Pakkasvaloa


Viikonloppu tuli nopeasti lomamatkan jälkeisissä tunnelmissa. Turnausväsymystä oli havaittavissa sekä minussa että vaimossani ja pientä ärhentelyäkin ilmaantui perjantai-iltaan. Minulla on vielä opeteltavaa hermojeni hillinnässä. Varsinkin väsyneenä pinnani on edelleen huomattavan lyhyt. Usein purkaukseni eivät kyllä suuntaudu kumppaniini vaan lähinnä itseeni tai minua ärsyttäviin esineisiin. Olen kehittänyt itsehillintääni. Mutta matkaa riittää. Olen temperamenttinen ja intohimoinen persoona. Hyvässä ja pahassa. Nykyisin enemmän hyvässä. Onneksi.

Entisen elämän varjot silti mietityttivät eilen, kun makoilin sängyssä. Muutos ja kasvu itsessäni on ollut nopeaa. Voinko taantua yhtä nopeasti? En usko. Kaikki ne tekijät, jotka sisällä olevaa pimeyttä ruokkivat, ovat nyt poissa. Kuten alkoholin käytön lopettaminenkin, myös omien heikkouksien korjaaminen on kiinni motivaatiosta. Jos haluaa lopettaa niin pystyy.

Alkoholin käytön lopetin lähes 10 vuotta sitten, siinä pisteessä, että olin risteyksessä, jossa valintana oli täydellinen alkoholismi tai uusi alku. Valitsin uuden alun. Takana oli viinanhuuruinen putki, jonka jälkeen minulla ei ollut käsissä oikein mitään. Ei parisuhdetta, ei työtä, ei kunnon koulutusta. Totesin itselleni, että tämä riittää. Pystyn parempaan. Voin olla enemmän. En kyllä oikeastaan lopettanut. Jäin tauolle. Tiedän kuitenkin, että alkoholilla ei enää ole roolia elämässäni. Luonteessani on addiktoituvia piirteitä ja tiedän, että kohtuukäyttö ei tulisi onnistumaan. Enkä minä alkoholia mihinkään tarvitse. Osaan olla yhtä vapautunut ilmankin. Lähipiirini voi todistaa. Absolutismi on minulle toimiva vaihtoehto. Samalla tapaa lähestyn "pimeää puoltani". Ensimmäistä kertaa olen halunnut sen kuriin ja siinä onnistunut.

Lauantaipäivän olemme nauttineet kylmästä talvikelistä. Pakkanen laski alle 20 asteen, mutta aurinkoinen päivä houkutteli meidät ulos kävelylenkille. Kyllä kannatti. Valon näkeminen ja raikkaan ilman hengittäminen piristi ja antoi energiaa päivään. Lenkin jälkeen vaimolleni ilmaantui tehopiikki ja asuntomme alkoi järjestymään. Verhoja vaihdettiin ja neulottiin. Pullaa ja leipää leivottiin. Tutun oloinen tehopakkaus. Onneksi sain jossain vaiheessa huijattua hänet kainalooni ja pahin pyörremyrskyvaihe hieman laantui. Ei silti. Juuri tästä hänessä pidän. Loppumaton voimanpesä. Minun ajatukseni ovat edelleen levossa ja siinä, että tekemisestä ei tulisi suorittamista. Pakko ei ole siivota tai leipoa. Se tehdään jos siltä tuntuu. Ei pakosta. Ja minäkin osallistuin laskiaispullien leivontaan. Uusi kokemus.

Raskaus etenee nyt aika huomaamattomasti. "Oireina" voisi pitää sitä, että vaimoni mieliala on heitellyt jonkin verran. Välillä on pieniä kiukun puuskia, jotka vaihtuvat herkistymisiin. Kuulunee asiaan. Olemme myös hyvin varovasti alkaneet katsella, mitä vauvalle tarvitaan. Turvaistuin on minusta yksi tärkein ostos ja selvitystä asian suhteen on tehty. Luulisin, että vauvalle tarkoitetun turvaistuimen voi ostaa käytettynä ja panostaa sitten isommille tarkoitettuun istuimeen ihan uutena. Hyvä mallikin on tiedossa. Lisäksi olemme selvitelleet muun muassa äitiyslomaan liittyviä käytäntöjä. Byrokratia alkaa pikkuhiljaa selvitä. Lomakkeita saa täytellä. Isyysvapaatkin pitäisi miettiä. Aion olla osana vauvan elämää mahdollisimman paljon. Heti alusta alkaen.

Illan kulutamme sohvalla Emma-gaalan tunnelmissa. Nykymusiikki ei kaikilta osin ole minun juttuni. Nämä illan live-esitykset vahvistavat tunnetta. Osa esityksistä saa aikaan vahvan myötähäpeän tunteen. En ole ammattilainen, mutta yleensä muusikon pitäisi osata laulaa ja esiintyjän esiintyä. No olen tulossa vanhaksi. Selvästi. Mielensäpahoittaja pappa...

Katselen myös syrjäsilmällä vaimoani. Hän on kaunis. Kaunistunut entisestään raskauden myötä. Ajattelin kertoa sen hänelle heti blogin kirjoittamisen jälkeen.

Samalla, kun juttelen Leijonalle. Mahaa silitellen. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit