Normipäivä




Minkälainen on meidän, raskauden täyteinen, arkemme. Varmaankin aika samanlainen kuin kenen tahansa työssä käyvän avoparin arki. Arkipäivät kuluvat pääosin työn merkeissä ja viikonloppuna keskitytään lataamaan akkuja eri tavoin. Tätä kaikkea sävyttää tietenkin vaimoni lähes puolivälissä oleva raskaus, joka suitsii sopivasti hänen ns. hurrikaanivaihdetta. Ja tietenkin minulle raskaus on poikinut  loputtoman tiedon etsinnän lisäksi myös blogi-harrastuksen.

Suurinpiirtein tältä näyttää meidän arkipäivämme kellotettuna:

6.15
Kelloni soi - yleensä sammutan sen heti, mutta makoilen sängyssä vielä noin kymmenen minuuttia. Vaimoni käväisee (ehkä) hereillä tässä vaiheessa. Useimmiten ei. Aamusuukot ja vatsantaputtelut.

6.30
Vaimoni herätyskello soi, hän torkuttaa. Tässä vaiheessa minä ponnahdan sängystä ylös ja siirryn olohuoneeseen aloittelemaan aamujumppaa. Aamujumpan teemana on joko hauis, jalat tai punnerruspyramidi, kesto n. 20min. Jumpan lomassa tyhjennän/täytän tiskikonetta ja tiskaan puurokattilan. Fiksumpi tiskaisi kattilan jo illalla. En ole niin fiksu.

6.40 
Vaimoni herätyskello soi, hän torkuttaa.

6.50
Vaimoni herätyskello soi, hän torkuttaa

6.55 
Viimeistään tässä vaiheessa käyn herättämässä vaimoni. Kello sammutetaan ja vaimoni kaivaa puhelimen käteensä. Hän on peiton alla, jota en kuolemaksenikaan uskalla hänen päältänsä ottaa pois. Houkuttelen hänet pois peiton alta viekkaudella ja tervehdin myös Kapteenia aluksessa. Nopean herättelysession jälkeen laitan puuron valmistumaan. Syömme puuroa joka aamu. Kaurapuuroa. Yleensä kaurahiutaleista, mutta välillä myös kauraleseistä. Hieman harvinaisemmin teen jääkaappiin valmiiksi tuorepuuroa. Kaurapuuroon lisätään yleensä hedelmiä ja marjoja. Lisäksi puuroon sekoitetaan kauramuroja ja jotakin nestemäistä. Yleensä Bonnen-hedelmäsosetta. Pirkan aprikoosisosetta puuroon ei enää sekoiteta. Kerta riitti.

7.00 
Vaimoni nousee sängystä ja aloittaa aamutoimet. Kun hammasharja käynnistyy tiedän, että puuron täytyy olla kohta valmista. Yleensä laitan aamiaspöydän valmiiksi ja annostelen puuron lautaselle, kun vaimoni saapuu. Ennen raskautta joimme yleensä myös teetä aamupalalla, mutta se on raskauden myötä jäänyt. Luulen, että tee tekee paluun arkiaamuihin ennen pitkää. Yleensä aamupalalla on myös leipää. Ja leivän päällä aina muutakin kuin voita. Vaimoni voileipäkäsitys on huomattavasti monipuolisempi kuin minun. Jälleen eläköön se pieni ero välillämme. Leipä tehdään huolella ja siinä on päällä lähes aina kasviksia. Minun leivässäni on voita.

7.00-7.25
Syömme aamupalaa. Vaimoni meikkaa samalla. Juttelemme tulevasta työpäivästä ja yritämme muistella, mitä illalla pitikään tehdä. Minä syön yleensä aamupalan nopeammin, koska en toimi moniajoympäristössä. Aamupalan jälkeen minä teen aamutoimet, jotka koostuvat hampaiden pesusta ja parranajosta. Parranajoa ehkä kaksi kertaa viikossa. Hampaat pesen istuen saunan lauteilla. Se on on talon lämpimin paikka, vaikka kiuas ei olekaan päällä. Tämä taitaa olla yksi minun kummallisista tavoistani.

7.25
Menen sänkyyn. Sääntöni on, että puoli kahdeksaan asti saa levätä. Normaalisti lojun sängyssä noin 5min ja luen kirjaa tai katselen kännykästä somea tai uutisia. Tällä aikaa vaimoni laittaa itseään valmiiksi eli meikkaa ja valitsee vaatteita. Häiritsen usein tätä prosessia halailulla ja pussailulla sekä yritän houkutella myös hänet oikaisemaan sänkyyn hetkiseksi. Usein vaimoni työmoodi kestää yritykseni. Toisinaan lojumme muutaman sekunnin yhdessä. Kun vaatteet on valittu pakataan eväät ja muut tarvittavat tavarat. Yleensä minä olen myöhemmin valmiina, vaikka herään aikaisemmin. Puhelimeni, avaimeni tai molemmat näistä tekevät viime hetken katoamistemppuja. Hermojen menetyksen estää vain tavaroiden löytyminen. Yleensä ne ovat minulla jo jossakin taskussa. Olen insinööri, en muistipelimestari.

7.55 - 16.00
Töissä käydään 8-16. Työskentelemme siis saman työnantajan palveluksessa, joten työmatkamme on yhteinen. Kuljemme talvisin yhdessä autolla. Kesällä vaimoni kulki paljon pyörällä, minä moottoripyörällä. Ensi kesänä aion kyllä käyttää työpaikalle siirtymiseen omaa lihasvoimaani mahdollisimman paljon. Työpäivän aikana emme yleensä toisiamme juurikaan näe. Ellemme käy yhdessä lounaalla. Pyrimme syömään lounasta ulkona kerran viikossa. Muuten syömme eväitä, jotka yleensä ovat edellisen päivän ruokaa. Lounas ulkona on kuitenkin muutakin kuin ruokaa.

16.00-18.00
Töistä kotiin. Toisinaan ruokakaupan kautta. Käymme yhdessä kaupassa. Työpäivän päätteeksi tehtävät kauppareissut ovat minulle vaikeita. Alhainen verensokeri yhdistettynä isoon markettiin ei ole paras yhdistelmä. Onneksi näistäkin yleensä selvitään, kunhan ostoslista on hyvin suunniteltu. Ruokaa tehdään usein työpäivän jälkeen. Tavoitteena on tällöin, että ruoka syntyy suhteellisen nopeasti. Maanantaina teimme Tomaattista palak paneer:ia (Valio.fi -resepti) ja eilen vuorossa oli Ramen -keitto (Meillakotona.fi -resepti). Pidämme yhteisestä kokkauksesta. Kumpikin osaa laittaa ruokaa ja yhdessä tehden ruoka valmistuu nopeasti ja usein on hauskaakin. Toki tässäkin alhainen verensokeri ja töiden jälkeinen väsymys haastaa sisäisen soppamiehen. Olemme myös molemmat avoimia uusille resepteille. Ramen -keiton taisin bongata Subin Burgerimies-ohjelmasta. Ja osoittautui hyväksi. Tänään taitaa vuorossa olla kanakastike. Ruokaostokset on tehty useaksi päiväksi eteenpäin. Eli kaupassa ei käydä jokapäivä (minä kyllä mieluummin kävisin). Tämä edellyttää kyllä hyvää suunnittelua. Toki suunnitelmat meilläkin elävät.

18.00-22.00 
Ruuan jälkeen rentoutumista. Nykyisellään vaimoni selailee aika paljon erilaisia myyntipalstoja, vauvan vaatteita ja varusteita. Yleensä minä yritän lukea ja suorittaa päivän toisen jumppasession (joko punnerruksia, tai vatsaa ja selkää). Harrastuksia on molemmilla ja ne syövät sitten illasta osansa. Minä harrastan musiikkia bändin kanssa, vaimoni muun muassa ryhmäliikuntaa ja laulua. Harrastusten lisäksi katsomme iltaisin tv:tä vaihtelevasti. Ruokaohjelmia tai kevyttä hömppää. TV ei näyttele kovinkaan suurta osaa meidän päivistämme. Paljon istumme sohvalla (tai minä matolla) ja juttelemme töistä, parisuhteesta, raskaudesta, odotuksista, suunnitelmista, tulevaisuudesta. Olemme molemmat opetelleet avoimuutta ja menneet siinä eteenpäin. Nykyisin tuntuu hyvältä jakaa asioita toisen kanssa. Tietysti suunnitellaan vauvahankintoja ja selataan raskaussovelluksia tai ratkotaan raskauteen liittyviä ongelmia netin avustuksella. Ja tehdään kotitöitä. Aika tasa-arvoisesti. Tämän lisäksi minä kirjoittelen blogia ja molemmat katselemme somesta niitä näitä. Ja tietysti juttelemme Kapteenin kanssa. Ilta päättyy yleensä kymmeneltä. Sängyssä yleensä hieman kymmenen jälkeen ja nukahtaminen ennen kello 23:a. Vaimoni sanoo hyvää yötä ja nukahtaa. Minä odotan yleensä unta hieman kauemmin. Nykyisin nukahdan kyllä paremmin, enkä enää valvo öitä.

Sellainen on meidän arkipäivämme. Usein tuntuu, että päivät ovat kiireisiä ja kaikkea suunniteltua ei ehdi tehdä. Työt nielaisevat päivästä ison osan, harrastukset osansa ja elämä loput. Löydämme kyllä toisillemme aikaa arjessa. Läheisyydelle omistetaan riittävän paljon. Vertailun vuoksi täytyy tehdä tällainen päivitys sen jälkeen, kun Kapteeni ilmestyy ruorin varteen toden teolla. Minkähän verran tästä "normiarjesta" on jäljellä.

Raskaus saapuu puoleen väliin ihan näillä hetkillä. Olemme siis tulossa loppukaarteeseen 400m juoksussa. Viimeinen 200m jäljellä. Maitohappoa pohkeissa. Loppusuoralle on vielä matkaa.

Mutta kyllä me tämän juoksun hoidamme maaliin. Se on päätetty.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline