Raskaus näkyy, kuuluu ja tuntuu

Menossa on raskausviikko 10 (9+3). Eli olemme vasta lähtösuoralla. Ehkä liian aikaista kirjoittaa tätä isyysblogia. Olen raskauden suhteen varovainen. Riskit ovat suuret, enkä halua pettyä. Olen sanonut aloittavani valmistautumisen vasta toukokuulla (laskettu aika elokuun 7. päivä). Olen järki-ihminen, usein väärässä. Aloitin kuitenkin blogin kirjoittamisen, tulevaisuus näyttää, minkälaisia kokemuksia tähän kirjataan.

Varovaisuus on ehkä liioiteltuakin, mutta kuuluu perusluonteeseeni. En useinkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa. Raskauden suhteen tämä piirre on korostunut. Mutta joitakin ennakointeja on silti tehty. Vaimon älyluuriin ilmestyi positiivisen testin jälkeen nopeasti useita raskaussovelluksia. Myönnetään, että niiden avulla on kiva seurata, mitä vaimon mahassa asuvalle tulokkaalle kuuluu. En ole ymmärtänyt, kuinka pienestä ihmisen elämä ponnistaa käyntiin. Se on ihme. Aidosti. Osoitus luonnon kyvystä voittaa esteet ja löytää keinot. 

Sovellukset keskittyvät pääosin kertomaan vauvassa ja naisessa tapahtuvia muutoksia. Isät jäävät vähemmälle huomiolle. Varmaan syystäkin. Isässä tapahtuvat muutokset ovat lähinnä henkisiä, kun taas raskaus muuttaa naisen sekä fyysistä, että henkistä kokonaisuutta. Pienellä elämänalulla on suuri vaikutus. 

On ollut jännittävää ja yllättävää nähdä, minkälaisia muutoksia raskaus on saanut aikaan heti alusta asti. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt puolisoni väsymys ja lisääntynyt unen tarve. Vaimoni nukkuu paljon ja on silti väsynyt. Tiedän, että tämä on hänelle hankalaa, koska vaimoni on yleensä monia eri asioita yhtäaikaa tekevä luonnonvoima. Väsymätön Duracell-pupu, jonka moniajotoimintoa seuraan hymynkare huulilla. Olen itse putkinäköinen yhden asian kerrallaan tekevä "perusmies". Yksi ongelma kerrallaan, ratkaisu, siirrytään seuraavaan. Joskus nämä parisuhteessamme vaikuttavat toimintatavat törmäävät toisiinsa, mutta yllättävän harvoin. Raskauden mukanaan tuoma väsymys luonnollisesti hillitsee tätä luonnonvoimaa ja varmasti turhauttaa. Kumppanina on vaikeaa antaa tukea väsymyksen voittamiseen niin, että ei ärsyttäisi lisää. Armollisuus itseään kohtaan on tärkeää, aina ei jaksa, ei  pysty eikä tarvitse. Raskaus on prioriteetti, sen suorittamiseen kuuluu riittävä lepo. 

Toinen näkyvä muutos on kasvanut ruokahalu. Ei minun, vaan vaimoni. Hän on kevytrakenteinen nainen ja ennen annostelin hänelle aina liikaa ruokaa. Nykyisin tätä ongelmaa ei ole. Ruokahalu on selvästi lisääntynyt. Ruoka maistuu isompina kerta-annoksina ja useammin. Välillä olen katsonut annoksia ja syöntitaajuutta huvittuneena. En pysty syömään samaan tahtiin. Tai pystyisin, mutta painaisin vauvan saapuessa 200kg. Tästäkö ne kuuluisat isäkilot tulevat? Voi olla. Itse ajattelin yrittää välttää kilojen kertymistä. Näin joulun jälkeen näyttää pahalta. Ruokaan on liittynyt myös uusia mielihaluja. Eineslihapullat olivat yhtenä iltana pakollisia. Nyt ne eivät enää maistu. Pakkasesta kuitenkin löytyy, jos tarve palaa. Suolainen näyttäisi maistuvan paremmin kuin makea. Usein syömistä seuraa huono-olo ja lepo. Sivusta katsoen ei vaikuta mukavalta kierteeltä. Yksi paha mahakipu säikäytti jo mielikuvitukseni laukalle. 

Suuri muutos näkyy myös kumppanini kehossa. Paisumista on tapahtunut vaikka ollaan näinkin alussa. Sitä en tiedä, onko kyseessä keskustelupalstojen mukainen suoliston turpoaminen, kohdun kasvaminen vai mikä. Vatsa on kasvanut. Piste. Ennen raskautta keskustelimme, että raskauden aikana kumpikaan ei tahtoisi turvota kohtuuttomasti. Huokasimme helpotuksesta, että onneksi raskaus näkyy päällepäin vasta myöhemmin, joten töissä ei tarvitse asiaa selittää ihan heti. Olimme väärässä. Tarkkasilmäinen varmasti näkee muutokset, jos osaa katsoa. Eräs niksipirkan vinkki on jo käytössä, sillekin taisimme naureskella etukäteen. Fyysiset muutokset eivät itseäni huoleta. Vaimoni on kaunis. Raskaus on kaunistanut häntä entisestään. 

Paljon puhutut ja pelotellut aamupahoinvoinnit eivät ole alkaneet. Mielialanvaihtelua en myöskään ole aistinut. Ehkä nämä raskausoireet ovat vielä nurkan takana. Toivon, että pahoinvointia ei tule. Mielialanvaihtelut olen varautunut kestämään. Niitä on minullakin. Eilen mielialani syöksyi kaivoon epäonnistuneen avokadopastaoperaation tuloksena. Tästä selvittiin. Onneksi meillä molemmilla on malttia oikealla hetkelle, vaikka olemme kumpikin melko itsepäisiä otuksia. Olen onnistunut liennyttämään tätä puolta itsestäni. Nuorempana seisoin jääräpäisesti pyhien periaatteideni takana. Periaatteet ovat haalistuneet ja kompromissejä teen nykyään usein. Kasvua tämäkin. Odotusaika tulee haastamaan parisuhdetta ja vaatii venymistä. Kompromisseja. Keskustelua. Onneksi olemme tiedostaneet nämä asiat jo muutenkin. Historia opettaa. 

Alkumatka on sujunut hyvin. Olen asiasta varovaisen innostunut. Vaimoni ei ehkä yhtä innoissaan. Hän kärsii vaivat yksin mutta tuen parhaani mukaan. Kaiken keskellä hän järjesti minulle huomiseksi lounasyllätyksen.

Moniajo. Duracell. Aina. 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??