Isäksi vanhemmalla iällä

En minä vanha ole. Millään mittapuulla. 40-vuoden ikäpyykki on lähellä, mutta ei vielä ylitettynä. Fyysinen kunto on ok. Ylipainoa ei ole. Terveydentilassa ei merkittäviä heikennyksiä. Fyysisesti olen mielestäni paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin painoa oli 30kg enemmän ja  elämäntapani olivat merkittävässä määrin huonommat. Sillä polulla olisin varmaan vanhentunut ennen aikojani. Nykyisellään tuntuu, että uuden parisuhteen mukanaan tuomat parannukset ruokavalioon ja henkiseen hyvinvointiin ovat entisestään "nuorentaneet" oloani.

Mutta olen minä vanhempi kuin vaimoni. Useamman vuoden vanhempi. Tämä on välillämme pieni vitsailun aihe. Näyttelen hänelle karikatyyriä ikäistäni selkeästi vanhemmasta henkilöstä ja hän heittää hyväntahtoisiä piikkejä suuntaani esimerkiksi, kun nostan jotain painavaa. Pysyn kyllä hänen mukanaan. Ei tee edes tiukkaa. Ikäeroa on suhteemme aikana käsitelty, mutta se ei ole niin merkittävä, että se nousisi mitenkään esille arjessamme. Ei nyt, eikä myöhemmin. Lähipiirissä ikäero on kuitattu huumorilla ja minua siitä vitsailua ei haittaa ollenkaan. Osaan jo nauraa itselleni. Tässä iässä. Olen monesti sanonut vaimolleni, että hän ei olisi halunnut seurustella sen ihmisen kanssa, joka olin hänen ikäisenään. Se mies oli keskenkasvuinen, ehdoton, itsekäs ja monella tapaa erilainen kuin nyt. Eletty elämä on kasvattanut.

Olen nykyään paljon tasapainoisempi ja elämää kokeneempi kuin noin kymmenen vuotta sitten. Henkisesti koen olevani vaimoni kanssa samalla tasolla. Pystymme keskustelemaan asioista ja kumpikin ymmärtää mistä puhutaan. Ikäero näkyy lähinnä erilaisessa musiikkimaussa. Hän kuuntelee nykymusiikkia. Minä en. Tai kuuntelen nykyään. No, kuuntelin ennenkin. En vain julkisesti sitä myöntänyt. Jonkinlaista imagoa oli pidettävä yllä. Eletty elämä on hionut minusta turhia särmiä ja nykyversio alkaa olla sellainen, jonka seurassa voi viihtyä. Särmien hioutuminen vaikuttaa kielikuvalta, jota isäni on käyttänyt joskus. Siinä on tulevaisuuteni. Vanhensin itseäni keinotekoisesti älypuhelimen sovelluksella ja kuvasta minua katsoi ilmetty isäni. Pelottavaa.

Mietin ikääni myös suhteessa lapsen saamisen. Jos lapsi syntyy lähitulevaisuudessa olen vielä omasta mielestäni sen ikäinen, että jaksan olla täysipainotteisesti mukana hänen elämänsä eri vaiheissa. Fyysinen kuntoni ei estä osallistumasta lapsen hoitoon alkuvaiheessa, lapsen leikkeihin nuorena tai harrastuksiin, kun hän vanhenee. Terveyttä riittää todennäköisesti myös sen jälkeen, kun lapseni tekee siirtymisen aikuisuuteen. Ja lapsenlapsiakin voisin leikittää. Täytyy vain pitää itsensä kunnossa. Ikäni nousi esille, kun aloimme lapsen saamisesta keskustella. Vaimoni on keskimääräistä ensisynnyttäjää nuorempi (keski-ikä on 29 vuotta). Kumpikaan meistä ei pitänyt minua liian vanhaksi isyyteen. Enkä minä sitä olekaan. Valtakunnantasolla on tänä vuonna presidenttitason esimerkki vanhana isäksi tulevasta henkilöstä. Uskon, että hänen isyytensä on ihan yhtä täysipainotteista kuin meidän nuorempien versioidenkin. Useampi kaverini on tullut isäksi ihan lähivuosina. Hekin olivat valmiita vähän myöhemmin. Kuten minäkin.

Tänään aamu alkoi verikokeilla ja näytteiden toimituksella. Vaimoni sai näytteet annettua, käyttöohjeita lukemalla selvitimme viimein oikean järjestyksen ja näytteenottotavan. Tänään siirryimme myös raskausviikolle 11. Virallinen vauvamahan kuvauspäivä. Saapa nähdä, onko kasvu havaittavissa kuvasta. Raskaussovellus tarjoaa uuden viikon viisauksia kumppanille: Raskaus merkitsee muutoksia: luonnollisesti fyysistä, mutta myös henkistä muutosta. Viikot 6-12: Tuleva äiti voi usein huonosti ja kärsii aroista rinnoista. Miksi rintojen arkuus on nostettu esille kumppanin ohjeissa?

Kai me tulevat isät muutakin teemme kuin puristelemme rintoja?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit