Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Neuvolatarkistus, rentouttava lasku lomaan, chipotle-kujanjuoksu ja yllätys puun takaa

Kuva
Blogieni otsikointi on tekstin tuottamisen vaikein osio. Kun on keksinyt omasta mielestään riittävän hyvän otsikon, alkaa tekstiä soljua editoriin kiitettävällä tahdilla. Työtapani on nopea ja tehokas. Kirjoitan yleensä nämä tekstit noin 15 minuutissa. Kirjoitusvirheisiin tai viilailuihin käytän jonkin verran aikaa jälkikäteen. Kun kirjoitus on valmis, en katso sitä vähään aikaan, vaan keskityn muihin asioihin. Kun palaan tekstini pariin teen siihen tarkistuksia, viilailen joitain tekstinkohtia, lisään kuvat ja se on valmis. Näin syntyivät myös laulutekstini. Nopea ryöpsähdys, pääkohdat kuntoon ja haudutetaan. Sitten viilaillaan särmät pois. Molempien tekstityyppien aihiot pyörivät alitajunnassa tietenkin kauemmin. Ne vain tulostetaan tekstiksi sen jälkeen, kun ne on pään sisällä saatu kokoon. Tämä tapa toimii minulle.

Mutta otsikko. Se kuvailee lähes täydellisesti eilistä päiväämme, joka alkoi aamuisella neuvolakäynnillä. Lyhyen työpyrähdyksen jälkeen hurautimme tutun neuvolarakennu…

Miten entisestä työnarkomaanista tuli parisuhdeihminen

Kuva
Niin mikä se saa lähes 40 -vuotiaan perusmiehen ostelemaan "kuukausipäiväkortteja" ja suklaapatukoita jokaisena kuukausipäivänä ja muistamaan parisuhdekumppania pienillä lahjoilla arjessa. Varmaan ällöromanttinen luonne. Tai sitten taustalla on oikeasti vähän henkistä kasvua ja panostusta parisuhteeseen. Aina nimittäin näin ei ollut. Parisuhteen ylläpitäminen ei ollut aiemmin focuksessa juuri ollenkaan. Varmaankin juuri tästä syystä parisuhteeni eivät ole koskaan aiemmin kantaneet kovinkaan pitkälle. Olen tiivistänyt ajatukseni siihen, että parisuhteesta saa juuri niin paljon kuin on itse valmis siihen panostamaan. Panokset jäivät aiemmin käyttämättä. Syitä on monia ja niistä olen aiemmin kirjoittanut. Nykyisen parisuhteen erityislaatuisuus on käsinkosketeltavaa ja se näkyy myös itsessä halukkuutena tehdä vähän enemmän. Panostaa. Ja olla romanttinen. Eikä vain toisen osapuolen miellyttämisen näkökulmasta vaan siitä sisäsyntyisestä halusta, joka toimintaani ohjaa. Haluan oll…

Pakollinen kesäaikaan siirtymistä käsittelevä kirjoitus

Kuva
Niin sitä kelloa sitten taas käänneltiin eteenpäin kesää kohti. Ja tänä aamuna meillä herättiin ensimmäisen kerran arkiaamuna tähän "uuteen" aikaan. En osaa arvioida johtuiko heräämisen vaikeus kellojen siirrosta, unen tarpeesta vai yleisesti maanantaiaamusta, mutta hiukkasen normaalia enemmän teki mieli silmien kiinnipitämistä jatkaa. Vaimollani oli töissä pakollinen aikainen aamutapaaminen, joten hänenkin oli normaalista aamukäyttäytymisestä poiketen noustava aikaisin. Aamuruutineissamme kellojen siirtely ei juuri näkynyt. Mutta voin kuvitella, että lapsiperheissä tätä kellojen kanssa temppuilua ei kovin suotuisasti katsella. Kellojen siirtämättömyydelle löytyisi perusteita. Toisaalta eilen illalla katselimme valoisaa iltaa, joka kellojen siirrosta johtuen valostui entisestään. Ja muistutti, että yötön yö alkaa olla ihan nurkan takana.

Yötön yö on monella tapaa minulle lappilaisena itsestäänselvä asia. Olen viettänyt lapsuuteni kesät yöttömästä yöstä nauttien, kaveripor…

Pohojalaasuuren lyhkäänen oppimäärä

Kuva
Olipahan viikonloppu. Otimme perjantaina keskipäivällä allemme VR:n transportaatiovälineen ja aloitimme noin kuuden tunnin siirtymän kohti Etelä-Pohjanmaan helmeä eli Lapuaa. Matkasimme siis anoppimuoria ja vaimon siskoa (kälyä) tapaamaan. Ja tietysti vaimon siskon 2-vuotiasta poikaa myös. Pikkumestari on iloinen viikari, jota onneksi olemme viime aikoina useamman kerran nähneet. Reissaamme tämän viikonlopun lisäksi myös kaksi seuraavaa: pääsiäisen vietämme Lapualla ja sen jälkeisen viikonlopun kälyn perheen luona Tampereella. Voi siis sanoa, että Suomen yksiraidejärjestelmä ja VR:n kulkuvarmuus tulevat testattua oikein kunnolla seuraavien viikkojen aikana. No eipä käy aika pitkäksi kotona istuessa. Ja vaimoni perheen kanssa on aina mukava viettää aikaa. Leveää pohojalaasta murretta kuunnellessa saa välillä pyöritellä päätään, kun ei kaikkia sanoja ymmärrä. Naurua ja hymyä riittää hersyvien juttujen ja vitsien keskellä. Vaimoni perhe on lämminhenkinen ja huokuu läheisyyttä. Alkuepäil…

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Kuva
Yllättävän rauhallisin mielin astelimme keskussairaalaan rakenneultratutkimukseen. Minä olin tätä päivää jo pitkään panikoinut. Edellinen tekstini käsitteli pelkoja ja miten ne pitää vain kohdata. Eilen teimme niin yhdessä. Odottelimme hetken vuoroamme odotusaulassa ja sitten sisään tutkimushuoneeseen. Sama huone kuin viimeksi. Sama hämärä valaistus ja tutut alkuvalmistelut. Vaimoni asettui tutkimusasentoon, minä istumaan hänen viereensä. Kätilönä toimi eri henkilö kuin viimeksi. Hän tervehti meitä hyväntuulisesti ja koko käyntimme ajan hän oli erittäin mukava ja asiantunteva. Alusta asti hän selosti hyvin tarkasti, mitä oli kulloinkin tekemässä ja mitä kuvassa näkyi. Ja "jutteli" myös vauvalle ja kehoitteli hyväntuulisesti asettumaan tutkimuksen kannalta kulloinkin optimaaliseen asentoon. Todella positiivinen henkilö, joka teki kokemuksesta meille ainutkertaisen. Olin kuullut kertomuksia ahdistavasta hiljaisuudesta tutkimuksen ajan, joten siihen nähden meidät pidettiin hyv…

Pelkojen analyysia - huomenna rakenneultra

Kuva
Huomenna se sitten koittaa. Rakenneultra. Voin rehellisesti sanoa, että kovasti jännittää kyseinen tutkimus. Sen kyllä tiedän, että vatsassa ollaan kovastikin hereillä. Pyörimistä, kumautuksia ja muita merkkejä vatsasta tulee tasaiseen tahtiin. Varsin vauhdikasta on ollut meno viime päivinä. Näin ilmeisesti kuuluu ollakin, jos eri lähteistä saatavaan tietoon on uskominen. Mutta liikkeet eivät tietysti kerro kaikkea. Vatsan sisälle ei omin konstein näe, eikä Kapteenilta voi tiedustella vointia tai onko kaikki kunnossa. Ainoa keino katsella odotuksen kohteena olevaa vauvaa ovat ultratutkimukset. Näissäkin näkymä on kuin omalaatuisen kaukoputken kanssa katselisi. Olen moneen kertaan kirjoittanut, että nämä ultraukset ovat minulle vaikeita tilanteita. Toisaalta tuntuu hyvältä nähdä Kapteeni, toisaalta pelottaa se, onko kaikki hyvin ja näkyykö jotain, mitä ei toivoisi näkevänsä.

Olemme olleet ultratutkimuksissa jo kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuunneltiin silmät kostuen pienestä mu…

Miksi omatunto kolkuttaa, kun jää sisälle kauniina päivänä?

Kuva
Kyllä vietimme lauantain sisätiloissa. Ja ulkona paistoi aurinko. Kummassakaan ei silti syttynyt sisällä ajatusta, jonka seurauksena olisimme siirtyneet ulkoilmaan lenkkeilemään tai nauttimaan lähestyvän kevään tunnelmista. Kummallakin oli kyllä tunne, että niin kuuluisi tehdä. Kauniita päiviä ei saa hukata sisällä! Varmaan lapsuuden opetuksia, jotka on äidinmaidossa sisäistetty ja jotka yhä edelleen palaavat kummittelemaan, kun sitä vähiten odotamme. Useamman kerran tuli ikkunasta katsottua vierestä menevää hiihtolatua ja aprikoitua monojen jalkaan laittamista. Mutta. Ei. Me emme käyneet lauantaina ulkoilemassa. Entä sitten?

Valinta viettää päivä sisällä oli kummankin. Meillä on takana kiireinen työviikko. On ollut pitkiä työpäiviä ja paljon puuhailtavaa töiden jälkeen. Kummastakin tuntui lauantaina, että oli aika ottaa pieni aikalisä. Kävimme kyllä viettämässä treffi-iltaa perjantaina, mutta pieni hengähdys ei vielä akkuja ladannut. Vaikka erinomaiset burgerit ja ravintolamiljöö ky…

Somessa on otettu kantaa kahteen asiaan

Kuva
Ainakin omat somekanavani ovat nyt hetken laulaneet kahdesta asiasta. Toinen on ystävien kesken TIS eli Temptation Island Suomi ja toinen on Kelan Äitiyspakkaus vuodelle 2018. Jälkimmäinen on sattuneesta syystä enemmän lähellä sydäntäni tällä hetkellä. Nimittäin arvelisin, että me saamme nimenomaan tuon vuoden 2018 pakkauksen Kapteenimme iloksi. Kuviohan on siis se, että vuoden 2017 pakkauksia jaetaan siihen asti, kun niitä riittää. Ja pakkausta haetaan viimeistään 2 kuukautta ennen laskettua aikaa eli meidän tapauksessamme kesäkuulla. Eli saa nyt nähdä, mikä paketti sieltä kopsahtaa.

Äitiyspakkaus on lähtökohtaisesti loistava ajatus. En ole tätäkään suomalaista keksintöä osannut aikaisemmin miettiä, mutta nyt, kun Kapteenia odotellaan, olen huomannut, että pakkauksen sisältö on aika kattava. Ja mielestäni laadukasta tavaraa, jonka tarkoituksena on auttaa lapsiperheitä eteenpäin ja tarjota tukea vaatteiden ja varusteiden muodossa. Itse hämmästelin, kuinka paljon ja kuinka monipuolist…

Normipäivä

Kuva
Minkälainen on meidän, raskauden täyteinen, arkemme. Varmaankin aika samanlainen kuin kenen tahansa työssä käyvän avoparin arki. Arkipäivät kuluvat pääosin työn merkeissä ja viikonloppuna keskitytään lataamaan akkuja eri tavoin. Tätä kaikkea sävyttää tietenkin vaimoni lähes puolivälissä oleva raskaus, joka suitsii sopivasti hänen ns. hurrikaanivaihdetta. Ja tietenkin minulle raskaus on poikinut  loputtoman tiedon etsinnän lisäksi myös blogi-harrastuksen.

Suurinpiirtein tältä näyttää meidän arkipäivämme kellotettuna:

6.15
Kelloni soi - yleensä sammutan sen heti, mutta makoilen sängyssä vielä noin kymmenen minuuttia. Vaimoni käväisee (ehkä) hereillä tässä vaiheessa. Useimmiten ei. Aamusuukot ja vatsantaputtelut.

6.30
Vaimoni herätyskello soi, hän torkuttaa. Tässä vaiheessa minä ponnahdan sängystä ylös ja siirryn olohuoneeseen aloittelemaan aamujumppaa. Aamujumpan teemana on joko hauis, jalat tai punnerruspyramidi, kesto n. 20min. Jumpan lomassa tyhjennän/täytän tiskikonetta ja tiskaan pu…

Konsolirallia, käristemakkaraa ja Lapin rauhaa

Kuva
Meidän hiihtolomamme oli tänä vuonna viikonlopun mittainen retriitti Lappiin vanhempieni luokse. Perjantaina tavarat autoon (myös uudet SuperViikingit, jotka menivät säilöön) ja iltapäivällä nokka kohti päämäärää. Sukset eivät tällä kertaa mukaan lähteneet, yhteinen konsensus oli se, että hiihtäminen ei nyt houkutellut. Tekemistä riitti ennakolta muutenkin ja levollekin pitää antaa aikaa. Vanhempieni luona oli myös veljeni vanhimman poikansa kanssa. Lisäksi etukäteen oli sovittuna turvakaukalon katselmointia entisen koulukaverin luona. 
Vanhempieni luona on aina mukava käydä. Elämisen tempo on hitaampi. Kiireetön. Maisemien ja läheisen luonnon vaikutus näkyy selkeästi rentoutumisena ja kotitalon isot tilat takaavat rauhalliset yöunet. Raskausprojektin etenemistä oli myös kiva käydä näyttämässä kotipuolessa. Innoissaan vanhemmat ovat uudesta mahdollisesta tulokkaasta. Eivät he tasajalkaa hyppele. Mutta omalla tavallaan. Toiveissa oli (siis huumorilla), että Kapteeni olisi tyttö. Olisi…

Rv 19+0: ei raportoitavaa, liikuntaa ja hankintoja

Kuva
Tänään raskaudessa ollaan raskaana viikolla 20 eli rv 19+0 (miten tämä nyt oikein ilmaistaankaan). Vaimoni voinnissa ei ole tällä hetkellä juurikaan erityistä raportoitavaa. Oikeastaan koko 2. kolmannes on tähän mennessä sujunut, kuten kaikissa lähteissä on todettu, vailla erityisiä huolenaiheita. Maha on kasvanut tasaiseen tahtiin. Ja tänään molemmat jo hihittelivät "ennen ja jälkeen" kuvia raskausviikolta 10+3 lähtien. Vauvahan alkoi paisuttaa mahaa melko aikaisin ja raskauden peittely alkoi muodostua ongelmaksi (ja kaikkihan arvasivat etukäteen). Mutta ei se maha silloin tosiaan mikään iso ollut. Nyt tuntuu, että jo viime viikosta on tapahtunut ihan selkeää pyöristymistä ja muotoutumista. Ja äitiysvaatteeksi ostettu mekkokin tuntui tiukalta jo tänään. Ennakoin, että vatsasta tulee vielä ISO.

Muuten raskaus ei fysiologisesti ole "oireillut". Ruokahalua ja kulinaristia päähänpistoja on edelleen. Niistä on kaikista selvitty. Ne ovat ehkä enemmän haastavia linjoist…

Tuleekohan minusta hyvä isä?

Kuva
Raskauden edetessä olen miettinyt lapsen mukana tulevaa kasvatusvastuuta. Alkuvuosien selviytymistaistelun jälkeen pitäisi lapselle tarjota myös kasvatusta, ohjeita, neuvoja, kannustusta ja rajoja, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen yksilö. Mitä on tasapaino? Ja miten tätä kasvuprosessia sitten osaa omista lähtökohdistaan tukea? Minulla on pedagogista taustaa, mutta ei minkäänlaista kosketuspintaa lapsen kasvatukseen aiemmasta elämästä. Lähinnä oma henkilöhistoriani toimii varoittavana esimerkkinä siitä, miten asioita ei kannata tehdä. Kantapään kautta saatua oppia. Helpompiakin teitä on. 
Tietysti en ole asian kanssa yksin. Mehän vastaamme tulevaisuudessa kasvatuksesta kahdestaan vaimoni kanssa. Lisäksi yhteiskunta tarjoaa tukeaan varhaiskasvatuksen ja koulun muodossa. Yhteinen arvopohja vaimoni kanssa varmasti auttaa. Meillä on samansuuntaiset näkemykset suurista linjoista. Kasvatusoppaita on varmaankin saatavilla tarpeeksi. Jonkinlaista taustatietoa tähän kasvattajaksi kasvamiseen…

Ote Kapteenin lokikirjasta - liikkeitä havaittu, vaunujen dilemma, synttäribrunssi ja väripaletti

Kuva
Tänään raskaudessa edetään ajanlaskulla rv 18+3. Ja olemme varmuudella tunteneet vauvan liikkeitä mahassa. Neuvolalääkärin käynnin jälkeen olemme asiaan vihkiytyneet entistä tarkemmin ja tarkkojen kuuntelu -(ja tunnustelu) sessioiden jälkeen asiasta on saatu varmistus. Vauva liikkuu. Sen potkut, lyönnit tai kääntyilyt tuntuvat selvästi alavatsalle asetetulla kädellä ja poskella. Liikkeet ovat selkeitä, äkkinäisiä kumautuksia vatsanahkassa. Vaimoni tuntee tietysti liikkeet myös väreilyinä ja "kuplina". Juuri sellaisia tuntemuksia olemme odotelleet. Mutta itselleni oli yllätys, että liikkeet voi tuntea näin selkeästi myös ulospäin. Hienoa ja jännittävää!

Vauva myös selkeästi, ainakin näin tahdon uskoa, reagoi ulkopuolelta tuleviin herättelyihin. Usein huhuilen vatsaan ja kyselen, onko Kapteeni hereillä tai annan pieniä helliä herättelyjä kädellä vaimoni vatsalle. Ja usein vauva vilkastuu näistä toimista ja liikkeitä voi tuntea useamman peräkkäin. Alkeellista vuorovaikutusta, …

Polttavasta kädenlämpöiseksi

Kuva
Vauvan mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta on varoiteltu. Ja olemme vaimoni kanssa keskustelleet, mitä kaikkea tähän muutoksen sisältyy. Varmasti ajankäytössä täytyy tehdä myönnytyksiä vauvan ehdoilla. Itselleni tämä tarkoittaa sitä, että harrastuksiin ei varmasti riitä yhtä paljon aikaa kuin ennen. Toki niinkin, että harrastuksille on löydettävä aikaa. Ne tuottavat energiaa ja edesauttavat jaksamista.

Yksi minulle tärkeimmistä harrastuksistani on ollut musiikki. Olen laulanut ja soittanut kitaraa puoliammattilaisena lähes 20 vuotta. Takana on lukemattomia keikkoja (muutama ulkomailla asti), harjoittelua, soittamista, ystäviä ja asiaan liittynyttä yritystoimintaa. Olen myös opiskellut musiikkiopistossa. Hyvällä syyllä voi sanoa, että olen saanut musiikilta paljon ja investoinut siihen omaa aikaani, rahaani ja intohimoani. Musiikin kautta on myös muodostunut suurin osa nykyisestä ystäväpiiristäni.

Bändi on parhaimmillaan tiivis yhteisö, jossa jäsenet viettävät aikaa treeneissä ja tien…