Miksi omatunto kolkuttaa, kun jää sisälle kauniina päivänä?





Kyllä vietimme lauantain sisätiloissa. Ja ulkona paistoi aurinko. Kummassakaan ei silti syttynyt sisällä ajatusta, jonka seurauksena olisimme siirtyneet ulkoilmaan lenkkeilemään tai nauttimaan lähestyvän kevään tunnelmista. Kummallakin oli kyllä tunne, että niin kuuluisi tehdä. Kauniita päiviä ei saa hukata sisällä! Varmaan lapsuuden opetuksia, jotka on äidinmaidossa sisäistetty ja jotka yhä edelleen palaavat kummittelemaan, kun sitä vähiten odotamme. Useamman kerran tuli ikkunasta katsottua vierestä menevää hiihtolatua ja aprikoitua monojen jalkaan laittamista. Mutta. Ei. Me emme käyneet lauantaina ulkoilemassa. Entä sitten?

Valinta viettää päivä sisällä oli kummankin. Meillä on takana kiireinen työviikko. On ollut pitkiä työpäiviä ja paljon puuhailtavaa töiden jälkeen. Kummastakin tuntui lauantaina, että oli aika ottaa pieni aikalisä. Kävimme kyllä viettämässä treffi-iltaa perjantaina, mutta pieni hengähdys ei vielä akkuja ladannut. Vaikka erinomaiset burgerit ja ravintolamiljöö kyllä takasivat hienon hetken kahdestaan. Launtain aloitimme brunssilla, johon kuului tällä kertaa erikoisherkkuna vohveleita, suolaisella ja makealla täytteellä. Joten. Ulkona oleva kaunis keväinen sää hävisi tällä kertaa touhupäivälle sisätiloissa. Me nimittäin siivosimme asuntoamme vaimoni kanssa oikein huolella. Ja tämäkin projekti oli lykkääntynyt kiireiden takia hieman liian pitkään.

Siivouksessa tehtävänjako oli selkeä. Vaimoni hoisi varmasti enemmän varsinaista siivousta. Minä jumitin keittiömme siivoukseen insinöörimäisellä tarkkuudella. Mutta valmista syntyi ja voin kertoa, että vaimoni minulle käteen työntämä saippuavilla osoittautui mainioksi siivousvälineeksi. Sillä irtosi lika lähes kaikesta, mihin keksin sitä käyttää. Innostuin niin paljon, että keittiön tiskipöydän siivouksesta muodostui todella pikkutarkka (insinöörimäinen) projekti. Samalla saivat kyytiä liesituulettimen suodattimen rasvatahrat ja espressopannun pinttyneet pinnat. Minulle ominaista toimintaa. Vaikea antaa periksi ennen kuin jälki on täydellistä. Mutta puhtaassa asunnossa on todellakin kiva katsella kättensä jälkeä. Vaikkakin siivouksen jäljet yleensä nopeasti hälvenevät. Lapsen tultua varmaan siivoustason ylläpitäminen on entistä haastavampaa. Mutta siis saippuavilla. Use it!

Siivouksen lisäksi kulutimme päivää katsomalla viikolla väliin jääneitä tv-sarjoja sekä nauttimalla toistemme seurasta. Tuntui hyvältä olla kahdestaan ilman tunnetta, että nyt olisi sinne ulos pitänyt mennä. Tämä oli viimeinen viikonloppumme kotimaisemmissa kolmeen viikkoon, joten siitä oli syytäkin ottaa kaikki irti rentoutumisen merkeissä. Lauantai-illan päätimme juustofonduen tekemiseen. Onnistuimme lopulta siinäkin, vaikka ylivarmistelema luonteeni ja sytytysnesteet eivät olekaan hyvä yhdistelmä. Päädyin siis käyttämään padan lämmittämiseen lopulta perinteisiä tuikkuja enkä luottanut sveitsiläiseen etanolivanukkaaseen. Jokin siinä ei vain säteillyt turvallisuutta. Rauhallisen kotipäivän kruunasi aikainen nukkumaanmeno.

Eli aina ei tarvitse mennä ulos nauttimaan siitä kauniista ilmasta. Jos sinusta tuntuu siltä, että se mitä tarvitset on kunnon siivouspäivä ja kumppanin kanssa rentoa yhdessäoloa, niin tee sitä. Aurinkoisia päiviä todennäköisesti tulee myöhemminkin. Tärkeintä on se, että tekee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Me siivosimme. Siitä tuli meille eilisen yhteinen asia, josta kumpikin nautti ja jonka jälkeen oli helppo tuntea hyviä fiiliksiä, tv:tä katsoen. En tiedä, miksi usein jokin sisäänrakennettu "näin täytyy tehdä" -pakko ohjaa elämäämme. Ja paljon isommissakin asioissa kuin ulosmeno kauniina päivänä. Tunnistan omasta elämästäni moniakin vaiheita jolloin valintoja ohjasi ajatus, että näin kuuluu tehdä. Kuuluu mennä naimisiin, kuuluu asettua aloilleen, pitää olla "kunnon" työ. Yhteiskunta, ympäristö ja kasvatus luovat meihin näitä normeja, joiden kyseenalaistaminen on vaikeaa. Voin rehellisesti sanoa, että yhdestäkään asiasta, jonka tein edellä mainitusta "pakosta" ei tullut yhtään mitään. Vasta, kun aloin kuunnella itseäni, asiat alkoivat liikkua oikeaan suuntaan. Yhtäkkiä motivaatiota asioiden tekemiseen löytyi paljon enemmän. Ja toki, nytkin elän paljolti, kuten yhteiskuntanormit odottavat. Mutta olen tehnyt valintoja itseni takia, en muiden odotuksien. Ja näillä valinnoilla on ollut selkeästi positiivinen vaikutus minuun ja elämääni.

Joten. Jos siltä tuntuu, jää sisälle kauniina päivänä. Kuuntele itseäsi siinä, mikä sinulle kulloinkin sopii. Ja kuuntele myös kumppaniasi. Yhteinen kokemus voi löytyä kiiltävän puhtaasta lavuaarista tai puhtaista lakanoista, joihin yhdessä päivän päätteeksi nukahtaa. Yhdessä tekemisen ei tarvitse muuttua suorittamiseksi, eikä sen tarvitse perustua pakolle. "Näin kuuluu tehdä" -ajatuksia seuraamme huomaamattamme, joten välillä niitä vastaan on syytäkin huolella kapinoida. Aikaa on. Mekin ulkoilimme tänään. Keli oli ehkä huonompi, mutta kävelylenkki sitäkin mukavampi. Kaupungissa pysähdyimme teelle ja brownielle. Taas keskittymistä siihen, mikä tuntui hyvältä sillä hetkellä. Toki lumisade piiskasi takaisintulomatkalla kasvoja, mutta entä sitten. Törmäsimme sattumalta vanhaan naapuriin ja saimme kertoa iloisia uutisia myös heille. Elämä on hauskoja sattumia täynnä.

Tulevaan viikkoon lähdemme odottavin mielin. Torstaina viimein rakenneultra. Paljon pelissä. En osaa vieläkään suhtautua täysin levollisesti tulevaan tutkimukseen. Vaikka Kapteenin osaltahan emme voi tilanteeseen itse vaikuttaa. Asiat tulevat sellaisena kuin ne ovat. Murehtimalla ne eivät muutu. Vaimoni on ihailtavan tyyni. Jalat maassa. Kirjoitin aiemmin ankkurista. Sitä hän todella on. Vaikka välillä pyörremyrskyvaihde iskee silmään ja asioiden ketjureaktioissa ei meinaa perässä pysyä. Onneksi minä voin asettua myrskyn silmään putkinäköni kanssa ja ohjata laivaa näinä hetkinä. Me täydennämme toisiamme. Huomaan sen jatkuvasti. Enkä olisi ikinä arvannut, että toisen ihmisen läsnäolo tuntuu niin rauhoittavalta ja seesteiseltä sisälläni. Vaimoni sanoi samaa eilen. Hänellä on hyvä olla. Rauhallinen olo.

Eikä tämä ole tyyntä myrskyn edellä. Kumpikin vain viimein ohjasi laivansa tyynille vesille. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit