Somessa on otettu kantaa kahteen asiaan




Ainakin omat somekanavani ovat nyt hetken laulaneet kahdesta asiasta. Toinen on ystävien kesken TIS eli Temptation Island Suomi ja toinen on Kelan Äitiyspakkaus vuodelle 2018. Jälkimmäinen on sattuneesta syystä enemmän lähellä sydäntäni tällä hetkellä. Nimittäin arvelisin, että me saamme nimenomaan tuon vuoden 2018 pakkauksen Kapteenimme iloksi. Kuviohan on siis se, että vuoden 2017 pakkauksia jaetaan siihen asti, kun niitä riittää. Ja pakkausta haetaan viimeistään 2 kuukautta ennen laskettua aikaa eli meidän tapauksessamme kesäkuulla. Eli saa nyt nähdä, mikä paketti sieltä kopsahtaa.

Äitiyspakkaus on lähtökohtaisesti loistava ajatus. En ole tätäkään suomalaista keksintöä osannut aikaisemmin miettiä, mutta nyt, kun Kapteenia odotellaan, olen huomannut, että pakkauksen sisältö on aika kattava. Ja mielestäni laadukasta tavaraa, jonka tarkoituksena on auttaa lapsiperheitä eteenpäin ja tarjota tukea vaatteiden ja varusteiden muodossa. Itse hämmästelin, kuinka paljon ja kuinka monipuolista vaatetta pakkauksessa on.

Uuden pakkauksen myötä somessa on virinnyt keskustelu pakkauksen sisällöstä ja uusista vaatteista ja kuoseista. Minusta uudet vaatteet ja kuosit näyttävät pääosin hyvältä. Värit ovat aika hillittyjä, mutta mukaan on saatu kivoja yksityiskohtia. Suosikkini taitaa olla peitemakuupussi, jossa lammaskuosi. Huopatossut ja ruokailuvälineet näyttivät myös hauskoilta. En tiedä, kuinka paljon huopatossuille on käyttöä reaalimaailmassa. Somekeskustelussa kantoja on esitetty puolesta ja vastaan. Jotkut ovat pitäneet edellisestä pakkauksesta enemmän. Nämä ovat varmasti mielipidekysymyksiä. Ja mielipiteitähän riittää. Hyvä, että keskustelua on virinnyt. Minusta on syytä muistaa, että äitiyspakkaus (tai avustus) on yksi suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluva ylellisyys. Soisi, että kaikki muistaisivat tämän faktan, kun sisältöä arvostellaan. Pakkauksen myötä saan päivittää omaa varuste-exceliä. Ehkä voisi sanoa, että olemme hieman ajoissa hankintojen kanssa. Raskauden puoliväli on vasta saavutettu. Rakenneultra on ensi viikolla. Mutta ehkä elämää pitää elää hiukan enemmän positiivisen kautta kuin pelkojen. Näin itse näkisin. Ja näin olemme tehneet.

Ja sitten se toinen somessa trendaava (yritän olla katu-uskottava käyttämällä nykytermejä) aihe. Nimittäin. Temptation Island Suomi. TIS. Katsoin eilen sarjasta ensimmäisen jakson. En ole koskaan aikaisemmin sarjaan tutustunut. Konsepti oli kyllä jotensakin tuttu. Lähinnä ennakkokäsitys on ollut, että sarjasta ponnahtelee pinnalle pikkujulkkiksia, jotka varsin kosteissa olosuhteissa pidetyissä sinkkuleireissä, testaavat parisuhteidensa kestävyyttä. Oikeastaan tämä riittäisi jo kertomaan, että mistään korkeakulttuurista ei ole kyse. Mutta sarjalla on vannoutunut yleisönsä. Ja eilen tajusin miksi. Sarjan imuteho perustuu siihen, että sarjassa päästään tuomitsemaan osallistujien salamana liukenevaa moraalikäsitystä ja naureskelemaan myötähäpeästä katsoen alkoholinvaikutuksen alaisena toilailevaa juhlakansaa. Ja alkoholia riittää. Muutenhan mitään ei tapahtuisi. Ja naureskelin minäkin muutaman kerran juuri edellämainittuja asioita.

Sarjan aikana meitä huvitti ajatus, että minä olisin saarella. Draama ei taitaisi syntyä, kun istuisin saarella kahvia juoden ja katsoen muiden alkoholinhuuruista sekoilua. Lähinnä varmaan saisivat videokuvaa siitä, kun menisin nukkumaan ennen kello 22 ja heräisin aamulla keittämään mutteripannulla itselleni kahvia ja laittamaan tiskejä. Seuraa ei löytyisi. Mikään ei nimittäin ärsytä yhtä paljon kuin liian humalaisten ihmisten seura. Tietyn humalatilan jälkeen jäljellä ei nimittäin ole mitään kovinkaan hemaisevaa juttukaveria sukupuolesta riippumatta. Tempation Island goes... old? Tai siis. Taikasana taitaa olla se alkoholi. Tuo entinen suosikkijuomani, joka saa aikaan raikkaan hengityksen ja sulavan käytöksen. Not. Viina on ammattilaisten juoma ja harva osaa sitä käyttää. Jos et osaa, älä ota. Jälki voi olla aika karmeaa.

Mutta, kuten sanoin, sarja herättää tunteita. Puolesta ja vastaan. Omat inhokit ja suosikit löytyvät nopeasti. Ja jos sarja viihdyttää niin antaa palaa. Todennäköisesti mekin seuraamme sarjaa eli koukutus on onnistunut. Ihan en sille tasolle sarjaan eläydy, että jaksaisin käänteitä somessa komentoida.

Raskaus on puolivälissä! Vaimoni on nyt ollut raskaana nyt 141 päivää ja jäljellä (laskennallisesti) 139 päivää. Aika on todellakin mennyt nopeasti, mutta samalla tuntuu, että matkaa on vielä jäljellä. Tätini kävi vierailulla ja totesi vaimolleni, että minä taidan olla meistä se enemmän murehtiva kappale. Pitää paikkansa. Ehkä tämä murehtiminen helpottaa pikkuhiljaa, kun siirrymme siihen vaiheeseen, että todennäköisyydet alkavat olla puolellamme. Ensi viikolla ratkeaa rakenneultrassa paljon. Joutuu varmaan varaamaan beta-salpaajaa siihen istuntoon.

Kapteeni potkii enemmän ja enemmän. Välillä vatsasta tulee oikein kunnon moukaisuja. Olen soittanut vatsalle musiikkia ja jutellut säännöllisesti. Välillä vastauksia tulee kumautusten muodossa, välillä ei. Mutta vaimoni raportoi, että liikkeitä on säännöllisesti ja välillä vatsassa käy melkoinen tivoli. Nämä lienevät hyviä merkkejä. Tänään on vuorossa palkkapäivään liittyvä treffi-ilta. Aiomme syödä sen kunniaksi erikoisaterian ulkona. Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Kiireinen viikko on takana. Töitä on kummallakin riittänyt. Siinä välissä on kumpikin vielä touhunnut omia juttujaan. Aika siis rahoittua kahdestaan (kolmistaan).

Lisääntynyt valo piristää edelleen. Ikkunasta katsoen aistii kevään tuloa, vaikka pakkasta vielä onkin. Edessä on elämämme kesä.

Luulin, että viime kesä oli ainutlaatuinen. Luulen, että tämä kesä jää vielä paremmin mieleemme. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??