikki vuorollaan samassa kuumetta ja räkää sisältäneessä flunssassa. Onneksi Kapteeni tuntui selviävän kaikista vähimmällä tämänkertaisesta nuhastaan. Vain yksi kuumeinen päivä ja nyt jäljellä on enää unia ajoittain häiritsevä yskä. Minun osaltani flunssaa sävyttivät mielenkiintoiset sivuoireet, jotka heräsivät ärhäkkäästi eloon. Näiden sivuoireiden vuoksi kävin mm. päivystyksessä ja työterveydessä hankkimassa lääkekuuria, joilla oireet nyt ainakin toistaiseksi näyttävät laantuneen. Vaimolla flunssa vielä jatkuu ja joulun jälkeinen aika istuttiin aikalailla kotioloissa hiljaa hissutellen.

Mutta se joulu. Vietimme joul…

Kuulumisia: 4kk -neuvola

Kuva
Kapteeni on jo reilut neljä kuukautta vanha. Eilen kävimme neuvolassa, joka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ei sisältänyt lääkärikäyntiä. Lääkärin tapaamme vasta ensi vuoden alussa. Neuvolan täti nauroi ja ihasteli poikaamme estoitta. Kapteeni näyttää varsin suloiselta pulleine poskineen. Ja suloinen hän on muutenkin. Neuvolaan hän saapui sikeästi turvakaukalossaan nukkuen ja saimme keskustella neuvolatädin kanssa kuulumisista rauhassa.

Kertasimme varsin avoimesti tilannettamme. Haasteita on riittänyt. Iltanukuttamisen kanssa on taisteltu ihan riittämiin ja yöt ovat varsin katkonaisia, kun laivan käskyttäjä heräilee kahden tunnin välein vaatimaan lisää syötävää. Unenpuute tietysti näkyy kaikessa toiminnassa. Tosin nyt muutamien päivien ajan on liikuttu parempaan suuntaan. Neuvolan täti kuunteli huoliamme ja antoi näkökulmia nukuttamiseen ja muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.  Nukahtaminen on yksilöllistä ja useinsyöminen on normaalia. Vauvat ovat erilaisia ja neljän …

Aaltoliikettä

Kuva
Pitkä pätkä on taas menty edellisestä blogikirjoituksesta. Viimeksi oltiin aika raskaissa tunnelmissa ja vähän samalla teemalla on menty tämäkin pätkä. Vaikuttaa siltä, että lähestyvä 4 kuukauden rajapyykki on konkretisoinut entisestään sen, että vauvan kanssa mikään ei ole suoraviivaista ja ennakoitavissa. Ja tietysti kumuloituva väsymys alkaa monella tavalla vaikuttamaan kummassakin vanhemmassa. Varsinkin kun viime viikkoihin on mahtunut sellaisia öitä, että Kapteeni on päättänyt herättää kaleeriorjansa yöllä kello 2 soutamaan pariksi tunniksi, kunnes hänen oma kellonsa taas asettuu nukkumismoodiin.

Tuollaisia valvottuja öitä pari peräkkäin, päivä töissä ja illaksi samaan veneeseen ja voi sanoa, että ikäiseni (vanhahko) mies alkaa olla päästään aika tillin tallin. Tämä tietysti näkyy aikuisten välisessä kanssakäymisessä väkisinkin. Ja täytyy myöntää, että keskellä yötä kitisevän vauvan nukuttamisen Rubikin -kuutiota ratkaistaessa päässä ehtii käydä aika monenlaisia ajatuksia. Ei ai…

On ollut raskasta

Kuva
Viime viikon lopulta tämän viikon lopulle on kyllä ollut rankka pätkä. Se ei toisaalta tarkoita sitä, että kuluneet päivät olisivat olleet epämiellyttäviä. Oikeastaan päinvastoin. Viime keskiviikkona suuntasimme VR:n kuljettamana pienoislomalle Tampereelle vaimon perheen kestitykseen. Arvelin vaimolleni jo etukäteen, että luvassa on aika rankka reissu ihan käytännön syistä ja itse varauduin toipumiseen jatkamalla viikonlopun jälkeen isyyslomilla vielä maanantain ja tiistain. Menomatka sujui junassa melko hyvin. Ainoa ongelma oli, että Kapteeni ei suostunut millään nukkumaan vaan valvoi illalla viisi tuntia putkeen ennen kuin uni lopulta vei mukanaan, kun meidät noudettiin autolla Tampereelta. Lopulliset unet koittivat vasta kello 12 yöllä. Matka meni silti melko helposti. Kapteeni ei osoittanut mieltään kuin pari kertaa. Hän söi hyvin ja muutamat pienet itkukohtaukset saatiin haltuun sylittelyllä. VR:n kalusto tarjosi menomatkalla suhteellisen hyvät puitteet. Ouluun asti menimme perh…

Juhla, jonka keskipisteeksi en osannut itseäni kuvitella

Kuva
Isänpäivä. Juhlapäivä, jonka keskiöön en itseäni osannut koskaan kuvitella. Aiemmassa elämässä ajatus isyydestä tuntui todella kaukaiselta. Nyt, kun katson viimeistä reilua vuotta taaksepäin ajatus isyydestä on luonteva osa minua. Mitä olin ilman identiteettiäni isänä? Ilman pientä vauvaa?Onnellista ja tasapainoista parisuhdetta? Käsitykseni itsestäni ja arvoistani oli aikalailla erilainen silloin, kun en osannut itselleni jälkikasvua kuvitella ja elin vain itselleni. Sunnuntaina vietin ensimmäistä isänpäivääni ja huomasin, että kyseessä on minulle tärkeä päivä ja  sen viettäminen oli lopulta merkityksellisempi kuin osasin kuvitella.

Olin myös enemmän kuin yllättynyt siitä, miten paljon vaimoni oli nähnyt vaivaa isänpäiväjuhlallisuuksien eteen. Minä olisin ollut tyytyväinen normaaliin viikonloppuaamuun eli yhdessä valmistettuun ja nautittuun brunssiin. Lahjoista minulla ei ollut mitään käsitystä, enkä ollut odottanut tai saati toivonut mitään. Toisin kävi. Kapteeni luonnollisesti her…

Parisuhteesta vauva-arjen keskellä

Kuva
Piti tätä aihetta lähestyä jo tovi sitten, mutta jostain syystä on jäänyt teksti kirjoittamatta. "Meidän suuri seikkailu -blogissa" lähestyttiin samaa aihetta, joten ajattelin laittaa lusikkani soppaan. Minä en sinänsä pysty antamaan tähän parisuhdeasiaan mitään neuvoja tai totuuksia. Jokainen parisuhde on erilainen eikä mitään yksiselitteistä "tee näin niin parisuhteesi kestää vauvavuoden" -ohjetta ole olemassakaan. Jokaisen on etsittävä ne koossapitävät voimat itse ja yhdessä kumppaninsa kanssa. Eikä vauvavuosi sinänsä eroa mistään muusta parisuhteeseen liittyvästä haasteesta. Kärsivällisyys, ymmärrys, anteeksianto, tahto olla toisen kanssa ja tärkeimpänä rakkaus. Ilman rakkautta parisuhteessa ei kannata olla. Minä olen sellaisissa parisuhteisessa ollut. Jälki ei ollut kovin kaunista.

Meidän parisuhteemme on varmasti muuttunut Kapteenin saavuttua. Sanoisin omasta näkökulmastani pelkästään parempaan suuntaan. Mutta myönnän, että minä elän edelleen vauvakuplassa. …