Neuvova neuvola, arvuutteleva työyhteisö, ihmettelevä lähipiiri

Huomenna olisi vuorossa ensimmäinen neuvolakäynti. Menemme yhdessä, ennen työpäivää. Luvassa on siis meille ominaista hiiviskelyä, että ei vain tuttuja sattuisi näkymään. Raskauden  alkumatkasta emme ole vielä työyhteisöä asiasta informoineet. Sen aika tulee myöhemmin. Tiedän, että omat työkaverini ovat asiasta innoissaan. Ovat vauvan hankinnasta vitsailleet seurustelumme alkamisesta lähtien. Lastenhuonettakin olisivat valmiit remontoimaan, jos uusi omistusasunto löytyy. Hyväntahtoista naljailua tulee viikottain. Ovat jäljillä. Olivat jäljillä seurustelustammekin, vaikka luulin peitelleeni asiaa onnistuneesti. Minä ja vaimoni olimme lopulta varmaan ainoat, jotka luulivat lämpimien väliemme pysyvän salassa. Välillämme vallitsevaa vetovoimaa on vaikea kätkeä.

Ennen pitkää vauvan saapuminen varmasti huomataan. Aamulla vaimoni tuskaili jo, että sopivia  mahan kasvua peittäviä vaatteita ei vaatekaapissa ole kovin montaa. Töissä on kuulemma hänen vatsanseutuaan jo katseltu merkitsevästi. Minusta maha ei vielä ulospäin näy kovinkaan selkeästi. Kasvanut maha on, mutta hillitysti. Täytyy olla melko tarkkasilmäinen, että tässä vaiheessa osaisi muutoksen yhdistää raskauteen. Mutta toivottavasti aikanaan saamme asiasta työyhteisössä kertoa. Useimmat ovat varmasti aidosti onnellisia puolestamme. Osa voi pitää muutosta liian nopeana.

Sama kaksijakoisuus on näkynyt muutenkin tarinamme aikana. Osan on ollut vaikea sulattaa näin nopeasti tapahtunutta muutosta. Erosimme tahoillamme ja menimme nopeasti yhteen. Varmasti kritiikille on aihetta. Ei tämä ollut järkevästi ajateltuna järkevin vaihtoehto. Mutta oikea meille. Kiersimme asian ympärillä reilusti yli kaksi vuotta. Tästä ajasta suurimman osan olimme pelkästään hyviä ystäviä. Tunteet kuitenkin syvenivät. Joten ei tämä kiireessä tehty ratkaisu ollut. Päinvastoin. Otimme aikaa ja asiaa pohdittiin. Epävarmuus ja pelot pitkittivät valintojen tekemistä. Ulospäin varmaan näytti siltä, että ryntäämme päätäpahkaa suhteesta toiseen. Ymmärrän tämän näkemyksen. Emme vain itsekään tienneet, miten asiassa tulee käymään. Meidän piti konkretisoida asia itsellemme ja se kesti. Kun päätös oli tehty asiat rullasivat nopeasti eteenpäin. Tämä varmasti hämmensi lähipiiriä. Onneksi olemme saaneet puhua asiasta heidän kanssaan. Osaltaan tämä työ on vielä kesken. Ehkä eroihin ja uuteen kumppaniin ei tarvitse enää ensi jouluna palata. Toivon niin. Toivon, että puhe on uudessa tulokkaassa.

Neuvola. Ensimmäinen käynti. Näitä käyntejä on ilmeisesti ohjelmassa usein raskauden edetessä. Ajattelin olla paikalla aina, kun mahdollista. En usko, että isälle hirveästi huomiota tai kysymyksiä kohdistetaan. Paino taitaa olla äidin terveyden seurannassa ja hänen mieltään askarruttavissa asioissa. Kävimme eilen sängyssä läpi muistilistaa, mitä neuvolassa pitikään kysyä. Muutamia asioita on tullut esille ja neuvola varmasti antaa näihin vastauksen. Ei mitään isoja asioita. Tarkennuksia ja huolenaiheita. Pääosin kaikki on toistaiseksi mennyt hyvin. Pahoinvointia ei ole ollut enää. Väsymys on hellittänyt jonkin verran. Vatsan kasvu ei tapahdu pullataikinan nousemisen vauhdilla. Etenemme siis rauhallisesti. Neuvolasta saadaan lähetteitä verikokeeseen ja varsinaiseen ensimmäiseen ultraan. Jännittää nähdä, onko elämänalku vielä mukana. Toivottavasti.

Raskausoireiden kanssa on siis pärjätty nämä muutamat viikot. On mennyt jo reilu kuukausi positiivisesta testistä. Aika meni äkkiä. Vaimoni voi olla tästä eri mieltä, hän kokee kaikki negatiiviset puolet. Kyllä hänkin raskaudesta nauttii. Tiedän sen.

Eilen piristi maksamakkara. Sitäkin saa ohjeiden mukaan syödä. Kohtuudella. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??