Tekstit

Juhla, jonka keskipisteeksi en osannut itseäni kuvitella

Kuva
Isänpäivä. Juhlapäivä, jonka keskiöön en itseäni osannut koskaan kuvitella. Aiemmassa elämässä ajatus isyydestä tuntui todella kaukaiselta. Nyt, kun katson viimeistä reilua vuotta taaksepäin ajatus isyydestä on luonteva osa minua. Mitä olin ilman identiteettiäni isänä? Ilman pientä vauvaa?Onnellista ja tasapainoista parisuhdetta? Käsitykseni itsestäni ja arvoistani oli aikalailla erilainen silloin, kun en osannut itselleni jälkikasvua kuvitella ja elin vain itselleni. Sunnuntaina vietin ensimmäistä isänpäivääni ja huomasin, että kyseessä on minulle tärkeä päivä ja  sen viettäminen oli lopulta merkityksellisempi kuin osasin kuvitella.

Olin myös enemmän kuin yllättynyt siitä, miten paljon vaimoni oli nähnyt vaivaa isänpäiväjuhlallisuuksien eteen. Minä olisin ollut tyytyväinen normaaliin viikonloppuaamuun eli yhdessä valmistettuun ja nautittuun brunssiin. Lahjoista minulla ei ollut mitään käsitystä, enkä ollut odottanut tai saati toivonut mitään. Toisin kävi. Kapteeni luonnollisesti her…

Parisuhteesta vauva-arjen keskellä

Kuva
Piti tätä aihetta lähestyä jo tovi sitten, mutta jostain syystä on jäänyt teksti kirjoittamatta. "Meidän suuri seikkailu -blogissa" lähestyttiin samaa aihetta, joten ajattelin laittaa lusikkani soppaan. Minä en sinänsä pysty antamaan tähän parisuhdeasiaan mitään neuvoja tai totuuksia. Jokainen parisuhde on erilainen eikä mitään yksiselitteistä "tee näin niin parisuhteesi kestää vauvavuoden" -ohjetta ole olemassakaan. Jokaisen on etsittävä ne koossapitävät voimat itse ja yhdessä kumppaninsa kanssa. Eikä vauvavuosi sinänsä eroa mistään muusta parisuhteeseen liittyvästä haasteesta. Kärsivällisyys, ymmärrys, anteeksianto, tahto olla toisen kanssa ja tärkeimpänä rakkaus. Ilman rakkautta parisuhteessa ei kannata olla. Minä olen sellaisissa parisuhteisessa ollut. Jälki ei ollut kovin kaunista.

Meidän parisuhteemme on varmasti muuttunut Kapteenin saavuttua. Sanoisin omasta näkökulmastani pelkästään parempaan suuntaan. Mutta myönnän, että minä elän edelleen vauvakuplassa. …

Räjähdyspiste - ja sen toisella puolen

Kuva
Onkohan muilla samankaltaisia kokemuksia siitä, että huomaa olevansa pelottavan samankaltainen oman isänsä kanssa? Havahduin tähän tosiasiaan viimeistään viime viikonloppuna, kun vierailimme vanhempieni tykönä ja kaikki ei mennyt kuten Strömsössä. Minä olen äkkipikainen tai sanotaan olen ollut. Olen pyrkinyt parantamaan sytytyslankani pituutta ja osittain siinä onnistunutkin. En nimittäin parisuhteessani ole lähelläkään sitä tasoa, mitä olin ennen. Toki välillä olen aika nopea tokaisuissani, mutta kyllä hermoilleni on mittaa kasvanut tässä vanhetessa. Uskoo ken tahtoo.

Toisaalta olen myös melko jääräpäinen tiettyjen asioiden suhteen. Asettaudun mielipiteideni taakse välillä aika järkkymättä ja pääni kääntäminen voi olla vaikeaa. Tämäkin asemoituminen riippuu aika paljolti siitä, kuka vastapuolelle asettuu ja missä tilanteessa. Kaikkien kanssa en väittele, enkä väittele asioista, joihin minulla ei selkeästi ole edes jonkin verran tietämystä. Joidenkin ihmisten kanssa näkemykset eivät …

2kk neuvolakuulumiset - meillä asuu iso pötky

Kuva
Kyllä aika rientää. Kahden kuukauden neuvolakäynti oli viime viikolla ja saimme insinööri-isälle aina niin tärkeitä mittatuloksia Kapteenin kasvusta. Neuvolaan mentiin avoimin mielin. Oikeastaan mikään ei sillä hetkellä ollut mielen päällä vaivaamassa. Kaikki oli mennyt vauvan kanssa suhteellisen hyvin ja vaivattomasti. Yöt nukuttiin kohtalaisesti ja arki oli asettunut uomiinsa aika tasapainoisesti. Neuvolan tädille ei ollut erikseen mitään kysymyksiä etukäteen. Tilanne oli varsin levollinen neuvolaan mennessä ja toki myös sieltä tullessa.

Tuttu neuvolan täti otti meidät vastaan ja aluksi, Kapteenin ottaessa pieniä päiväunia kaukalossaan, käytiin läpi kuulumisia. Kertasimme kokemuksiamme jaksamisesta ja vauva-arjesta ja kummallakin oli suhteellisen hyvä mieli siitä, miten kaikki rullaa. Vaimollani tilanne on haastavampi, koska hän on lapsen kanssa kotona päivät ja varmasti kaipuu vertaisseuralle on suuri. Minun läsnäoloni ja apuni saapuu vasta iltapäivällä työpäivän jälkeen. Päivät t…

Mikä on muuttunut?

Kuva
Otsikon mukaiseen kysymykseen sain vastata viikonloppuna varpajaisten vieton keskellä. Tosin näin alkoholiakäyttämättömän miehen taidoilla varpajaisperinteen täyttäminen jäi ehkä hieman vaillinnaiseksi. Minä en ottanut mitään ja muutenkin alkoholi näytteli illassa aika pientä osaa. Vietimme lauantaita hyvän ystäväni luona laulaen, soitellen ja jutellen. Pitkästä aikaa. Oli hauskaa. Tahto ja tarve musisointiin on edelleen olemassa vaikka keikkoja ei nyt pitkään aikana ole ollutkaan. Ja tuntui äänikin pelaavan, kun ei turhia asiaa miettinyt. Musisoinnin lisäksi puhuttiin lapsista ja Kapteniin saapumisen vaikutuksista. En tiedä olenko oikein asiaa syvemmin miettinytkään. On tullut elettyä tätä vauva-arkea kaikin aistein. Hyvä niin.

Mikä on muuttunut? Hyvä kysymys. Taisin lyhyen pohdinnan jälkeen vastata, että ainakin se on muuttunut, että minulla on velvollisuus pysyä hengissä. En ole vastuussa enää vain itsestäni vaan myös poikamme huolenpidosta. Prioriteettina on hoitaa itseään ja asi…

Välitilinpäätös: 100 julkaistua tekstiä

Kuva
Tämä on 100. julkaistu blogikirjoitus. Havahduin tähän tosiasiaan viime blogikirjoitukseni kohdalla, kun julkaisujärjestelmän laskuria katselin. Yhtään luonnosta ei näyttäisi säästössä olevan. Eikä oikeastaan ole koskaan ollutkaan. Kirjoitan nämä tekstit yleensä yhdeltä istumalta, ennakkoon turhaan suunnittelematta. Aiheet kumpuavat sisältä ja varmasti olen työstänyt näitä tekstejä pääni sisällä ennen niiden uloskirjoitusta.

Muistan hyvin, mistä aloitin. Oli tammikuinen ilta ja makoilin vaimoni vieressä sängyssä. Hän taisi jo nukkua tai olla juuri nukahtamassa. Olimme saaneet jo tovi sitten tietää, että meille olisi kesän lopulla syntymässä vauva. Vauva, joka tulisi mullistamaan elämämme. Ja oli jo siihen mennessä mullistanut monella tapaa tulevan isän maailmankatsomuksen. Olin innoissani vauvasta. Täysillä mukana raskaudessa. Ajatuksia pyöri päässä. Tietoa olin jo kaivanut monesta eri lähteestä ja olin syvällä tietolähteiden ja informaation suossa. Jotenkin sisällä syttyi tarve jäse…

Ristiäiset takana - väsyneitä ja onnellisia

Kuva
Juhlat on pidetty. Voi sanoa, että takki on tyhjä. Monestakin syystä. Ensinnäkin järjestelyissä oli tarjoilujen ulkoistamisesta huolimatta aika paljon tekemistä, mietittävää, aikataulutettavaa ja muuta yleistä tohinaa. Suurimman vastuun suunnittelusta ja toteutuksesta kantoi vaimoni, joka ominaiseen moniajotaifuunin tapaansa sai aikaan loistavat ja onnistuneet ristiäiset. Kiitosta siitä en varmaan osaa hänelle tarpeeksi antaa. Minun tapani tehdä asioita ei ole yhtä pikkutarkka ja se varmasti aiheutti osaltaan pientä otsasuonen pullistelua juhlajärjestelyjen tuoksinnassa. Mutta minun näkökulmani oli tässäkin se, että en halunnut, että stressi häivyttää kaiken nautinnon pois tästä suuresta päivästä. Kastejuhlan ytimessä oli pojan kasteen lisäksi se, että saisimme viettää aikaa sukulaisten ja ystävien kesken.

Juhlien lopullinen valmistelu alkoi todenteolla perjantaina, kun pääsimme juhlapaikalle illalla järjestämään tilaa, laittamaan pöytiä ja suunnittelemaan tarjoiluja. Tietysti jo enn…