Tekstit

En yhtään ihmettele...

Kuva
Syyskuun puoliväli on ylitetty. Ainakin kotikaupunkimme korkeudella se tarkoittaa sitä, että kelit ovat kääntyneet jo selkeästi syksyisiksi. Lämpöasteet eivät enää kohoa päivisinkään paljoa kymmenen asteen yläpuolelle ja yöpakkaset alkavat hiipiä tykö. Olipahan kesä! Mietin juuri, moottoripyörääni talvivarastoon ajaessani, että lämpimästä kesästä huolimatta kilometrejä ei moottoripyörän mittariin tarttunut toissa kesän malliin. Taisi olla muuta tekemistä. Ja tottahan se on. Alkukesä meni loppuraskauden pyörteissä ja elokuu meni Kapteenin kanssa isyyden ensiaskelia ottaen. Kaikin puolin toiminnantäytteinen kesä ja varmasti ikimuistoinen muutenkin kuin säiden puolesta.

Eikä se moottoripyörän vähäinen kilometrimäärä sinänsä harmita. Viimeisen ajon alkupätkällä käväisi mielessä, että mukavaa puuhaahan tämä on. Ajella rauhallisesti omaan tahtiinsa hienoissa maisemissa. Loppumatkan kaatosade muistutti taas, että harrastuksessa on kääntöpuolensa. En minä moottoripyöräilyä ole hirveästi muun…

Jos insinööri saisi suunnitella...

Kuva
Vauva-arki etenee. Tai ehkä enemmänkin sitä eletään. Mukavaa on edelleen ollut. Jotkut yöt ovat olleet vaikeampia kuin toiset. Viime yönä Kapteeni piti taas aikamoista meteliä. Ei itkua, mutta ilmeisesti vatsassa kipristeli ja siitä seurasi kovaäänistä äkistelyä. Onneksi olemme tajunneet mennä aikaisin nukkumaan. Ja onneksi vaimoni saa välillä otettua päiväunia vauvan nukkuessa päivällä. Minä saan nukuttua ihan hyvin. Välillä vaihdan vaipan yöllä ja nukuttelen poikaa sen jälkeen. Välillä vauvan metelöinti vähän valvottaa. Mutta toistaiseksi olen pärjännyt hyvin töiden ja vauvaöiden kanssa. Viikonloppuisin saa onneksi levätä. Vaimoni on varmasti väsyneempi. Hän heräilee yöllä kuitenkin useammin imettämään ja uni on katkonaisempaa. Olen yrittänyt sanoa, että päivisin kannattaa ottaa rauhassa. Mutta tietenkin hän haluaa tehdä muutakin kuin nukkua tai istua sohvalla.

Viime viikonloppuna saimme vieraita etelästä ja toimintaa oli normaalia enemmän. Kiva viikonloppu. Vaimoni perhe näki Kapt…

Isän TOP 3...so far

Kuva
Vauvan ensimmäinen elinkuukausi alkaa täyttyä. Isyysloman ensimmäiset viikon ovat takana päin ja isän työviikko on kohta suoritettu. Töihinpaluu on sujunut vaihtelevasti. Paluu tapahtui uuteen työpaikkaan, joten alku on ollut hienoista hakemista. Niin kuin aina. Työvälineet ovat olleet hukassa ja työtilat ovat hakeneet vielä muotoaan. Vanhasta työpaikasta siirtyi myös toinen henkilö, joten sikäli tuttuun ympäristöön tässä vaihdettiin. Perinteisesti vierekkäiset työpisteet. Mitä sitä hyvää tiimiä hajoittamaan.

Töiden alettua on nähty ja koettu myös se todellinen vauva-arki eli, miten asiat sujuvat päivisin, kun äiti on vauvan kanssa kahden kotona ja isä saapuu vasta iltapäivällä. Tosin olen käynyt syömässä lounaan kotosalla, joten näen heitä onneksi myös päivällä. Ikävä iskee töissä. Olisi kiva olla kotosalla ja nauttia vauvan touhuista vaikka hän vain nukkuisikin. Ja nauttia vaimon kanssa yhdessä tehdyistä asioista. Isyysloman kolme viikkoa oli hienoa aikaa. Ei ainoastaan vauvan kans…

Tuhansia töitä, valvottuja öitä

Kuva
No ei sentään. Silmiä painaa eikä uni anna lainaa. Enpä silti pysty valittamaan oloani. Takana on paljolti valvottu yö. Pojalla taitaa olla vatsavaivoja ja tiheän imun kausi, joten yöllä hänen nukkumisensa ilman sylittelyä oli aika haastavaa. Hoidin yövuoroa pitkästi aamuyölle ja vaimoni hoiti aamuyön tunnit. Nyt he molemmat nukkuvat, kuten pitääkin. Minä otin kupillisen hyvää kahvia ja taas mennään. Poika nukkuu sohvalla vieressäni. Hän näyttää onnelliselta. Minäkin olen. Häntä katsoessa tuntuu, että valvottu yö on pieni hinta siitä, että olemme hänet luoksemme saaneet. Vauva-arki alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua, mutta olemme vieläkin päässeet suhteellisen helpolla.

Miltä peruspäivämme näyttää:
8.00-9.00 Kapteeni heräilee yöuniltaan, viimeisin yösyöttö on yleensä noin kello 05.00 aamulla, joten hän "heräilee" päivään aamusella

9.00-14.00 Tässä välissä Kapteeni on syönyt ja nukkuu n.3h erissä. Tämä aika voidaan touhuta niitä juoksevia asioita, käydä vaunulenkillä, käydä ka…

Kirje tykkikakkakeskityksen keskeltä

Kuva
On aamu. Kello näyttää kotvasen ennen aamukahdeksaa. Makuuhuoneessa muut perheenjäsenet nukkuvat. Tai no. Kapteenin ähinää kuuluu kyllä oven lävitse, joten hän taitaa olla siinä vauvoille ominaisessa unen vaiheessa, jossa silmät liikkuvat silmäluomien alla, ilmaa harotaan kaikilla raajoilla ja naamaa rypistellään, mitä hauskempiin asentoihin. REM -uneksi kai sitä oikeasti sanotaan. Minä juon kahvia ja kirjoittelen blogia. Olen nyt kolmen viikon vapailla, joista toinen viikko kallistuu loppua kohti. Tänään on neuvolan tädin käynti, jonka jälkeen lähdemme isovanhempien luokse pohjoiseen. Puolitoista viikkoa ollaankin pojan kanssa oltu jo kotona. Kapteeni on 12 päivää vanha. Niin se aika kultaa muistot. Viime tekstissä kuvatut negatiiviset synnytysmuistot ovat jo pääosin hiipuneet unholaan. Mitäs siellä salissa oikein tapahtuikaan?

Kotiin pääsimme viime viikon tiistaina. Myöhään illalla. Jostain syystä "vapauttaminen" kesti aika pitkään ja illan suussa uusi kolmihenkiseksi kas…

Soturi ja hattuteline

Kuva
Kaikki on hyvin. Kolmihenkinen perheemme pääsi kotiin myöhään tiistai-iltana ja vietti ensimmäisen hieman levottoman yön turvallisesti tuttujen seinien sisällä. Kaikki tuntui ja tuntuu olevan kohdallaan ja tasapainossa. Arkea hallitsee nyt Kapteenia näennäisesti aina vaivaava nälkä ja vaipanvaihtoseremoniat ja muut vauvan eloon kuuluvat pienet suuret asiat. Isä elää vauvakuplassa ja taitaa olla jonkinmoinen baby blues myös päällä. Itku tulee jotenkin aika herkästi. Toissapäivänä itkin kaupastatullessani sitä, että tuntui niin hyvältä olla vaimoni ja pojan kanssa kotona. Ja tuntuuhan se. Poikamme on kaikkea mitä kuvittelin ja enemmän. Pelkkää täydellistä vauvan, puklun ja välillä kakan hajuista ihmisen alkua.

Niin se synnytys. Varmaan blogeissa on ollut tapana kirjoittaa jonkinlainen synnytyskertomus siitä, miten kaikki meni. En tiedä olenko oikein valmis tai halukas palaamaan niihin tunnelmiin, nyt tai myöhemmin. Riittää varmaan, kun kerron, että synnytys oli siinä tilanteessa ehkä p…

Kapteeni on täällä!

Kuva
Kapteeni saapui luoksemme varhain lauantaiaamuna. Vauva ja äiti voivat hyvin. Isä on kohtuudella sekaisin.

Kiitos kaikille kommenteista ja onnitteluista! Katsotaan, milloin tässä saadaan järkevää tekstiä aikaiseksi.

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi