Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Lomalla viimeinkin - NO STRESS, HUOMENNA!

Kuva
Itseasiassa olemme palanneet kotiin ja loma on vietetty. Blogi sai loman ajan olla tauolla.
Keskityimme aurinkoon ja lepoon. Loma tuli todella tarpeeseen! Olemme painaneet syksyn työn merkeissä kiivaalla tahdilla. Siihen päälle raskaus ja viime kesän turbulenssit. Lyhyt joululoma ei ladannut akkuja täyteen, ja pitkä pimeä talvi ei toistaiseksi ole sallinnut auringon paljoakaan näyttäytyä. Lomamatka oli varattu hyvissä ajoin syksyllä, jolloin emme vielä raskaudesta osanneet edes haaveilla. Päätimme kuitenkin lomalle lähteä, vaikka vieraassa maassa on riskejä erityisesti  ruuan suhteen. Riskejä hallittiin turhautumiseen asti loman aikana ja toivottavasti riittävällä tarkkuudella. Ainakaan mitään akuuttia sairastumista ei vaimolleni tullut reissun päällä.

Lomalla emme olleet vaimoni kanssa kahdestaan vaan mukana lähti myös vaimoni siskon perhe (mies ja nuori poika 2v) sekä anoppi. Monien mielestä C-luokan reissu. Kyllähän se paperilla voi siltä kuulostaa. Totuus on toinen. Vaimollani on…

Olen pahoillani, että tuomitsin tietämättä paremmin.

Ei-omaehtoinen lapsettomuus sattuu. Tämä on tullut selväksi, kun olen lukenut muutamia aihetta käsitteleviä blogeja (linkit muutamiin kirjoituksen lopussa). Tunnen kouriintuntuvaa surua näiden kirjoittajien tekstien edessä. Tunnen olevani etuoikeutettu. Vaimoni raskaaksi tuleminen onnistui nopeasti. Olemme toistaiseksi olleet onnekkaita. Emme ole kokeneet loputonta tuskaa turhista toiveista ja hiipuvasta uskosta. Vaikeuksia voi meilläkin vielä olla edessä. Tämä on hyvä pitää mielessä ja olla kiitollinen niistä hetkistä, kun kaikki on hyvin.

Lähipiirissäni on ollut lapsettomuutta. Siihen aikaan en itse ollut siinä paikassa elämässä, että olisin lapsia halunnut. Olin mielestäni tehnyt asian suhteen selkeän valinnan. Ei lapsia. Suhtauduin ystäväpariskuntani loputtomaan yrittämiseen ylimielisesti. Miksi he yrittävät noin pitkään? Mitä tämä kaikki yhteiskunnalle maksaa? Eikö olisi muita tapoja? Onko niitä lapsia väkisin hankittava? Niinpä. Melko ahdasmielistä ajattelua, mutta ei varmasti h…

En ikinä kuvitellut...

Ostavani tukisukkia. Mutta niin minä vain tänään paikallisesta Prismasta tein. Ostin tukisukat lentomatkaa varten. Olemme lähdössä lomalle. Aurinkoon. Matka on varattu ennen kuin raskaudesta oli tietoakaan, joten sinne siis. Neuvolassa ei ainakaan puututtu lentämiseen, joten ei kai se vaarallista ole raskauden tässä vaiheessa. Ruuan kanssa pitää tietenkin olla tarkkana. Kohde on "all inclusive" ja kokemuksista päätellen ihan hyvätasoinen hotelli. Niin ne tukisukat. Minä, moottoripyörällä auringonlaskuun ratsastava, nahkatakkia ja bootseja käyttävä cowboy, ostin tukisukat. Asiasta käytiin neuvottelua vaimon ja minun välillä pitkään. Lopputulos on se, että huomaan ostavani tukisukkia. Intin vastaan aikani, enkä pitänyt sukkia kovinkaan tarpeellisena. Minähän voin venytellä koipiani lennon aikana. Otan riskejä moottoripyörän päällä. I live on the edge! Mutta ei. Tukisukat. Ostin. Minä. Tunnen itseni vanhaksi.

Toinen asia tältä päivältä, jota en uskonut ikinä tekeväni on appelsi…

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Oman blogini myötä olen innostunut seuraamaan myös muita blogeja. Lähinnä seurailen vauvoihin ja lapsiin liittyviä blogeja, ihan noin ennakoinnin kannalta. Monenlaisia kokemuksia löytyy. Ja taitavia kirjoittajia, joilla on oma jäljittelemätön tyylinsä. Tällä viikolla olen yrittänyt selvittää, mitä kaikkea vauvalla kannattaisi hankkia ja kuinka paljon siitä pitää olla valmis maksamaan. Paljon. Tänään törmäsin syöttötuoliin, jonka hinta kaikkine lisävaruisteineen oli pitkälti yli 200€. Kuulostaa kalliilta. Minusta. Toki kyseinen syöttötuoli palvelee pitempään ja mukautuu käyttäjänsä tarpeeseen vuosien varrella, mutta silti. Kalliilta vaikuttaa.

Tein tästä syöttötuolista johtuen lyhyen google-selvityksen aiheeseen ja totesin, että kyllä kyseinen syöttötuoli selkeästi edukseen erottuu. Ilmeisesti nykyisin vauvankalusteisiin liittyy entistä enemmän design-ajattelua. Eli niistäkin on tullut sisustuselementtejä. Hankintaan tulisi suhtautua, kuten minkä tahansa muunkin kalusteen hankintaan. K…

Isäksi vanhemmalla iällä

En minä vanha ole. Millään mittapuulla. 40-vuoden ikäpyykki on lähellä, mutta ei vielä ylitettynä. Fyysinen kunto on ok. Ylipainoa ei ole. Terveydentilassa ei merkittäviä heikennyksiä. Fyysisesti olen mielestäni paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin painoa oli 30kg enemmän ja  elämäntapani olivat merkittävässä määrin huonommat. Sillä polulla olisin varmaan vanhentunut ennen aikojani. Nykyisellään tuntuu, että uuden parisuhteen mukanaan tuomat parannukset ruokavalioon ja henkiseen hyvinvointiin ovat entisestään "nuorentaneet" oloani.

Mutta olen minä vanhempi kuin vaimoni. Useamman vuoden vanhempi. Tämä on välillämme pieni vitsailun aihe. Näyttelen hänelle karikatyyriä ikäistäni selkeästi vanhemmasta henkilöstä ja hän heittää hyväntahtoisiä piikkejä suuntaani esimerkiksi, kun nostan jotain painavaa. Pysyn kyllä hänen mukanaan. Ei tee edes tiukkaa. Ikäeroa on suhteemme aikana käsitelty, mutta se ei ole niin merkittävä, että se nousisi mitenkään esille arjess…

Tehdäänpä testi - olisiko näihin käyttöohjeita?

Huomenna vaimollani olisi ensimmäiset labrat, joihin saimme viime viikolla neuvolasta lähetteen.  Ajanvaraus sinänsä onnistui helposti. Kaupungin terveydenhuolto mahdollistaa sähköisen ajanvarauksen ja näytteenottopaikka on työpaikan lähellä. Hienoista arvuuttelua sen sijaan aiheuttavat samaan aikaan toimitettavat virtsanäytteet. Minun on myönnettävä, että neuvolan tädin varmasti seikkaperäisesti selostamat toimintaohjeet, menivät minulta suurelta osin ohitse. Sain kiinni sen verran, että kyseessä on kaksi näytettä (helppo päätellä myös kahdesta purkista), joiden suhteen piti toimia täsmälleen päinvastoin. Eli toinen tuli pesun jälkeen toinen ei. Toinen aamulla toinen illalla. Toinen säilyy toinen ei. Tämähän on melkoista rakettitiedettä. En olisi ikimaailmassa arvannut joskus joutuvani ponnistelemaan vajavaista logiikkaani virtsanäytteiden oikean järjestyksen arpomiseen. Luulen, että aivopähkinä selviää purkkien mukana tulleiden ohjeiden avustuksella. Kunhan ne ajatuksen kanssa lukee…

KonMari - ei kai sentään?

No jossain määrin olen kyllä "hurahtanut" otsikon mukaiseen ajatusfilosofiaan. Yhtään kirjaa en ole aiheesta lukenut. En näin ollen tiedä, mitä kyseinen järjestämisen tyylisuuntaus pitää kokonaisuudessaan sisällään. Mutta asiaankuuluvan viikkauksen olen opetellut. Se on minulle  nykyisin yksi tapa nollata ajatukset. Samalla t-paidat ja bokserit kasautuvat siisteihin pystyviikattuihin riveihin, joista ne on helppo nostella vaatekaappiin. Tämä on "perusmiehelle" sopiva tapa saada kuivatut vaatteet helposti ja mikä parasta, yksinkertaisesti, kaapitusvalmiiksi. Olen tuskastellut asian kanssa pienen ikäni. En ole ikinä mielestäni osannut viikata. Syynä on varmasti ennen ollut haluttomuus keskittyä asiaan kymmentä sekuntia kauempaa. Vaimoni näytettyä minulle pari kertaa KonMari -viikkauksen taian, tartuin koukkuun. Ai tämä tehdään näin! Siitä lähtien olen viikannut omat vaatteeni ja usein myös vaimoni vaatteet. Katsoin myös Youtubesta muutaman opetusvideon kaikkein eksoo…

Saako jo onnitella?

Kyllä saa - oli molempien vastaus veljeni vaimon kysymykseen. Halaukset ja vilpittömät onnittelut raskaudesta. Tuntuu hyvältä, että lähipiiri elää mukana onnessamme. Vaikka olemme raskauden suhteen edelleen varovaisia niin aiheesta on silti kiva keskustella. Veljeni perheeseen kuuluu useampi lapsi ja touhua riittää. Kaikki ovat poikia, joten ennakoitavissa on aikamoista nujakointia teini-iässä. Olimme veljeni kanssa aikamoisia tappelupukareita pienempänä. Ja vähän isompanakin. Teini-iässä taisimme olla pahimmillaan, kun molempien itsepäinen luonne tuli periksiantamisen esteeksi. Ja kyllä me aikuisiälläkin otimme yhteen. Käsittääkseni viimeisin käsirysyksi yltynyt tappelumme on ollut vuonna 2008. Aikamiehinä. Sen jälkeen olemme rauhoittuneet. Tai voi olla, että lisääntynyt välimatka on viilentänyt tunteita.

Ei väleissämme silti mitään vikaa ole. Veljeni on minulle tärkeä ihminen. Olen yrittänyt olla läsnä hänen ja hänen perheensä elämässä niin hyvin kuin olen osannut. Lapsia en varmast…

Varustelua ja varustautumista

IKEA. Lyhyt sana, joka pitää sisällään paljon. Loputtomasti erilaista kodin sisustamiseen ja varustamiseen liittyvää tavaraa. Mutkittelivia käytäviä. Vähän oikoreittejä. Ihmismassoja etsimässä itselleen ostettavaa. Lihapullia. Aamubrunssi. Kyllä. IKEAsta saa myös aamupalaa. Aiomme hyödyntää tämän mahdollisuuden samalla, kun lähdemme katsomaan, mitä ostettavaa löytyisi.

IKEA on tullut tutuksi. Erojen jälkeen kummallekin tuntui jäävän aika vähän astioita, ruokailuvälineitä ja muuta tarpeellista. Helpoin tapa varustaa keittiö ja muut huoneet oli turvautua länsinaapurin ihmeeseen. Tämä taitaa olla neljäs käynti IKEAssa puolen vuoden sisällä. Töissä vitsailivat, että taitaa olla jo Geneven -sopimuksen vastaista. Ihmisoikeusrikkomuksesta en tiedä, mutta olen tykännyt aikaisemmista käynneistä. Yhteisen kodin sisustaminen on ollut hauskaa. Saan sanoa mielipiteeni ja minua kuunnellaan. Yhteinen asuntomme näyttää ja tuntuu kummankin kodilta. Se on yhdessä tehty. Alkurakkauden huumassa suihkuosa…

Aamurutiinit - askareita ja hengähdyksiä

Arkiaamut ovat minulle mieluista aikaa. Vaimoni omaa mestarillisen nukahtamistaidon lisäksi myös kyvyn pitkittää aamujaan sängyssä. Minä en omaa tätäkään kykyä. Kelloni herätyksen jälkeen en useinkaan jää "torkuttamaan" vaan nousen ylös. Olen hyödyntänyt tämän heräämisaikojemme erotuksen tekemällä meille aamupalaa. Minusta on kiva touhuta aamuisella puuronlaiton ja pöydänkattamisen kaltaisia kevyitä puhdetöitä. Päivä käynnistyy pikkuhiljaa ja on pieni hetki aikaa hengähtää ennen töihin lähtöä. Oma hetki. Touhuilua rauhassa, hätäilemättä ja samalla toinen saa vähän enemmän unta. Raskausväsymys näkyy myös aamuissa. Tänä aamuna herääminen oli normaalia vaikeampaa. Eilinen pitkä työpäivä varmasti näkyi vaimoni unentarpeessa.

Aamupalantekoprosessin opettelu oli myös hauska yksityiskohta parisuhteemme alussa. Minulla kesti tovi huomata, että emme nouse samalla hypyllä sängystä. Teet ja puurot olivat ensimmäisen viikon ajan jo kylmänä kupissa, kun odottelin heräävää osapuolta pöytä…

Osallisena ja osallistumassa

Olin väärässä, että neuvolassa keskityttäisiin pelkästään äidin raskauskokemuksiin ja oireiden läpikäyntiin. "Neuvolan tätinä" toimi nuori nainen, joka aktivoi minuakin istuntomme aikana useaan kertaan. En ollut pelkästään statisti vaan pystyin tuomaan esille omia havaintojani ja huomioita. Tunsin olevani osallinen yhteiseen odotukseen. Ja kyllä jännitti. Neuvolan ovista sisäänastuminen konkretisoi raskauden aivan uudella tasolla. Tämä on totta. Olemme tekemässä tätä oikeasti. Odotustilassa kuulimme toisen odottavan äidin vauvan sydänäänet. Vaimoni herkistyi. Minulle  sydänäänien kuuntelu on aina yhtä vaikeaa. Omaa sydäntäni on kuunneltu usein ja sen lyöntitaajuus ei ole tasaisin mahdollinen. Tämän vauvan sydänäänet olivat tasaiset. Hyvältä vaikutti. Toivottavasti  vauvamme perii äitinsä tasaisen ja rauhallisen rytmin.

Neuvola oli uusi pitkä harppaus. Odotushuoneessa näimme muitakin pareja. He olivat pidemmällä kuin me. Vaikuttivat onnellisilta. Meidän tämänpäiväinen istunto…

Kirjoituksia itselle - nuoruuden muisto

Myönnän jo nyt, että blogin kirjoittamisen aloittaminen oli hyvä valinta. Se antaa minulle mahdollisuuden purkaa ajatuksiani tekstimuotoon. Käännellä niitä. Kaivaa syvemmältä. Itsetutkiskelua ja meditointia. On tehnyt hyvää purkaa ajatuksia menneestä ja kirjoittaa ne auki. Tekstien myötä ajatukset ovat konkretisoituneet. Olemme käyneet alkuaikoja läpi vaimoni kanssa useasti. Olen käynyt tarinamme läpi lähipiirin kanssa monta kertaa. Tunnen tarinan ja tiedän tunteet. Elin niiden läpi. Nyt niitä kirjoittaessa näkökulma on kaukaisempi. Harkitumpi. Kipu, jota suhteemme alkuun kuului on vaimentunut. Olen päässyt omien haamujeni yli. Vihdoinkin. Valo on kummallinen juttu. Pienikin pilkahdus ajaa pimeyden pois.

Kirjoitan pääosin itselleni. Ja toiseksi ainoalle seuraajalleni eli vaimolleni. Puhun hänelle tunteistani, mutta vaikka olen sanallisesti keskivertourosta lahjakkaampi, teksteissä saan esitettyä tiettyjä asioita paremmin. Hän lukee blogiani. Kannustaa kirjoittamaan. Hän on sanoi ensim…

Neuvova neuvola, arvuutteleva työyhteisö, ihmettelevä lähipiiri

Huomenna olisi vuorossa ensimmäinen neuvolakäynti. Menemme yhdessä, ennen työpäivää. Luvassa on siis meille ominaista hiiviskelyä, että ei vain tuttuja sattuisi näkymään. Raskauden  alkumatkasta emme ole vielä työyhteisöä asiasta informoineet. Sen aika tulee myöhemmin. Tiedän, että omat työkaverini ovat asiasta innoissaan. Ovat vauvan hankinnasta vitsailleet seurustelumme alkamisesta lähtien. Lastenhuonettakin olisivat valmiit remontoimaan, jos uusi omistusasunto löytyy. Hyväntahtoista naljailua tulee viikottain. Ovat jäljillä. Olivat jäljillä seurustelustammekin, vaikka luulin peitelleeni asiaa onnistuneesti. Minä ja vaimoni olimme lopulta varmaan ainoat, jotka luulivat lämpimien väliemme pysyvän salassa. Välillämme vallitsevaa vetovoimaa on vaikea kätkeä.

Ennen pitkää vauvan saapuminen varmasti huomataan. Aamulla vaimoni tuskaili jo, että sopivia  mahan kasvua peittäviä vaatteita ei vaatekaapissa ole kovin montaa. Töissä on kuulemma hänen vatsanseutuaan jo katseltu merkitsevästi. Mi…

Hyppyjä tuntemattomaan ja elokuvaviisauksia

Sunnuntai-illan päätteeksi katsoimme yhdessä elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars 2014, perustuu samannimiseen kirjaan). Tarina kertoo syöpää sairastavista nuorista, jotka rakastuvat. Tarina ei pääty onnellisesti ja "ilmastointihäiriöt" taisivat iskeä lopussa meihin molempiin

Elokuvan loppuviisaus kuului seuraavasti: "Tässä maailmassa itsensä satuttaminen on väistämätöntä, mutta voimme valita, kenen annamme satuttaa itseämme." Totta. Minäkin olen valintani tehnyt. Avannut itseni ensimmäistä kertaa kokonaan toiselle ihmiselle. Antanut toiselle ihmiselle mahdollisuuden satuttaa minua. Omien heikkouksien, pelkojen ja haaveiden paljastaminen toiselle altistaa kivulle. Toisen rakastaminen mahdollistaa menettämisen tuskan.

Minua ei silti pelota. Enää. Alussa pelotti. Matka seurustelun aloittamiseen oli kummallekin epävarmuuden täyttämää. Olimme löytäneet ihmisen, joka oli ainutlaatuinen. Välillämme oli vetovoimaa, jota ei pystynyt selittämään. Halus…

Arjen iloja, omaa aikaa ja lepoa.

Viikonloppu on ehtinyt jo sunnuntai-iltaan. Oloni on levännyt. Takana on hieno viikonloppu, johon kuului lounastreffit, kauppakierros, kirpputoreilla kiertelyä ja yhdessäoloa. Tänään teimme yhdessä kävelylenkin.  Muutimme kesällä ja emme ole täysin tutustuneet uuden naapurustomme lenkkeilymahdollisuuksiin. Toivottavasti ne tulevat ensi kesänä tutuiksi vaunujen kanssa. Lenkin reittiä ei suunniteltu. Vaimolleni epätietoisuus reitistä ei sovi niin hyvin kuin minulle.Sain rauhoitella häntä muutaman kerran, että tiedän missä olemme. Olen järki-ihminen. Usein väärässä. Saimme kierroksen tehtyä ja löysimme kotiin. Kirkas pakkaskeli piristi. Aurinkokin näyttäytyi. Suomen talvi tarjoaa vastakohtia: lohdutonta pimeyttä ja hetkittäisiä muistutuksia valon olemassaolosta. Nautin kävelystä. Se on minulle sopivaa liikuntaa. Samoin lumityöt. Niitäkin on riittänyt tänä talvena.

Tänään otimme myös omaa aikaa. Kiireisen joulun jälkeen oli aika tavata ystäviä. Olen ollut niin kiinni omassa uudessa elämän…

Yhdessä, yhteisiä kokemuksia

Raskaus on meille yhteinen asia. Tietenkin. Ensimmäinen lapsi jännittää kumpaakin. Emme tiedä, kuinka paljon arki muuttuu. Lähipiirin mukaan paljon. Pidämme kiinni ajatuksesta, että osaamme ennakoida tulevat haasteet. Tuskin osaamme. Raskaus luo uusia kokemuksia vauhdilla. Tässä raskauden vaiheessa olemme keskittyneet lähinnä odottamisen aikaisiin arjen muutoksiin. Ruoka-ainelistoja on luettu. Mitä ei saa syödä ja mitä pitää syödä. Listoja on monenlaisia. Internet pullollaan. Pehmeät juustot ovat vihollinen numero yksi. Pastöroimaton maito on vaarallisin aineosa, mitä voi raskaana olevalla suuhun joutua. En ala kiistämään. Itse en ole koskaan tähän ikään mennessä listeriaa tai salmonellaa sairastanut. Parempi silti katsoa kuin katua. Pitäisi kysyä, minkälaiset ohjeistukset olivat, kun äitini odotti minua 40 vuotta sitten.

Luulen, että ohjeistukset ovat muuttuneet. Internetin syövereistä löytyy asiantuntijoita ja epätietoisia. Ruoka-aineet herättävät huolta ja kysymyksiä. Minä seuraan …

Sydänääniä ja mustetahroja

Olen kuullut vauvamme sydämen lyövän. Sykähdyttävä kokemus. Kuulin äänen, vaikka omakin sydämeni taisi laukata aika kovaa. En ole helposti jännittävää sorttia. Harva tilanne saa sykkeeni koholle. Ensimmäinen ultratutkimus oli sellainen. Istuin pimeässä tutkimushuoneessa ja katselin pieneltä kuvaruudulta vauvaamme. Ja kuulin ensimmäiset sydänäänet. Silmät taisivat kostua. Onneksi oli pimeää.

En osaa suhtautua omiin kyyneliini aikuismaisesti. En itke julkisesti. Vaimoni seurassa valitan "ilmastointihäiriöitä" nykyään melko usein. Ilmeisesti ikkunoiden veto saa silmäni vesistelemään. Esimerkiksi SuomiLoven aikana. Kummallinen ilmiö. Ja uusi. Vietin aikuiselämästäni suuren osan itkemättä lainkaan. Olin perheeni peruskivi, särkymätön, surua ja kyyneliä hylkivä kallio. Se oli roolini ja on edelleen. Uskon sen auttaneen muita perheenjäseniä heidän surunsa hetkellä. Minulle se ei välttämättä ole tehnyt hyvää. (Avo)vaimoni seurassa olen uskaltanut herkistyä. Olen jopa kerran itkenyt …

Raskaus näkyy, kuuluu ja tuntuu

Menossa on raskausviikko 10 (9+3). Eli olemme vasta lähtösuoralla. Ehkä liian aikaista kirjoittaa tätä isyysblogia. Olen raskauden suhteen varovainen. Riskit ovat suuret, enkä halua pettyä. Olen sanonut aloittavani valmistautumisen vasta toukokuulla (laskettu aika elokuun 7. päivä). Olen järki-ihminen, usein väärässä. Aloitin kuitenkin blogin kirjoittamisen, tulevaisuus näyttää, minkälaisia kokemuksia tähän kirjataan.

Varovaisuus on ehkä liioiteltuakin, mutta kuuluu perusluonteeseeni. En useinkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa. Raskauden suhteen tämä piirre on korostunut. Mutta joitakin ennakointeja on silti tehty. Vaimon älyluuriin ilmestyi positiivisen testin jälkeen nopeasti useita raskaussovelluksia. Myönnetään, että niiden avulla on kiva seurata, mitä vaimon mahassa asuvalle tulokkaalle kuuluu. En ole ymmärtänyt, kuinka pienestä ihmisen elämä ponnistaa käyntiin. Se on ihme. Aidosti. Osoitus luonnon kyvystä voittaa esteet ja löytää keinot. 
Sovellukset keskittyvät pääosin kertomaan…

"Tässä on kaksi viivaa" - missä olit, kun..

Olin suihkussa, kun kuulin nuo sanat. En siis jännittänyt vessan oven takana testin tulosta. Tällä kertaa. Syynä tähän oli se, että raskaustestejä oli tehty suhteen aikana jo aiemminkin ja pidin  epätodennäköisenä testin positiivista tulosta. Ehkäisyn lopettamisesta oli kulunut vain hieman päälle kuukausi, joten eihän se nyt heti voisi tärpätä. Eipä. Niin vain tärppäsi. Miten näihin sanoihin päästiin?

Kirjoitin jo blogissani, että lapsen hankkiminen ei aikaisemmin ollut suunnitelmissa. Suoraan sanottununa suhtauduin lapsen saamiseen ehdottoman jyrkällä EI:llä. Suhteissani pyrin aina varmistamaan, että lapsen saapumisen mahdollisuus olisi mahdollisimman pieni. Ennen seurustelumme aloittamista kerroin tämän periaatepäätökseni myös nykyiselle (avo)vaimolleni. Hän ei uskonut, onneksi.

Kielteinen kantani lapsen hankintaan teki 180 asteeen käännöksen istuessani rannalla nykyisen (avo)vaimoni kanssa. Söimme rauhassa jäätelöä nauttien viime kesän harvoista aurinkoisista päivistä. Samalla aika…

Katse taaksepäin: kasvua ja kasvukipuja

Viime vuonna näihin aikoihin olin naimisissa, asuin silloisen vaimoni kanssa omistusasunnossa ja työskentelin määräaikaisessa työsuhteessa. Kaikki oli päällisin puolin kunnossa ja "hyvän elämän" palaset olivat ulkoapäin katsottuna olemassa.  Olin silti pitkään ollut onneton, masentunut ja ahdistunut. Kiinni oravanpyörässä, onnettomassa parisuhteessa, johon oikeastaan kumpikaan osapuoli ei halunnut kuulua. En väitä myöskään olleeni mikään hyvä aviomies. Totuus on, että paha olo sisällä purkautuu usein lähiympäristöön,  ainakin minun tapauksessani. Ja nämä purkaukset ruokkivat lisää pahaa oloa ja kierre on valmis. 
Avioeron jälkeen olen usein miettinyt, missä menimme pieleen. Olimme ex-vaimoni kanssa yhdessä suhteellisen pitkään ja ongelmista huolimatta olimme jatkaneet eteenpäin.  Huonoina aikoina erosta puhuttiin usein, mutta vuodet seurasivat toisiaan ja liitto jatkui.  Hyvässä ja pahassa. Huonoon liittoon jääminen on yllättävän helppo ratkaisu, uuteen lähteminen vaatii ro…

Päätin alkaa kirjoittamaan blogia. Miksi?

Noin 40 vuotta siinä meni, että tämäkin päivä saapui. Kirjoitan ensimmäistä blogimerkintääni vaimon nukkuessa vieressä tuttuun tapaansa. Nukahtaminen on taitolaji ja vaimoni on siinä mestari. Tämä oli yksi asia, mikä minun piti parisuhteemme alussa opetella. "Hyvää yötä" tarkoitti oikeasti hyvää yötä, sen jälkeen oli turha yrittää enää vakavaa keskustelua tai esittää rakkaudentunnustuksia, vaimo oli jo purjehtinut unien pehmeään lähtöaulaan. Ei se mitään, ihastuin nopeasti tuohonkin piirteeseen hänessä  ja "valvon" hänen untaan ennen nukahtamistani. 
Niin miksi blogi? Hyvä kysymys. Ehkä viimeisen vuoden tuomat elämänmuutokset herättivät sisäisen tarpeen jäsentää ajatuksia. Tai sitten viimein on jotain sanottavaa. Vaikea sanoa. Kirjoitin hetki sitten omalle bucket list:ille  blogin kirjoittamisen ja nähtävästi saan sen viivata ylitse. Julkaisu onkin sitten eri asia. Yhtäkaikki aikomuksena on näissä teksteissä  avata keski-iän kynnyksellä astelevan miehen ajatuksia …