Lomalla viimeinkin - NO STRESS, HUOMENNA!

Itseasiassa olemme palanneet kotiin ja loma on vietetty. Blogi sai loman ajan olla tauolla.
Keskityimme aurinkoon ja lepoon. Loma tuli todella tarpeeseen! Olemme painaneet syksyn työn merkeissä kiivaalla tahdilla. Siihen päälle raskaus ja viime kesän turbulenssit. Lyhyt joululoma ei ladannut akkuja täyteen, ja pitkä pimeä talvi ei toistaiseksi ole sallinnut auringon paljoakaan näyttäytyä. Lomamatka oli varattu hyvissä ajoin syksyllä, jolloin emme vielä raskaudesta osanneet edes haaveilla. Päätimme kuitenkin lomalle lähteä, vaikka vieraassa maassa on riskejä erityisesti  ruuan suhteen. Riskejä hallittiin turhautumiseen asti loman aikana ja toivottavasti riittävällä tarkkuudella. Ainakaan mitään akuuttia sairastumista ei vaimolleni tullut reissun päällä.

Lomalla emme olleet vaimoni kanssa kahdestaan vaan mukana lähti myös vaimoni siskon perhe (mies ja nuori poika 2v) sekä anoppi. Monien mielestä C-luokan reissu. Kyllähän se paperilla voi siltä kuulostaa. Totuus on toinen. Vaimollani on hieno perhe, johon olen nyt lyhyen aikaa saanut kuulua. Alkuseurustelun vaikeuksien ja epäluulojen jälkeen olen mielestäni päässyt osaksi tätä uutta yhteisöä ja löytänyt siitä itselleni sopivan tilan ja rooliin. Tämän loman aikana tämä yhteys entisestään syveni, kun saimme viettää aikaa toistemme seurassa lähes 24/7 stressittömässä ympäristössä. Ja hauskaa oli. Tämä perhe ei ole vakavimmasta päästä, enkä minäkään. Matkan aikana pieniin vastoinkäymisiin suhtauduttiin huumorilla ja seikkailumielellä. Kyllä päämäärään aina päästään vaikka pienen mutkan kautta. Ehdottomasti paras matkani tähän mennessä. Toivottavasti pääsemme tällä kokoonpanolla pian uudestaan matkaan.

Niin se lomakohde. Päätimme etsiä aurinkoa riittävän kaukaa ja ottaa suunnaksi Kap Verden ja Salin saaren. Matka toteutettiin matkatoimiston pakettimatkana ja "all inclusive" periaatteella. Tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi erityisesti pienen lapsen kanssa. Ruokailut tapahtuivat buffetista, sopivasti välipalojen rytmittämänä. Kaikille löytyi sopivaa syötävää ja pikkumestarin aikatauluunkin sai soviteltua ruokailut suhteellisen helposti. Myös paikallisen ravintolatarjonnan laatu puhuu "all inclusive" -matkan puolesta. Söimme yhden päivällisen ulkona paikallisessa ravintolassa. Ilman ranneketta ravintoloiden metsästys olisi voinut käydä vaikeaksi.

Kap Verde on saarivaltio Atlantin valtameressa noin 8h lentomatkan päässä Helsingistä. Lentomatkat ovat minulle lentopelkoisena lähes ylivoimaisia. Olen kuitenkin ottanut periaatteen, että mikään pelko ei rajoita elämääni. Ja selvisin lennoista. Nousut ja laskut olivat vaikeita, ilmassa hieman helpompaa. Mutta selvisin. Jos haluaa nähdä jotakin on lähdettävä pois mukavuusalueelta ja lentopelon voittaminen on yksi asia, jonka kanssa täytyy vain tehdä töitä. Lennot sinänsä olivat tasaisia ja 8h meni jotenkuten musiikkia kuunnellessa ja elokuvia katsellessa. Matkatoimiston tarjoilut saavat arvosanan 8+. Lämmin ruoka ja välipalaa. Erikoisruokavaliollinen ruoka oli parempaa kuin tavallinen ateria. Hyvä niin.

Aurinkoa lähdimme hakemaan ja sitä löysimme. Vienon tuulen kera. Sal on hiekkainen ja autiohko saari, jossa ei ole afrikkalaista rehevyyttä. Tuuli on ainakin tähän vuodenaikaan läsnä kokoajan. Minulle pieni tuulenvire sopi hyvin. Päivälämpötila oli koko reissun ajan noin +25 astetta eli ihan rantakelit. Tuuli viilensi olotilaa sopivasti. Illaksi lämpötila laski ja ohjeistuksen mukaisesti paksumpaa paitaa tarvittiin iltaohjelmaa katsellessa. Mutta aurinkoa otimme joka päivä hotellin altaan reunalla. Eikä Salin saarella muuta tekemistä juuri olekaan. Nähtävyyksiä ei liiemmälti ole ja jos ei ole vihkiytynyt surffailun tai vesiurheilun erilaisiin muotoihin niin auringonotto täyttää päivät. Toki tutustuimme kävellen läheiseen Santa Marian kaupunkiin. Pääosassa oli kuitenkin aurinko. Saaren motto on NO STRESS. Toinen motto voisi olla HUOMENNA. Kaikki nimittäin tapahtui huomenna. Jäätelö loppui, saako sitä lisää - huomenna. Näille tuli naurettua loman aikana moneen kertaan.

Vaimolla kävi ruoka-aineiden välttely hieman turhauttamaan. Ymmärrettävää. Buffetit olivat monipuolisia, mutta paljon joutui jättämään maistamatta. Kalaa syötiin ja lihaa. Maitoa ja kasviksia vältettiin parhaimman mukaan. Riskinsä ruokailuissa ulkomailla on mutta toisaalta hotellissa oli muitakin raskaana matkustavia ja hyvätasoiselta hotelli vaikutti. Vatsapöpö ei lopulta iskenyt keneenkään suuremmin. Seuraillaan tilannetta myös kotimaassa.

Olemme nyt siirtyneet raskausviikolle 13 ja tänään käymme NT-ultrassa. Jännittää kovasti, mitä tuleman pitää. Maha on kasvanut ja väsymystä on edelleen ollut havaittavissa. Ultrassa varmaan saadaan tarkennuksia laskettuun aikaan ja myös ensimmäiset siköseulat ovat nyt. Neuvolaan menemme seuraavan kerran helmikuun toisella viikolla. Jos kaikki on vatsassa hyvin niin vaimoni kertoo raskaudesta esimiehelleen tällä viikolla. Ei asiaa voi enää muutenkaan pitkittää. Aika selvät merkit ovat ilmassa. Vielä asiassa on iso jos.

Kaikki on hyvin. Luotan siihen. 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline