Kirjoituksia itselle - nuoruuden muisto

Myönnän jo nyt, että blogin kirjoittamisen aloittaminen oli hyvä valinta. Se antaa minulle mahdollisuuden purkaa ajatuksiani tekstimuotoon. Käännellä niitä. Kaivaa syvemmältä. Itsetutkiskelua ja meditointia. On tehnyt hyvää purkaa ajatuksia menneestä ja kirjoittaa ne auki. Tekstien myötä ajatukset ovat konkretisoituneet. Olemme käyneet alkuaikoja läpi vaimoni kanssa useasti. Olen käynyt tarinamme läpi lähipiirin kanssa monta kertaa. Tunnen tarinan ja tiedän tunteet. Elin niiden läpi. Nyt niitä kirjoittaessa näkökulma on kaukaisempi. Harkitumpi. Kipu, jota suhteemme alkuun kuului on vaimentunut. Olen päässyt omien haamujeni yli. Vihdoinkin. Valo on kummallinen juttu. Pienikin pilkahdus ajaa pimeyden pois.

Kirjoitan pääosin itselleni. Ja toiseksi ainoalle seuraajalleni eli vaimolleni. Puhun hänelle tunteistani, mutta vaikka olen sanallisesti keskivertourosta lahjakkaampi, teksteissä saan esitettyä tiettyjä asioita paremmin. Hän lukee blogiani. Kannustaa kirjoittamaan. Hän on sanoi ensimmäisenä, että on hyvä, että aloitin kirjoittamisen. Hän on oikeassa. Tämä tuntuu hyvältä. Minulla oli tapana nuorempana kirjoittaa päiväkirjaa. Viiltäviä havaintoja nuoren miehen elämästä. Kirjoitin myös mielelläni tarinoita äidinkielen tunnilla. Muistan vieläkin, että sain muutamasta tarinasta arvosanaksi 10. Äitini on säästänyt yhden kirjoitukseni. Se on kaikessa nuoruuden naiviudessaan ansiokas tekele. Mietin, miksi kirjoittaminen on jäänyt lähes 15 vuodeksi taka-alalle. Kirjoitin kyllä laulutekstejä. Englanniksi. Ne ovat synkkiä tekeleitä. Heijastuksia sen aikaisesta mielenmaisemasta. En ole varma helpottiko niiden kirjoittaminen vai pahensivatko tummat tekstit entisestään tilannetta. Niiden tekstien kirjoittaminen ei ollut terapeuttista. Uusia laulutekstejä ei ole viimeaikoina syntynyt. Onnellisuus on huono muusa. Näin se vain on.

Blogilleni minulle ei ole mitään tavoitteita. Kirjoitan itselleni ja blogiani tuskin sattumalta kukaan löytää. Saati seuraa. Myönnetään, että oman blogini aloittamisen jälkeen olen tutustunut suosittuihin blogeihin, joita vaimoni säännöllisesti lukee. Olen löytänyt lyhyellä etsinnällä monenlaisia tekstejä ja huomannut, että blogien pitäjät ovat Suomessakin julkkistatuksella toimivia. Osa ihan syystä. Ansiokkaita tekstejä ja monipuolista sisältöä. Osalle kokopäivätyötä. Visuaalinen sisältö on monessa blogissa yhtä tärkeää ellei tärkeämpää kuin kirjallinen osio. Omassa blogissani tuskin kuvia nähdään. Keskityn kirjoittamaan. Edellä mainituista syistä.

Päivän kirjoitustarve on tyydytetty. Huomenna aamusta neuvolaan. Uusia kokemuksia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??