Rv 19+0: ei raportoitavaa, liikuntaa ja hankintoja




Tänään raskaudessa ollaan raskaana viikolla 20 eli rv 19+0 (miten tämä nyt oikein ilmaistaankaan). Vaimoni voinnissa ei ole tällä hetkellä juurikaan erityistä raportoitavaa. Oikeastaan koko 2. kolmannes on tähän mennessä sujunut, kuten kaikissa lähteissä on todettu, vailla erityisiä huolenaiheita. Maha on kasvanut tasaiseen tahtiin. Ja tänään molemmat jo hihittelivät "ennen ja jälkeen" kuvia raskausviikolta 10+3 lähtien. Vauvahan alkoi paisuttaa mahaa melko aikaisin ja raskauden peittely alkoi muodostua ongelmaksi (ja kaikkihan arvasivat etukäteen). Mutta ei se maha silloin tosiaan mikään iso ollut. Nyt tuntuu, että jo viime viikosta on tapahtunut ihan selkeää pyöristymistä ja muotoutumista. Ja äitiysvaatteeksi ostettu mekkokin tuntui tiukalta jo tänään. Ennakoin, että vatsasta tulee vielä ISO.

Muuten raskaus ei fysiologisesti ole "oireillut". Ruokahalua ja kulinaristia päähänpistoja on edelleen. Niistä on kaikista selvitty. Ne ovat ehkä enemmän haastavia linjoistaan kriittiselle tulevalle isälle. Vierestä tarkasteluna ei myöskään (vielä) ole ollut tunteiden heittelyä. Vaimoni suhtautuminen raskauteen ja asioihin on suurimmaksi osaksi jalat maassa -näkökulmasta. Ehkä hankintaosastolla on ajoittain pientä ylivaihdetta, mutta se vaivaa kyllä minuakin. Olen varma, että alan tekemään heräteostoksia, kun raskaus tästä vielä etenee. Alunperinhän minun piti aloittaa varustautuminen vasta toukokuussa. Ihan niin pitkälle emme odotelleet. Tästä muistuttaa keittiö/olohuoneessa seisovat uudet Emmaljunga Super Viking -vaunut.

Hankimme siis viimein ne vaunut, joita kävimme kolmeen eri kertaan liikkeessä kiertelemässä kuin korppikotkat. Eilen kävelimme määrätietoisesti kauppaan, astelimme kassalle ja sanoimme hankkivamme kyseiset vaunut. Kortti tiskiin. Pienet säädöt turvarajojen kanssa ja hups. Vaunut olivat meidän. Pyysin kyllä myyjää laittamaan ne kasaan, koska en aikonut alkaa niiden kanssa tuuskaamaan liikkeessä. Vaunut nippuun ja auton perään ja kotiin. Mallisuoritus. Ei rönsyilyä vain määrätietoista ja päämäärätavoitteista toimintaa. Kotona oli sitten aikaa katsella vaunujen toimintaa tarkemmin ja testata niiden ominaisuuksia. Pyöritin vaunuja ilman koppaa ja kopalla ympäri keittiösaareketta ja totesin, että ajo-ominaisuudet ovat hyvät. Vaunut ovat myös kohtuullisen kevyet ja lisävarusteita on saatavilla. Näillä vaunuilla nyt mennään. Hieman vastareaktiota alunperin aiheuttanut pinkki kuomu (mustakin siis tuli mukana) näyttää itseasiassa melko hyvältä, nyt kun vaunuja on vilkuillut. Minusta pinkki sopii pojallekin. Vai eikö? Pääasia, että vaunukriisit ovat takana päin ja voimme edetä seuraavaan haasteeseen. Vaunujen toimivuuden tietysti kokonaisuudessaan tietää vasta Kapteenin (Kapteenitar!?) saapuessa. Mutta nyt sitten Emmaljunga -lippistä päähän, sillä pelaamme siinä joukkueessa. Vaunuista saa kuulemma kahdellekin lapselle sopivat. En ihan ymmärtänyt, mistä niihin nyt toinen lapsi tupsahtaisi...

Liikunta. Se on päivän sana meille kummallekin. Minä keskityn kotijumppaani, jota olen yrittänyt pikkuhiljaa monipuolistaa. Vaimoni puolestaan on etsinyt erilaisia raskauteen sopivia ryhmäliikuntatunteja. Olen erotellut ainakin seuraavat kryptiset joukkokokoontumistavat: Pumppi, Body Balance ja Funky Pilates, jossa vaimoni oli eilen. Ohjeistustahan löytyy myös raskausaikana tehtävään liikuntaan ja varsin paljon turvamääräyksiä. Ilmeisesti vatsalihakset ovat pannassa ja lantiopohjan lihakset taas erityishuomion kohteena. Toistaiseksi liikunta tuntuu vielä onnistuvan ja tekee varmasti hyvää sekä mielelle että keholle. Yhteiset kävelylenkit tietysti vielä näiden lisänä. Ja toivottavasti myös hiihtoa, kunhan kelit taas sallivat.

Hyvää naistenpäivää kaikille naisille! Ilman teitä elämä olisi yllätyksetöntä ja pimeää.

Muistin minäkin kukat ostaa ja kortin ja pikkuisen suklaata.

Askeleita isyyteen -blogi Instagram:issa 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit