Maha-aluksen kapteeni Simba



Maanantai. Viikonloppu tuntui menevän nopeasti vaikka, kun asiaa katsoo tarkemmin, niin melkoisesti saimme aikaiseksi ja touhuttua. Eilenkin vaatehuone käytiin joukkovoimalla lävitse ja myyntiin/keräykseen lähti isolla kädellä vaimon vaatteita. Omani olen jo moneen kertaan käynyt lävitse ja hävitettävää ei pitäisi enää juurikaan olla.

Vaatekaappiraivauksen lisäksi teimme eilen rauhassa ruokakauppakierroksen. Sunnuntai-iltana kello 19 jälkeen ei paikallisessa supermarketissakaan ole liiaksi porukkaa. Sopii minulle erittäin hyvin. Hermoni ei meinaa kestää ruuhka-aikana tapahtuvaa kaupassa harhailua. Mutta eilinen käyntimme oli hauska ja rentouttava. Ainekset viikon ruokiin saatiin hankittua, vauvanvaatteita hypisteltyä ja katseltua kaikkea muutakin hypermarketin hyllyiltä. Päivän yllätysostos oli viili. Sitä teki nyt mieli. Kumma kyllä minullakin alkoi ostoksen löytymisen  jälkeen tekemään mieli samaa nuoruudesta tuttua herkkua. Päätimme vaihtaa aamuisen luonnonjogurtin viiliin. Isoja juttuja. Eikö?

Sunnuntai-iltana juttelimme kahdestaan, että aika nopeasti meni taas viikonloppu. Toisaalta nopeasti on mennyt aikakin. Olemme seurustelleet kohta 7 kuukautta ja siitä olemme odottaneet lasta noin 4. Vaimoni kysyi, jos hän ei olisi raskaana olisimmeko tehneet jotain toisin. Olisimme varmaan tehneet jonkin matkan tässä välissä Kap Verden lisäksi. Kaupunkiloma on pyörinyt mielessä raskaudesta huolimatta  ja varmaan toteutamme sen vielä ennen kesää. Eli sinänsä raskaus ei ole muuttanut mitään. Ja toisaalta se on muuttanut ihan kaiken. Onneksi meitä on tässä kaksi, jotka haluavat asiaa yhtä paljon. Ja nimenomaan toistemme kanssa.

Elämä on juuri nyt rauhallista. Raskaus on läsnä arjessa suunnittelun ja ennakoinnin kautta. Kyllä niitä vauvanvaatteitakin on alettu haarukoimaan. Mitä tarvitaan ja kuinka paljon.  Ja vaimo neuloi jo tulokkaalle pienen pienen piponkin. Vaatteissa olen minimalistisen lähestymisen kannalla. Vaimoni ehkä ei ihan yhtä minimalistisen näkökulman kannalla. En ole enää ehdotellut hihojen ja punttien solmimista. Mielestäni voisimme siis ostaa vain numeroa kahta liian isoja vaatteita ja solmia ylimääräiset päädyt niin kauan kuin omistaja kasvaa erotuksen kiinni. Ei käy. Syytä en saanut selville. Olen satavarma, että minua on tällaisissa vaatteissa pidetty vauvana. Olen nimittäin ollut syntyessäni melko pieni. Mutta tämä menettely ei siis käy. Joten. Ostimme sängynaluslaatikon, johon keräämme vauvanvaatteita sitä mukaa, kun niitä eteen alkaa tipahtelemaan. Lähisuku ja -ystävät on myös käyty läpi ja varusteista ja vaatteista on jo saatu lupauksia. Hyvä näin.

Niin ja vauvamaha on läsnä arjessa. Se näyttää kasvavan. Omaan tahtiinsa. Pidän sitä edelleen hyvin viehättävänä ja kerron myös vaimolleni tästä. Hän ei välttämättä ole samaa mieltä, mutta on tässä asiassa väärässä. Hän on kaunis. Piste. Ja juttelen myös vauvalle päivittäin monta kertaa. Sain viimein muotoiltua hänelle nimen: Maha-aluksen kapteeni Simba. Hänhän tätä meidän laivaamme ohjaa ja Simba on tietysti viittaus Leijonakuninkaaseen tai -kuningattareen. Nimi sopii kummallekin. Simba muuten tarkoittaa leijonaa. (Wikipedia kertoi).

Maha-aluksen kapteeni Simban liikkeitä odotetaan malttamattomana. Vielä taitaa mennä tovi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit