KonMari - ei kai sentään?

No jossain määrin olen kyllä "hurahtanut" otsikon mukaiseen ajatusfilosofiaan. Yhtään kirjaa en ole aiheesta lukenut. En näin ollen tiedä, mitä kyseinen järjestämisen tyylisuuntaus pitää kokonaisuudessaan sisällään. Mutta asiaankuuluvan viikkauksen olen opetellut. Se on minulle  nykyisin yksi tapa nollata ajatukset. Samalla t-paidat ja bokserit kasautuvat siisteihin pystyviikattuihin riveihin, joista ne on helppo nostella vaatekaappiin. Tämä on "perusmiehelle" sopiva tapa saada kuivatut vaatteet helposti ja mikä parasta, yksinkertaisesti, kaapitusvalmiiksi. Olen tuskastellut asian kanssa pienen ikäni. En ole ikinä mielestäni osannut viikata. Syynä on varmasti ennen ollut haluttomuus keskittyä asiaan kymmentä sekuntia kauempaa. Vaimoni näytettyä minulle pari kertaa KonMari -viikkauksen taian, tartuin koukkuun. Ai tämä tehdään näin! Siitä lähtien olen viikannut omat vaatteeni ja usein myös vaimoni vaatteet. Katsoin myös Youtubesta muutaman opetusvideon kaikkein eksoottisimpien vaatekappaleiden tainnuttamiseksi.

Oikeastaan "konmaritin" omaisuuteni jo kesällä. Avioerossa tavarat puolittuvat. Minun tapauksessani ero tarjosi mahdollisuuden päästä eroon kaikesta turhasta. Ja näin myös tein. Tulin uuteen asuntoomme vain muutaman vaatekappaleen ja intiimituotteiden kanssa. Hävitin kaikki huonekalut, jotka minulle jätettiin. En mitenkään katkeruuksissani. Totesin vain, että en tarvinnut niitä enää. Samoin tein suurelle osalle nurkkiin kertyneestä turhasta tilpehööristä. Tavaraa oli kertynyt yllättävän paljon. Muutossa suurin osa päätyi armotta jätesäkkiin. Säästin vain pienen laatikollisen tunnearvoltaan merkittävää rihkamaa. Hyvä niin. Osa muistoista edusti aikaa, jota jälkikäteen voi nimittää ydintalveksi. Kylmyyttä on turha kantaa riippakivenä mukanaan. Aikansa kutakin.

Ero puhdisti sielun ja mielen lisäksi myös materiaalivarastoni. Konmaritin  todella antaumuksella. Nykyisin vaatekaappini on kaksi pientä laatikkoa t-paitoja, boksereita ja sukkia,  kolmet farkut, kaksi lämpökerrastoa, muutama huppari sekä kauluspaitoja. Kaikki sellaisia, joita oikeasti pidän päälläni. Huomasin nopeasti, että tämä vaatemäärä riittää. Samaa koskee kaikkea tavaraa. Rihkamaa ei kotiimme kerry, ei vaimolleni eikä minulle. Nykyisen asuntomme pieni mittakaava asettaa silti tavaroiden järjestämiselle omat haasteensa. Tilanne on väliaikainen, joten sen kanssa eletään. Isompi asunto on hakusessa. Lapsi tarvitsee oman huoneen jollakin aikataululla.

Saapa nähdä, mitä KonMari -filosofialle tapahtuu vauva-arjessa. Varmasti alkuvaiheessa meillä on kummallakin parempaa tekemistä, kuin miettiä tuottaako jokainen tavara meille iloa vai ei. Toivottavasti joskus saan kirjoittaa, miten asiassa kävi. Etukäteen tehty tavaroiden hävitys on ollut hyvää valmistautumista uudenlaisten tavaroiden kerryttämiselle. Varastot eivät pullistele ennestään ja asunnossa on paljasta lattiapinta-alaa. Kun varustautumisen aika koittaa, niin tilaa tavaroille varmasti löytyy. Vauva-arki todennäköisesti rajaa turhan tavaran kertymistä kuin itsestään. Ainakin jos muita vauva-aiheisia blogeja ja kirjoituksia on uskominen.

Viikkauksen ajattelin kyllä pitää mukanani. Vauvan vaatteiden mittakaava voi kyllä tuottaa ongelmia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit