Se on tyttö! - ja muita tieteellisiä ennustuksia


No ei meillä ole asiasta mitään varmaa tietoa. Kävimme tänään neuvolassa ja vauvan syke oli 156. Tämä luotettavien lähteiden mukaan viestittää siitä, että odotamme tyttövauvaa. Samojen luotettavien keskustelupalstalähteiden mukaisesti sormuksen sitominen nauruun ja pyörittely vaimon mahan päällä kertoo, kumpi sukupuoli on kyseessä. Näin tieteellisesti minä insinöörinä asiaa lähestyn. Tein jo yhden vauva.fi -testinkin. Tämä testi antoi tulokseksi poika.

Todellisuudessa vauvan sukupuolella ei ole minulle mitään merkitystä. Tavoitteena on terve lapsi ja se riittää minulle enemmän kuin hyvin. Poika tai tyttö. Ei väliä. Perheissämme on viimeaikoina saatu pelkästään poikalapsia, joten ehkä se kertoo, että todennäköisyys on siihen suuntaan suurempi. En osaa sanoa. Äitini kertoi puhelimessa, että olisihan se tyttökin kiva. Varmaan pääsisi heti suvun prinsessan asemaan. Mutta mitään varmaa tietoa, emme saa kuin vasta rakenneultrassa maaliskuun lopulla. Siihen asti varusteluksi kelpaavat neutraalein värein varustellut vaatteet.

Neuvolassa kävimme siis tänään toista kertaa. Ensimmäinen käynti meni vielä "odotammeko todella vauvaa" -ajatusta pyörittäessä. Tällä kertaa astuminen neuvolan ovesta sisään, ei tuottanut samanlaista tässä sitä nyt ollaan efektiä. Päinvastoin. Ainakin minulla oli jo odotuksia neuvolan suhteen. Erityisesti halusin tietysti kuulla vauvan sydänäänet ja, että vaimollani on kaikki hyvin. Olimme myös ensimmäistä kertaa varsinaisen neuvolan tätimme juttusilla. Rouva osoittautui edellistä hiukan vanhemmaksi, hyväntuuliseksi ja asiantuntevaksi tädiksi. Vaihdoimme kuulumisia ja voimavara-lomakkeen taustatietoja käytiin lävitse. Tilanne ei täyttöhetkestä ollut muuttunut. Koemme edelleen, että meillä on hyvät valmiudet lapsen saamiseen ja voimavaroja parisuhteessa odotukseen ja tulevaan vanhemmuuteen. Tämän myös avoimesti kerroimme. Vaimoni nosti esille työn yhtenä stressitekijänä ja se pitänee paikkansa. Hän on kunnianhimoinen ihminen ja töiden suhteen melko tinkimätön. Raskaus tuo kuitenkin mukanaan vääjäämättömästi sen, että töihinkin suhtautumista tulee muuttaa. Kaikkea ei jaksa samalla tavalla. Eikä tarvitsekaan. Työorganisaatioon kuuluvat myös luonnollisena osana raskaudet ja niiden mukanaan tuomat muutokset. Ei niistä määräänsä enempää kannata stressata. Ja vaimoni on asian suhteen mennyt eteenpäin. Töistäkään ei enää oteta niin paljon stressiä. Paitsi, että tätäkin kirjoittaessani selkäni takaa kuuluu sadattelua. PowerPoint ei suostu yhteistyöhön. Pitänee muistuttaa hellävaraisesti neuvolan tädin ohjeista.

Keskustelun jälkeen siirryttiin lempiosiooni eli mittauksiin. Paino oli maltillisesti noussut, veriarvot ja -paineet olivat hyvällä tasolla. Minä kirjasin kaikki tulokset tarkasti sovellukseen, jossa ylläpidän raskauden aikaisia tuloksia insinöörimäisellä tarkkuudella. Vaimoa taitaa tämä innostus hieman naurattaa. Nauruun pääsimme todenteolla, kun oli sydänäänien kuuntelun aika. Laitteella metsästettiin sydänääniä jonkin aikaa kunnes ne löytyivät. Minä räppäsin sekuntikellon heti käyntiin tavoitteena tietenkin selvittää sykkeen viitearvot, joista voi päätellä sukupuolen. Vaimoani tämä pisti siinä määrin naurattamaan, että sydänäänien metsästys alkoi uudestaan. Sellainen minä joskus olen. Tohinassa omien juttujeni suhteen. Näin lopulta vauvan syketaajuuden suoraan Doppler -laitteen näytöltä. Neuvolan tädin mukaan sydänäänet olivat normaalit ja niiden löytymisen vaikeus kuuluu tässä vaiheessa asiaan.

Kävimme käynnin aikana lävitse myös vertaistukiryhmään liittymisen mahdollisuutta. Aiheesta on keskusteltu ja varmaan vielä keskustellaan lisää. Ryhmä tarjoaa varmasti tietoa ja tukea, mutta ventovieraille avautuminen ei ehkä ole meille kummallekaan kovin luonnollista. Onneksi asiaa ei tarvitse heti päättää. Ehkä mielipide selkiytyy raskauden edetessä. Saimme myös pari hyvää nettilinkkiä, joista voisin tietoa kaivaa vauva.fi -sivuston sijaan. https://www.terveyskyla.fi/ ja https://www.perheaikaa.fi/ sivustot ovat äkkivilkaisemalta täynnä tietoa. Neuvolan tädin mukaan keskustelupalstoilla seilaaminen vie äkkiä mielenterveyden. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Toki tämäkin on kärjistys, mutta yleensä keskustelua käyvät asiasta kuin asiasta ääripäät.

Neuvolasta jäi positiivinen olo. Seuraavaksi vuorossa on neuvolalääkäri parin viikon päästä. Sen jälkeen rakenneultra ja taas neuvola. Eli pikkuhiljaa asia etenee. Pieniä hankintojakin teimme. Eli ostimme ensimmäiset vaatteet. Housut. Pinkit. Minusta se väri sopii tytölle ja pojalle. Tai siis hyvin pienelle tytölle ja pojalle. Tämä oli ensimmäinen yhteinen ostoksemme Leijonalle. Pitää kertoa hänelle asiasta illalla jo perinteeksi muodostuneessa isän tarinahetkessä.

Viikonloppuna kävimme vanhempieni luona ja siellä keskustelu pyöri odotuksessa mutta myös arkisissa asioissa kuten olympialaiset. Isääni kismitti heikko suomalaismenestys. Tosin hänen ennustamansa naisten hiihtomitali lievensi pahinta närkästystä. Mitalista intoutuneena mekin säntäsimme ladulle. Emme me mitään himohiihtäjiä ole. Eikä tarvitse ollakaan. Menimme omaa tahtia muutaman kilometrin ja se riitti. Yllättävän hyvin suksi kulki. Niin hyvin, että lainasin isäni suksia kotipuoleen, jos vaikka ladulle ennättäisi. Hyvää liikuntaa se ainakin olisi. Heti viikonloppuna päätimme yrittää uudestaaan.

Kevättä kohti. Päivän valostuessa pohjoisessakin päivä kerrallaan. Hyvä näin.

Ai niin. Selleriä saa syödä. Kysyin. Sain vastauksen. Tyydyn siihen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??