Olen pahoillani, että tuomitsin tietämättä paremmin.

Ei-omaehtoinen lapsettomuus sattuu. Tämä on tullut selväksi, kun olen lukenut muutamia aihetta käsitteleviä blogeja (linkit muutamiin kirjoituksen lopussa). Tunnen kouriintuntuvaa surua näiden kirjoittajien tekstien edessä. Tunnen olevani etuoikeutettu. Vaimoni raskaaksi tuleminen onnistui nopeasti. Olemme toistaiseksi olleet onnekkaita. Emme ole kokeneet loputonta tuskaa turhista toiveista ja hiipuvasta uskosta. Vaikeuksia voi meilläkin vielä olla edessä. Tämä on hyvä pitää mielessä ja olla kiitollinen niistä hetkistä, kun kaikki on hyvin.

Lähipiirissäni on ollut lapsettomuutta. Siihen aikaan en itse ollut siinä paikassa elämässä, että olisin lapsia halunnut. Olin mielestäni tehnyt asian suhteen selkeän valinnan. Ei lapsia. Suhtauduin ystäväpariskuntani loputtomaan yrittämiseen ylimielisesti. Miksi he yrittävät noin pitkään? Mitä tämä kaikki yhteiskunnalle maksaa? Eikö olisi muita tapoja? Onko niitä lapsia väkisin hankittava? Niinpä. Melko ahdasmielistä ajattelua, mutta ei varmasti harvinaista. Osoittaa vain, että jos ei asiasta tiedä, ei kannata tuomita. Kannattaa ottaa hetki ja ajatella asiaa uudestaan.

Jos minulle nyt sanottaisiin, että en voi ikinä saada lasta vaimoni kanssa, en tiedä miten pääsisisin asiasta yli. Isyydestä on tullut minulle jo nyt osa identiteettiäni. Haluan olla isä. Haluan lapsia. Tuon vahvaksi kehittyneen minuuteni osan menettäminen olisi raskasta. Ymmärrän nyt, miksi lapsen saamisen eteen halutaan tehdä mahdollisimman paljon. Käyttää kaikki keinot.

Aikaisemmin olin nopea tuomitsemaan. Olen pahoillani. Nyt ymmärrän paremmin. 

https://vainyksiviiva.blogspot.fi/2018/01/kun-hyva-ystava-saa-lapsen-ja-sina-vain.html
https://www.vauva.fi/blogit/shitty-new-black/tahaton-lapsettomuus

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus ja varmasti moni lapsettomuudesta kärsivä/kärsinyt "antaa anteeksi" kommenttisi, jotka tietämättömyyttäsi olet sanonut. Parasta on, että tiedostat sanoneesi väärin ja vielä kirjoitat sen kaiken kansan nähtäväksi :)

    "Isyydestä on tullut minulle jo nyt osa identiteettiäni. Haluan olla isä. Haluan lapsia. Tuon vahvaksi kehittyneen minuuteni osan menettäminen olisi raskasta." ihanasti kirjoitettu!

    Onnea loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kiitos kirjoituksistasi aiheeseen liittyen. Kasvua on tapahtunut ja näkökulmani on laajentunut myös tässä asiassa. Onneksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??