Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Terveellisten elämäntapojen ja mielihalujen ristitulessa

Kuva
Taas on yksi etappi suoritettuna. Eilen olimme jälleen neuvolassa. Tällä kertaa asiaankuuluvassa lääkärintarkastuksessa. Kapteeni Simba ei ollut edelleenkään itsestään ilmoitellut. Toistuvista keskustelunavauksistani ja hellistä herättelyistäni huolimatta. Vatsalle jutustelu on mukavaa, mutta turhauttavaa, koska tässä vaiheessa raskautta mahan  kanssa käyty vuorovaikutus ei vielä dialogiksi yllä. Tietysti mielikuvituskin rupeaa laukkaamaan hiljaisuuden kestäessä. Näistä lähtökohdista oli oikeastaan tervetullutta suunnata tuttuun neuvolaan tarkistamaan tilanne.

Lääkärin tapasimme eilen ensimmäistä kertaa. Suurinpiirtein minun ikäiseni naishenkilö. Emme ole muuten tainneet raskauden osalta tavata yhtään miespuolista terveydenhuollon ammattilaista. Mistäköhän tämä kertoo? Lääkärimme oli ystävällinen ja ammattitaitoisen oloinen. Käynnillä kyseltiin yleisesti vointia sekä äidin että isän. Ja huolenaiheita, joita tällä kertaa ei ollut (selleri on vieläkin pannassa). Ja tietysti kuunneltiin…

Things We Do - asioita, joita toinen ei (aina) ymmärrä

Kuva
Parisuhteen osapuolissa on aina niitä asioita, joita toinen ei ymmärrä. Tapoja, jotka pikkuisen ärsyttävät tai joita toinen haluaisi "korjailla". Eivät nämä pienet ärsyttävyydet sellaisia tekijöitä ole, jotka parisuhdetta rassaisivat. Ne ovat se pieni mauste, joka tekevät toisesta kiinnostavan. Ja toki, joidenkin pienten asioiden korjaaminen itsessä voi tehdä hyvää.
Olen aloittanut parisuhdetaipaleeni aikana, jolloin käytöstä vastakkaisen sukupuolen kanssa piti peilata Reginan "10 merkkiä, joista tiedät, että hän jättää sinut" -artikkelien sisältöihin. Muistan myös elävästi, kuinka Frendien Ross laati listan Rachelin hyvistä ja huonoista puolista ja mitä siitä seurasi. Näistä edellä mainituista syistä ja yleisestä elämänkokemuksesta johtuen, EN aio laatia listaa vaimoni tavoista, joita en ymmärrä. Niitähän ei ole. Sen sijaan aion listata pari tapaa, joita vaimoni ei minussa ymmärrä. Ihan vain malliksi.
1. Virvoitusjuomien nauttiminen arkiviikolla
Virvoitusjuomat ov…

Harmaan sävyjä

Kuva
Otsikko on kehnonlainen johdattelu eilisiin tunnelmiin. Raskaus- ja rakkauskuplaamme ei ole uinut tummia sävyjä. Sen sijaan vietimme treffiviikonlopun keskimmäistä päivää syömällä ravintolassa sekä viihtymällä elävissä kuvissa. Elokuvaksi valikoitui Fifty Shades Of Grey - Freed. Kyllä kyllä. Juuri se aikuisviihdettä pursuilevaan kirjasarjaan perustuvan elokuvasarjan viimeinen osa. En ole kirjoja lukenut. Luulen, että olen jotenkin väärää kohderyhmää. Ehkä. Ehkä pitäisi olla avoin tässäkin mielessä. Luen nimittäin paljon kaikenlaista muutakin. Mutta siis. Ei elokuva ehkä sekään minulle ole suunnattu, mutta viikonlopun teemaan se sopi hyvin. Kevyttä lauantai-illan viihdettä parisuhdeteemalla. Ja ruokailu ennen sitä oli onnistunut..

Saimme myös kaupungilla kävellessämme nauttia keskustaan rantautuneen opiskelijatapahtuman tunnelmasta. Opiskelijat olivat hyvässä vauhdissa ja maistissa jo alkuillasta. Naureskelimme vaimoni kanssa, että miksiköhän me emme enää moisessa karnevaalissa ole mu…

Kultainen viikonloppu

Kuva
Iivo Niskanen voitti juuri olympiakultaa. Kuninkuusmatka. 50km perinteisellä. Nousimme molemmat jännittämään ratkaisunhetkiä ja itse pompin loppusuoralla ilosta. Kyllä se suomalaisten menestys aina herkistää. Isältä tuli kuitti myös: taas kehtaa olla suomalainen mies. Ja varmaan pitänee osin paikkansa. Kyllä se kansallinen itsetunto aina pienen boostin saa, kun joku urheilussa menestyy. Ja hienohan Iivon hiihto oli. Luulen, että aika monta silmäparia tätä livenä seurasi aikaisesta aikataulusta huolimatta.

Itselleni kisojen sykähdyttävin hetki oli Pekka Koskelan haastattelu uran päättäneen luistelun jälkeen. Ei meinanneet silmät pysyä itselläkään kuivana. Jotain käsinkosketeltavaa tunteiden kirjoa haastattelussa oli. Ja Koskela tuntui olevan aidosti tyytyväinen uraansa. Iloinen menestyksestä ja erittäin kiitollinen saamastaan tuesta. Kiitti isää ja äitiään. Toivottavasti joskus itsekin saa katsella samanlaisissa tunnelmissa elämäänsä taaksepäin. Olla tyytyväinen siihen, mitä on saavut…

RV 17 + 0 - odottelua ja epäluuloa

Kuva
Raskausviikko 17. Suosikkisovellukseni kertoo, että raskaudesta on takana 42,5% eli 119 päivää, olemme raskauskuukaudella 5 ja edessä on vielä 161 päivää. Eli puolivälin krouvia lähestytään hitaasti ja pikkuhiljaa. Ensi viikolla menemme ensimmäistä kertaa neuvolalääkäriin. Toivottavasti siellä kuullaan myös vauvan sydänääniä. Tämä väliaika menee nimittäin niin, että vauva ei vatsasta hirveästi itsestään ilmoittele. Emmekä ole salakuuntelulaitteistoa ostamassa. Tiedän, että iltamme täyttyisivät maanisesta sydänäänien metsästämisestä ja se aikaansaisi todennäköisesti entistä enemmän epäluuloisuutta siitä, onko kaikki hyvin. Samansuuntaista kommenttia on tullut ammattilaisten suusta.

Olen yrittänyt tunnustella vauvan liikkeitä aina kotona ollessamme. Mutta vielä en ole mitään tuntemuksia saanut. Eikä vaimonikaan ohjeiden mukaisesti hiljaa maatessaan ole liikkeitä tunnistanut. Tosin uni on tullut helposti. Sovelluksien mukaan liikkeiden tuntemisessa voi mennä vielä hetki. Tai useampikin …

Aikuisrippikoulu - itsetutkiskelun paikka

Kuva
Menen huomenna aikuisrippikouluun. Ensimmäiseen varsinaiseen "kouluistuntoon". Pari viikkoa sitten kävin kirkkoherranvirastossa sopimassa käytännön asioista ja aikatauluista. Minä en siis kuulu kirkkoon. En ole koskaan kuulunut. Eikä minua ole kastettu. Vanhempani eivät ainakaan minun syntyessäni ole kirkon jäsenistöä olleet. Uskonnon opetuksessa olin ala-asteen ylemmille luokille asti, kunnes veljeni suulaan suun ansiosta emme enää uskontotunneilla käyneet. Kävimme kyllä seurankuntakerhossa. Asia ei sen jälkeen ole ollut ajankohtainen ennen kuin vauva ilmoitteli saapumisestaan. 
Kyllä me kirkkoon kuulumisesta keskustelimme vaimoni kanssa jo seurustelumme alkajaisiksi. Mutta ehkä ei samalla vakavuudella. Lähinnä kevyesti kirkkohäitä "suunnitellessa". Eli hyväntahtoisesti naureskellen, minkälaiset nämä toisen kierroksen häät voisivat olla. Minähän haluaisin kerrankin nähdä morsiamen oikeassa hääpuvussa ja odotella alttarilla sydän pakahtuen hänen saapumistaan. Vaim…

Riitelyn anatomia - lyhyt oppimäärä

Kuva
Parisuhteessa riidellään. Myös meidän suhteessamme. Parisuhde, jossa ei riidellä ollenkaan on mielestäni jotenkin epäterve. Toisaalta parisuhde, jossa riidellään kokoajan on yhtälailla epäterve. Tärkeää on se MITEN riidellään. Minä en ole historiani valossa kovinkaan hyvä riitelijä. Entisessä elämässäni olin äkkipikainen, todella äkkipikainen ja monella muullakin tapaa huono riitelijä. Sellainen perässäkävelevä kyselijä. Ärsyttävä. Riidanhaastaja. 
Olen tehnyt paljon töitä, jotta olisin parempi tälläkin osa-alueella. Erityisesti äkkipikaisuuteni on poistunut merkittävissä määrin jo pelkästään sillä, että kaulani ympäriltä on poistunut pahanolon myllynkivi. Välillä tulee silti tiuskittua. Ja yleensä asioista, joista ei kannattaisi sanoa yleensäkään mitään. Tämän ominaisuuden kanssa saan vielä tosissani harjoitella. Tiuskin itselleni ja minua vastaan asettuville tavaroille ihan huomaamattani ja välillä tämä sama käytösmalli lipsahtaa koskemaan myös vaimoani. Toinen huono ominaisuuteni …

Maha-aluksen kapteeni Simba

Kuva
Maanantai. Viikonloppu tuntui menevän nopeasti vaikka, kun asiaa katsoo tarkemmin, niin melkoisesti saimme aikaiseksi ja touhuttua. Eilenkin vaatehuone käytiin joukkovoimalla lävitse ja myyntiin/keräykseen lähti isolla kädellä vaimon vaatteita. Omani olen jo moneen kertaan käynyt lävitse ja hävitettävää ei pitäisi enää juurikaan olla.

Vaatekaappiraivauksen lisäksi teimme eilen rauhassa ruokakauppakierroksen. Sunnuntai-iltana kello 19 jälkeen ei paikallisessa supermarketissakaan ole liiaksi porukkaa. Sopii minulle erittäin hyvin. Hermoni ei meinaa kestää ruuhka-aikana tapahtuvaa kaupassa harhailua. Mutta eilinen käyntimme oli hauska ja rentouttava. Ainekset viikon ruokiin saatiin hankittua, vauvanvaatteita hypisteltyä ja katseltua kaikkea muutakin hypermarketin hyllyiltä. Päivän yllätysostos oli viili. Sitä teki nyt mieli. Kumma kyllä minullakin alkoi ostoksen löytymisen  jälkeen tekemään mieli samaa nuoruudesta tuttua herkkua. Päätimme vaihtaa aamuisen luonnonjogurtin viiliin. Isoja …

Perhekupla on yhteisö perheille ja perheestä haaveileville.

Kuva
Perhekuplassa perheillään ja pureudutaan elämään monesta erinäkökulmasta
Marraskuussa 2014 perustettiin yhteisö nimeltä Mammalandia, joka oli yhteisö äideille ja äitiydestä haaveileville. Hiljalleen sen ylläpitäjillä alkoi kehittyä ajatus siitä miksi rajata yhteisön vain äideille? Syntyi uusi yhteisön jossa oli sijaa kaikille perheellisille: Perhekupla.
Löydät perhekuplan näistä osoitteista:
https://www.perhekupla.fi
www.facebook.com/perhekupla
Intagram: @perhekupla 
Myös Askeleita isyyteen -blogini löydät jatkossa Perhekuplasta.

I'm The Man In Black...ei olen kesä (medium)

Kuva
Otsikon mukaisesti pukeutumisvärini on vuosikausia ollut musta. Tai sanotaan, että valtavärinä on musta. Siniset farkut, musta t-paita ja musta huppari, mustat bootsit. Siinä se menestysresepti on ollut. Tyyliäni en ole vaihtanut. Yleensä t-paidat ovat samanlaisia ja farkuissakin olen pyrkinyt löytämään itselleni hyvän mallin ja merkin ja ostamaan useammat samanlaiset farkut kerralla. Valitettavan usein nämä farkkuvalmistajat näitä mallejansa vaihtelevat. Juuri, kun löydät hyvät, saat etsiä uutta sopivaa, Vaatekaupoissa asioiminen ei ole minulle vastenmielistä, mutta sovittamista en jaksa turhan kauaa. Mutta siis mustaa sen olla pitää. Tai piti.

Nimittäin. Vaimoni perheessä ja lähisuvussa on innostuttu värianalyysiin. Eli teoriaan, jonka mukaan ihmisille sopii tietty väripaletti, jonka mukaisesti pitäisi vaatteita valita. Tätä taustaa vasten minulle on jo useasti todettu, että musta ei ole minun värini. Olen aina vastannut, että kyllä se musta minulle sopii. Ja sopiikin edelleen. Käy…

Kuinka saisin auki appelsiinin?

Kuva
Siinä kesti lähes 40 vuotta. Että oivalsin, miten appelsiinia syödään. Täytyy myöntää, että tästä syystä appelsiinin syönti ei ole kuulunut lempipuuhiini. Sen kuoriminen on aina alakoulusta lähtien ollut minulle liian vaivalloista saatavaan hyötyyn nähden. Toisin kuin pienempi serkkunsa mandariini, appelsiinin kuori vaatii poikkeuksetta auetakseen jonkin teräaseen. Tämän lisäksi itse syömisprosessi on appelsiinin kohdalla aina itselläni ollut sotkuinen. Kunnes...

Ahaa-elämyksen tämän maukkaan hedelmän onnistuneeseen aukaisuun ja nauttimiseen sain Kap Verden lomallamme. Siellä näin vaimoni ensimmäisen kerran syövän lohkottuja appelsiininpaloja yllä kuvatun lopputuloksen mukaisesti. Jäljelle jää vain siisti kuori ja lähes nollatason hedelmämehusotku. Täydellistä. Olin hämmentynyt tästä tavasta, mutta tutkailtuani prosessia sivusta antropologin tarkkuudella, totesin sen ylivoimaisuuden. Ja sitten pyysinkin jo opettamaan tekniikan hienoudet. Muutaman harjoituskappaleen jälkeen olin omaksu…

Isän raskausoireet - onko niitä?

Vaimoni raskausoireista olen jo kirjoittanut. Niihin kuului alkuraskaudessa väsymys, huonovointisuus, lisääntynyt ruokahalu ja hienoinen mielialojen vaihtelu. Oireet tähän mennessä ovat olleet vähäisiä (väsymystä lukuunottamatta). Vatsan kasvu ei mielestäni ole oire. Minusta se on erittäin viehättävää. Vaimoni voi olla toista mieltä varsinkin, kun kehittyminen etenee. Tänään vaivaksi ilmaantui myös paha olo, joka toivottavasti on vain ohimenevää. Toki kaikki hysteriamittarini ovat jo punaisella, mutta lääkäriin soitellaan vasta huomenissa. Aamuisesta olo on kyllä parantunut, mutta ruoka ei oikein maistu ja olo on jotenkin etova. Voihan tämäkin olla vain raskauteen kuuluvaa vaihtelua. Paha sanoa, kun mitään käsikirjaa tähänkään ei luontoäidiltä löydy.

Niin ne minun raskausoireeni. Stressitasot ovat tietysti kohonneet, kun huolehdin, mitä vaimoni milloinkin syö (muistatteko sellerin?). Sen lisäksi painoni on varmasti kasvanut muutamalla kilolla. Tätä nyt ei varsinaisesti voi pistää rask…

Se on tyttö! - ja muita tieteellisiä ennustuksia

Kuva
No ei meillä ole asiasta mitään varmaa tietoa. Kävimme tänään neuvolassa ja vauvan syke oli 156. Tämä luotettavien lähteiden mukaan viestittää siitä, että odotamme tyttövauvaa. Samojen luotettavien keskustelupalstalähteiden mukaisesti sormuksen sitominen nauruun ja pyörittely vaimon mahan päällä kertoo, kumpi sukupuoli on kyseessä. Näin tieteellisesti minä insinöörinä asiaa lähestyn. Tein jo yhden vauva.fi -testinkin. Tämä testi antoi tulokseksi poika.

Todellisuudessa vauvan sukupuolella ei ole minulle mitään merkitystä. Tavoitteena on terve lapsi ja se riittää minulle enemmän kuin hyvin. Poika tai tyttö. Ei väliä. Perheissämme on viimeaikoina saatu pelkästään poikalapsia, joten ehkä se kertoo, että todennäköisyys on siihen suuntaan suurempi. En osaa sanoa. Äitini kertoi puhelimessa, että olisihan se tyttökin kiva. Varmaan pääsisi heti suvun prinsessan asemaan. Mutta mitään varmaa tietoa, emme saa kuin vasta rakenneultrassa maaliskuun lopulla. Siihen asti varusteluksi kelpaavat neutr…

Valosta ja pimeydestä

Kuva
Parisuhteiden analysointi blogeissa on suhteellisen yleinen aihe. Yksi Suomen suosituimmista blogeista on keskittynyt havainnoimaan parisuhdetta oikein urakalla. Myönnetään, että olen tutustunut näihin parisuhdeblogeihin vaihtelevalla tarkkuudella. Useimmat blogeista toistavat itsestäänselvyyksiä ja kirjoituksissa näkyy myös omia kokemuksiani vastaava kahtiajako: parisuhteessa uskotaan rakkauteen tai yhdessä pysymiseen yhdessä pysymisen takia. Itse kärjistäisin tilannetta vielä oman historiani kautta: olen tyytynyt ja rakastanut. Jälkimmäistä ainoastaan kerran. Nykyisin. Tyytynyt olen useasti. Se on yllättävän helppoa.

Suhteemme alkuvaiheessa saimme kyllästymiseen asti kuulla sitä, että suhteemme laantuu. "Odottakaapa vain 10 vuotta niin se on teilläkin tätä samaa, ei mikään suhde pysy samanlaisena vuosien saatossa." No ei pysy ei. Lienee itsestäänselvää, että elämä ei ole suoraviivainen tarina. Se polveilee ja heittelee. Parisuhteessa tulee ylä- ja alamäkiä. Mutta siihen e…

Älä syö sitä selleriä!

Kuva
Raskaus aiheuttaa epäluuloisuutta ja lietsoo irrationaalista käytöstä. Totesin tämän hiljaa mielessäni, kun nypin eilen sellerin palasia vaimolleni tarjottavasta kinkkukiusauksesta. Syynä operaation oli tämän artikkelin toteamus, että selleri kohottaa keskenmenon riskiä. Tämä laukaisi kaikki paniikkinappulani pohjaan ja ryntäsin perkaamaan näitä vihollisvihanneksia kinkkukiusauksesta. Olimme kyllä syöneet selleriä aiemminkin. Ei tullut edes mieleen, että se voisi olla riski. Tai siis onko selleri pregnancy enemy number one? Vai ei?

Neuvolan listalta tätä omituisen makuista parsaa ei löydy ollenkaan. Lisäksi vauva.fi (aina luotettava) -keskusteluissa selleriä on käytetty raskaana ollessa erilaisiin nesteenpoistotarkoituksiin. Jossakin nettiartikkelissa todettiin, että kaikkia vihanneksia saa syödä. Jos joku tietää totuuden, niin voisi olla hyvä vinkata. Näin helposti rationaalinen insinöörimies taantuu alkuihmisen tasolle. Onko  ylivoimaisen vaikeata luoda selkeä lista, jonka perustee…

Varovaista nettietsintää - joko voi ostaa?

Kuva
Työviikon alku. Motivaatiota joutuu maanantaihin yleensä kaivamaan hieman kauemmin. Mutta kyllä se päivä tänäänkin käyntiin lähti. Kireän pakkasen saattelemana. Aika lähellä -30 oli mittarin lukema, kun autoa maaniteltiin käyntiin. Lähti. Vielä. Saisivat nuo lukemat hieman alhaisempia olla. Ei ulkoliikuntaa ihan mielellään näissä lukemissa tehdä. Joku varmaan tekee. Oma rajani kulkee -20 asteessa. Liekö koululiikunnan ja armeijan tekosia.

Eilisen päivän laitoimme asuntoa uuteen järjestykseen. Järjestelimme tavaroita ja vaihdoimme kodin tekstiilejä. Ja tietysti pakkasen innoittamana laitoimme vuodevaatteet tuulettumaan. Olin tämän toimenpiteen tarpeellisuudesta hieman eri mieltä kuin vaimoni, mutta toteutin toiveen vain pienoisen mutinan saattelemana. Kyllähän petivaatteet ainakin raikastuvat ulkoilmassa, vaikka pakkasen puhdistusvaikutus on minulle jäänyt vieraaksi. Ja kotimme näyttää kyllä hyvältä. Ja tuntuu. Pienihän vuokrakaksiomme on ja isompaa hankitaan, kunhan päästään taloutta…

Pakkasvaloa

Kuva
Viikonloppu tuli nopeasti lomamatkan jälkeisissä tunnelmissa. Turnausväsymystä oli havaittavissa sekä minussa että vaimossani ja pientä ärhentelyäkin ilmaantui perjantai-iltaan. Minulla on vielä opeteltavaa hermojeni hillinnässä. Varsinkin väsyneenä pinnani on edelleen huomattavan lyhyt. Usein purkaukseni eivät kyllä suuntaudu kumppaniini vaan lähinnä itseeni tai minua ärsyttäviin esineisiin. Olen kehittänyt itsehillintääni. Mutta matkaa riittää. Olen temperamenttinen ja intohimoinen persoona. Hyvässä ja pahassa. Nykyisin enemmän hyvässä. Onneksi.

Entisen elämän varjot silti mietityttivät eilen, kun makoilin sängyssä. Muutos ja kasvu itsessäni on ollut nopeaa. Voinko taantua yhtä nopeasti? En usko. Kaikki ne tekijät, jotka sisällä olevaa pimeyttä ruokkivat, ovat nyt poissa. Kuten alkoholin käytön lopettaminenkin, myös omien heikkouksien korjaaminen on kiinni motivaatiosta. Jos haluaa lopettaa niin pystyy.

Alkoholin käytön lopetin lähes 10 vuotta sitten, siinä pisteessä, että olin ris…

Tuulettelua mahassa

Eilinen oli meille iso päivä. Odotettu (ja pelätty) NT-ultra oli käsillä. Työpäivän päätteeksi suuntana oli keskussairaala. Olimme odottaneet tätä hetkeä siitä hetkestä asti, kun ennen joulua kuulimme pikkuisen sydänäänet ensimmäisen kerran. Olisiko mahassa ketään?! Raskausoireita oli ollut ja vatsa oli kasvanut, mutta maha-asukki ei itsestään mitään numeroa pitänyt. Minä kyttäsin raskaussovelluksien laskureita aika maanisesti. Ensimmäisen kolmanneksen ohittaminen ehkä hiukan huojentaisi pelkojani. Ja ultrassa nähtäisiin jo enemmän kuin pelkkä mustetahra.

Keskussairaalaan tultaessa olimme jo jännityksestä kireänä. Matkaväsymys ja jännitys taisivat venyttää kummankin pinnaa ja pienimuotoista riitaa oli jo odotushuoneessa ilmassa. Kun jännittää niin jännittää. Kumpikin oireilee tavallaan. Tosin pieni riidan poikanen suli nauruksi ja kätilön kutsuessa meidät ultraushuoneeseen kireys oli poistunut. Mutta kyllä jännitti. Kätilö jakoi istuinpaikkoja ja mieheen ei juuri tällä reissulla huomi…