Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Raskausviikko 26 ja alle 100 päivää jäljellä

Kuva
Taas paukkuivat raskausviikot ja saavuttiin uudelle viikolle neuvolakäynnin merkeissä. Viime viikkoa sävyttivät raskausdiabetesdiagnoosia seuranneet verensokerimittaukset ja ruokavalion tarkastukset. Ruokavaliota emme lopulta tuunanneet juurikaan. Olin lähtökohtaisesti sitä mieltä, että syömme terveellisesti ja monipuolisesti ja viikon seuranta on vahvistanut tätä näkemystä. Mittaustulokset ovat pysyneet hyvinä eikä niissä ole ilmennyt mitään hälyttävää. Totesinkin aikaisemmassa kirjoituksessani, että "radi" on osaltamme vain paljon melua tyhjästä. Ehkä hieman voisin lieventää kantaani. Hyvä, että asiaa seurataan ja mittaustulokset tosiaan näyttävät sen, mikä vaikutus erilaisilla herkuilla on verensokeriin. Vaimollani on raskausdiabetes, mutta se pysyy aisoissa sillä ruokavaliolla, mitä olemme tähänkin asti noudattaneet. Herkkujen syöntiä olemme kumpikin rajoittaneet.

Neuvolaan asteltiin siis positiivisin mielin. Mittauspöytäkirja mukana. Tämänkertainen käyntikin oli todell…

Leffailta - ei mitään korkeakulttuuria

Kuva
Vaimoni tapaa ystäviään ja on harrastusten parissa koko illan. Tämä antoi itselleni mahdollisuuden syventyä pitkästä aikaa leffoihin elokuvaillan muodossa. Oikeastaan elokuvailta on ollut jo kauemmin työn alla, mutta kiireinen aikataulumme ei ole oikein antanut periksi. Mutta nyt hetkeni koitti. Olen elokuvien suurkuluttaja. Ja yleensä elokuvat, joita katson eivät ole sieltä kriitikkojen kehumasta päästä. Lähestyn elokuvia enemmän viihteenä kuin taiteena. Tästä syystä valinnat osuvat usein kevyemmän sorttisiin leffoihin. Tarkoituksena on rentoutua ja laittaa aivoja narikkaan. Toisinaan joukkoon eksyy myös niitä vakavampia elokuvia. Tällä kertaa oli kyllä suoranaisen höyhensarjan elokuvavalinnat, kuten kuvasta näkyy. 
Omalle ajalle omistettu ilta sai sopivasti pohdintaulottuvuutta Suoraanpuhujan päiväkirja -blogista, jossa Sofia pohtii pitääkö pariskunnilla olla samat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Tai pitääkö kummankin suhteen osapuolen olla samanlaisia. Kävin jo kirjoituksee…

RADI - toistaiseksi paljon melua tyhjästä

Kuva
Viikonloppuna emme totuttuun tapaan tyytyneet makailemaan kotona vaan perjantaina startattiin kohti pohjoista vanhempieni luokse. Auton perällä kulki myös muuttotavaraa väliaikaissäilytykseen. Asuntoomme ei vain mahdu mitään ylimääräistä, joten tavaroita joutuu vähän siirtelemään edestakaisin. Veimme pohjoiseen myös vauvan isomman koon vaatteita. Onneksi vanhempieni luona tilaa riittää. Noudetaan sieltä tavarat sitten, kun niitä oikeasti tarvitaan.

Viikonlopuksi meillä ei ollut mitään erikoista suunniteltuna. Tavoitteena oli vain levätä kunnolla. Vaimoni on väsyttänyt itseään työllä ja sen päälle flunssalla, joten uni tuli tarpeeseen. Ja vanhempieni luona lepääminen onnistuu hyvin. Nukuimme kumpanakin aamuna pitkään ja päivät sujuivat kiirehtimättä. Puuhastelimme puhdetöitä, kiertelimme vähän kylillä ja teimme kävelylenkin. Kelit eivät juuri suosineet, mutta rentoutumistavoite täytettiin. Ensi viikonloppuna suuntaamme samoihin maisemiin uudestaan, kun vaimon siskon perhe saapuu Lapin…

Tassunjälkiä sydämessä

Kuva
Hyvä ystäväni joutui saattamaan lemmikkikoiransa viimeiselle matkalle eilen. Koira oli iäkäs ja monenlaisia vaivoja oli matkalla ilmaantunut.Tilanne oli sellainen, että päätös lopulliselle matkalle lähdöstä, oli lopulta se armeliain ja paras vaihtoehto. Ystäväni on luonnollisesti surun murtama. Juttelin hänelle tänään ja vaihdoimme kokemuksia. Olen joutunut yhden koiraystäväni hyvästelemään matkan varrella. Tiedän siis jotenkin, minkälaisia tunteita ystäväni käy läpi. Hänen surunsa pisti ajattelemaan omaa surutyötäni koirani suhteen ja tiedostamaan, että taidan edelleen ikävoidä kyseistä karvaturria.

Minulla on ollut kaksi koiraa elämäni aikana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kumpaakaan koiraa en ollut hankkimassa, mutta kummankin kanssa sain viettää monta vuotta. Molemmat koirat tulivat elämääni ex-vaimoni kautta. Menetin toisen koirakaverini eromme myötä. Se taitaa olla yksi asioista, joita jäin entisestä elämästä kaipaamaan. Tunsin kuitenkin koiran ihan pennusta asti. Jätin mie…

Mindfulness evakkoon - tai hetki omaan tietoisuusharjoitukseen

Kuva
Jouduin evakkoon, koska vaimoni työkaveri tuli hänen kanssaan tekemään mindfulness-harjoitusta kotiimme. Ilmeisesti kyseessä on jonkin sortin harjoitustyö, johon vaimoni on suostunut koekaniiniksi. Eikä minun olisi tarvinnut poistua kotoa, mutta valitsin poistua. Suunnitelmana oli tulla kaupungin keskustan kahvilaan kirjoittamaan teemaan sopiva blogikirjoitus. Myönnän suoraan, että en tiedä oikeastaan ollenkaan, mistä mindfulness -asiassa on kyse. Googletin nopeasti tämän Mielenterveysseuran artikkelin aiheesta. Nopealla lukemisella vaikuttaisi käyttökelpoiselta itsetutkiskelumetodilta monille. Vaimolleni varmasti olisi hyötyä kuvattujen harjoituksien mukaisesta itsensä hyväksymisen opettelusta. Hänelle on minuakin enemmän taipumus vaatia itseltään liikaa. Suorittaa. Silloinkin, kun ei tosiaan tarvitsisi. Ymmärrän hänen tapansa toimia. Olen itse ollut samanlainen. Pikkuhiljaa olen osannut osoittaa armoa itselleni tietyissä asioissa. Ei minun tarvitse olla paras. Viisain. Ahkerin. Eik…

Asuntokauppoja hieromassa - velaton hetki

Kuva
Eilen oli viimein se kauan odotettu päivä, kun asuntokauppoja hierottiin entisestä asunnostani. Asunto on ollut minun kontollani viimekesäisen eroni jälkeen. Ja kyllähän siitä pieni riippakivi alkoi muodostua sekä henkisesti että rahallisesti. Vastikkeet ja lainanlyhennykset juoksivat joka kuukausi ja asunnon myyminen otti aikansa. Säästöjä minulla oli toki jonkin verran, mutta kyllähän ne hieman tässä asunnonmyyntiä odotellessa hupenivat. Ylpeys antoi periksi vähän liian myöhään lainanlyhennysvapaan hakemiseen eikä alkuperäisen lainan ehdotkaan olleet ihan loppuun asti mietityt. Mutta oppia ikä kaikki. Ensi kerralla fiksummin. Onneksi loppuajasta sain asuntooni ystäväni majoittumaan ja vähentämään kuluja.

Mutta eilen viimein taakka putosi hartioilta. Viikonloppuna kokosin asunnolta romukuormaa ja siivosimme vaimoni kanssa asunnon vielä viimeisenä omistuspäivänä. Täytyy kyllä sanoa, että farmariauton perässä kulkevat romut alkoivat painaa henkistä selkärankaa tosissaan. Jäteasema, ku…

Pieniä mutkia raskausmatkaan

Kuva
Raskaus on edennyt tähän asti vaivattomasti. Huolia ja murheita on varsinkin isällä ollut, mutta ne ovat johtuneet pääosin hallinnan puutteesta ja ensikertalaisen epävarmuudesta. Äiti on selvinnyt alkuraskauden oireista kohtuullisen helpolla ja keskiraskaus on mennyt energisesti touhuten. Vauvallakaan ei ole ollut tutkimuksissa mitään erityistä hätää. Kaikki on kunnossa. Mutta pieni mutka tähän ensimmäiseen raskauteen nyt kuitenkin yllättäen ilmaantui. Nimittäin perjantain sokerirasituskokeen tuloksena on raskausdiabetes -diagnoosi. Tai no diagnoosin teimme itse viitearvojen perusteella, joista kaksi mitattua arvoa oli yli sallitun rajan. Neuvolantäti ottanee yhteyttä asiasta ensi viikolla.

Sinänsä sokerirasitustestiä emme osanneet jännittää muuten kuin sen sujumisen kannalta. Saadut tulokset yllättivät kummankin osapuolen. Vaimollani ei ole mitään riskitekijöitä, jotka raskausdiabeteksen mahdollisuutta nostaisivat. Siksipä emme osanneet moista edes ennakoida. En minäkään, vaikka yle…

Kun muilla ei ole väliä

Kuva
Sain eilen Whatsapp -viestin vaimoltani ruutukaappauksen Anna Puun somepäivityksestä, jossa ilmoitettiin uuden kappaleen Me ollaan runo julkaisusta. Saatesanoina oli vaimon teksti "Tää on varmaan meille". Kuuntelin kappaleen hetimmiten, koska Anna Puulla on muitakin suhteeseemme sopivia laulelmia. Matkalla on aiemmin ollut parisuhteemme tunnuslaulu. Varsinkin alkuaikoina, kun suhteemme oli vielä virallistamatta ja tunteiden sekamelskan keskellä yritti löytää tien, jota seurata, kyseisen kappaleen sanat kolahtivat. Ja yhä edelleen kappaleella on minulle erityinen merkitys. Jotenkin se vie aina ajatukset kesään ja sytyttää sisällä tietynlaisen tunteen. Saa ajattelemaan vaimoani ja miten kaipaan hänen seuraansa.

Anna Puun uudessa kappaleessa todetaan tiivistettynä se tosiasia, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. Tämä sopii tosiaan tarinaamme hyvin. Meistä kuiskailtiin aika paljon työpaikalla ja lähipiirissä jo ennen kuin välillämme oli mitään ystävyyttä kummempaa. Varmasti…

Kun vanne pään ympärillä kiristyy uhkaavasti

Kuva
Kiire ja asioiden keskeneräisyys. Siinäpä kaksi asiaa, jotka saavat minussa aikaan primitiivireaktioita. Tai sanotaan sellainen kiire, jossa en itse voi vaikuttaa aikatauluun ja pitäisi revetä samaan aikaan moneen suuntaan. Tästä viikosta oli jo ennakolta tulossa kiireinen. Mutta silti eilen tuntui, että vetoa on vähän liikaa eri suuntiin. Kiireen pääsyyt ovat vanhan asunnon muutossa ja lauantaina koittavassa bändikeikassa. Päivät töissä, joten illalla pitäisi ehtiä kannella tavaraa ja parina iltana pitäisi ehtiä myös treenailla keikkaohjelmistoa. Lisäksi pitäisi vielä ehtiä säätämään auton pölykapseleita paikalleen ja hoitaa juoksevia asioita. Tiedän, että kiire ja stressi varmasti lisääntyvät vauvan tulon myötä ja tähän pitää vain tottua. Eilen tuntui silti siltä, että auton perässä kuljeskelevat muuttotavarat ja asentamista odottavat pölykapselit kiristivät vannetta pään ympärillä kohtuullisen kireälle.

Ja oikestaanhan kaikki johtuu siitä, että myöhäinen matkaltapaluumme aiheutti …

Reissuraportti: suuria tunteita ja pettymyksiä

Kuva
VR toi meidät illansuussa perille Tampereelle aikataulussa. Kokoontuminen rautatieasemalla lyhyen paikannustapahtuman jälkeen. Halaukset ja kättelyt. Tampereelle on aina kiva tulla. Toivomme, että tämä on joskus meidän kotikaupunkimme. Olemme vierailleet vaimon siskon perheen luona useamman kerran ja aina on ollut hauskaa. Samanlaiset huumorintajut. "Hyvät" jutut ja positiivinen ja välittävä ilmapiiri. Toivoisin todella, että siitä saisi nauttia enemmänkin. Keskipisteessä on tietenkin pikkumestari, joka omilla touhuillaan pitää jöötä seurueelle. Mietimmekin jo, miltä tuntuu, kun serkkuvauva elokuulla tuohon tuttuun tilaan ilmestyy. Ainakin kovasti leikkikaveria odoteltiin ja mahaa osoiteltiin. Mahaa, joka on kaunis. Iso, mutta valtavan kaunis. Varmasti ryhmädynamiikka muuttuu, kun Kapteeni maailmaan ilmaantuu. Ennakoin myös, että nämä serkkupojat löytävät toisensa vielä monenlaisesta seikkailuista.

Perjantai-ilta kului kuulumisia vaihdellen ja illallista syöden. Kaikki oliv…

Here We Go Again

Kuva
Äkkiä se vierähti vajavainen työviikko. Kamat kasaan ja näin vietämme taas perjantai-iltapäivän junassa. Tällä kertaa tosin päämääränä on Lapuan sijasta Tampere. Kohteessa majoitumme vaimon siskon perheen luokse ja lauantaina katsastamme Juha Tapion konsertin. Eli tälläkin kertaa ohjelmaa on varattuna reissupäiville. Tietenkin pakolliset shoppailut Tampereen ostosparatiiseissa kuuluvat asiaan. Yksi tarvike, mikä oikeasti pitää yrittää hankkia on tukivyö vaimolle. Raskauden paisuttama maha alkaa varmasti lähiviikkona rasittamaan selkää ja olisi syytä löytää lisätukea selälle ennen kuin ongelmia ilmenee. Tampereella luulisi myös olevan enemmän valikoimia.

Matkaan lähdettiin tutun kaavan mukaan. Eväspussi on äärimmilleen pakattu ja junallesaapumisrutiinit ovat entisenlaiset. Emme sentään joutuneet kiireessä tarpomaan nilkkoja myöten loskassa vaan junan lähtöön jäi hyvin aikaa. Vaimoni oli varannut meille työskentelyhytin PC-paikalla. VR:lle on todettava, että työskentelyhytissä kannetta…

Ei ole oikeata ja väärää tapaa. On jokaisen oma tapa elää.

Kuva
Kyllä. Se on vastaukseni kysymykseen, jonka Karoliina Sallinen esittää Kolmistaan blogissaan. Kirjoituksessaan Karoliina kuvaa tilannetta, joka on minulle takavuosilta hyvinkin tuttu. Hän on parisuhteissaan elänyt tietyllä tavalla takaportti auki, ennakoiden sitä, että jää yksin. Varmistellut, että ei jää tyhjänpäälle millään tasolla. Kaikki pitää olla omissa näpeissä, hallinnassa niin, että yksin jääminen ei romahduttaisi koko korttitaloa. Karoliina kirjoittaa "sairastuneensa pärjäämiseen" ja menettäneensä kyvyn sellaiseen yhteyteen, jota parisuhteessa olemiselta vaaditaan. Rohkeaa ja syvällistä itsetutkiskelua. Ansiokas kirjoitus.

Kommentoin hänen blogiinsa ja luin muitakin kommentteja. Jotkin kommentit olivat samansuuntaisia kuin omani ja toiset edustivat näkökantaa, jossa varmistelu nähtiin positiivisena ja järkevänä vaihtoehtona. Ja asiaan ei varmasti ole yhtä absoluuttista totuutta. On erilaisia tapoja suhtautua parisuhteeseen sekä järjen ja tunteiden tasapainoon. Min…

Pääsiäistä on taas vietelty - yhdessäoloa, kauppoja ja hyvää ruokaa

Kuva
Emme vaimoni kanssa jääneet lepämään laakereille pääsiäisen ajaksi. Kello soi 05.00 pitkäperjantaiaamuna ja nopean pakkauksen (ja eväiden valmistuksen) jälkeen olimme jo rautatieaseman pihalla tarpomassa kohti junaa. Suuntana Pohjanmaan lakeudet. Toistamiseen lyhyen ajan sisään. Eväserikoisuutena tällä kertaa lämmin kaurapuuro ja teet takeaway mukeissa. Junamatkustaminen on tullut meille tutuksi ja matkustusrutiinit ovat hioutuneet. Eikä noin kuuden tunnin matka lakeuksille tunnu enää kovin kummoiselta. Aikainen aamuherätys pisti kyllä nukuttamaan tällä kertaa normalia enemmän. Junat ovat olleet poikkeuksetta ajoissa. Täytyy myös sanoa, että VR on ainakin yrittänyt panostaa asiakaspalveluun viime vuosina.

Pohjanmaalle anopin luokse kokoontui tällä kertaa meidän lisäksi vaimoni siskon perhe kokonaisuudessaan. Luvassa oli iloa ja naurua sekä pikkumestarin (siskon poika) päälliköimää vilskettä. Serkkuvauvasta joukkueen pienin oli kertaa kiinnostuneempi kuin viime viikonloppuna ja mahaa …