Pieniä mutkia raskausmatkaan





Raskaus on edennyt tähän asti vaivattomasti. Huolia ja murheita on varsinkin isällä ollut, mutta ne ovat johtuneet pääosin hallinnan puutteesta ja ensikertalaisen epävarmuudesta. Äiti on selvinnyt alkuraskauden oireista kohtuullisen helpolla ja keskiraskaus on mennyt energisesti touhuten. Vauvallakaan ei ole ollut tutkimuksissa mitään erityistä hätää. Kaikki on kunnossa. Mutta pieni mutka tähän ensimmäiseen raskauteen nyt kuitenkin yllättäen ilmaantui. Nimittäin perjantain sokerirasituskokeen tuloksena on raskausdiabetes -diagnoosi. Tai no diagnoosin teimme itse viitearvojen perusteella, joista kaksi mitattua arvoa oli yli sallitun rajan. Neuvolantäti ottanee yhteyttä asiasta ensi viikolla.

Sinänsä sokerirasitustestiä emme osanneet jännittää muuten kuin sen sujumisen kannalta. Saadut tulokset yllättivät kummankin osapuolen. Vaimollani ei ole mitään riskitekijöitä, jotka raskausdiabeteksen mahdollisuutta nostaisivat. Siksipä emme osanneet moista edes ennakoida. En minäkään, vaikka yleisesti huolehdin ennakkoon kaikesta mahdollisesta. Kyllähän saatu tulos pienoinen järkytys oli. Diabetes. Mitäs tämän kanssa nyt tehdään? No neuvola varmasti neuvoo oikeat askeleet, mutta ruokavaliota aloimme jo heti tarkkailemaan. Mielestäni syömme terveellistä ja monipuolista ruokaa eli sinänsä perusasiat ovat kunnossa. Täytyy vain tarkentaa tiettyjä asioita ja vähentää herkkujen syömistä. Toivottavasti nämä toimenpiteet riittävät laskemaan sokeriarvot viitearvojen sisälle. Jos eivät niin seuraava vaihe on sitten insuliinihoito. Jokatapauksessa sokeriarvojen kotiseuranta lienee neuvolantädin ensi viikolla antama kotiläksy. Alkujärkytyksen jälkeen mieli on jo kummallakin parempi. Pieni mutka. Korjataan kurssia ja jatketaan eteenpäin.

Ennen rasitustestin tuloksia ehdimme kuitenkin nauttia perjantaina ravintolaruuasta ja toistemme seurasta. Takana oli niin kiireinen viikko ja edessä kiireinen viikonloppu, että tarvitsimme pienen stressittömän hetken kahdestaan. Ja hampurilaiset maistuivat. Ja seura oli tietysti parasta. Viime päivinä olen useaan kertaan todennut itsekseni, että minulla on ihana vaimo. Tai siis avovaimo. Tuntuu hyvältä olla yhdessä. Jakaa asioita. Tehdä tulevaisuutta. Ja olla levollisesti toisen kanssa, omana itsenään. Kevät taitaa vahvistaa romantiikkageenejä. Toisaalta tältä on tuntunut koko yhdessäoloaikamme.

Launtaina minulla oli bändikeikka pitkästä aikaa. Kirjoitin aikaisemmin, miten pikkuhiljaa suurin liekki bänditouhuihin on hiipunut. Täytyy täsmentää, että se hiipuminen koskee ainoastaan keikkailuun tarvittavaa muuta oheistoimintaa, kuten harjoittelua, roudaamista ja muuta yleistä säätämistä. Keikalla soittaminen on edelleen parasta, mitä harrastusmielessä tiedän. Niin eilenkin. Olimme uusineet kokoonpanoa ja soittajat eivät tällä kertaa olleet orkesterissa tuttujen soittimien takana. Johtuiko tästä tai jostakin muusta, mutta soitto soi hienosti. Yleisö tykkäsi. Ja minä nautin erittäin paljon. Keikkojen jälkeen tuntuu aina, että kivahan näitä olisi tehdä enemmänkin. Mutta. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tällä sektorilla tuo tullessaan. Tällä kertaa keikkailimme ihan lähimaastossa, joten pääsin keikalta kävellen kotiin. Virkistävä yökävely. Ja kotona odotti vaimon laittamat yöeväät. Ja viesti sydämin varustettuna. Elämä tuntuu tiettyinä hetkinä oikein hyvältä. Sunnuntaiaamuna kello 01.00 tuntui erityisen hyvältä. Yöevästä. Rakkaudella laitettu.

Sunnuntaina teimme yhdessä siivousta vanhalle asunnolleni. Lyhyt loppusiivous ja huomenna kaupantekoa. Saamme viimein tämänkin asian päätökseen. Hyvä niin. Ja sitten täysillä eteenpäin. Asumisen suhteen emme ole vielä lukinneet suunnitelmia. Todennäköisesti asumme vuokralla nykyisessä asunnossa vielä tovin. Asunto on pieni, mutta kyllä me tähän mahdumme. Vauvankin kanssa. Palaset kyllä loksahtelevat kohdalleen tässäkin asiassa.

Eli pieniä kiertoteitä on raskauteen ilmaantunut. Mutta pääosin kaikki etenee hyvin. Kapteeni pitää vatsassa välillä todella kovaa rallia. Illat ja aamut ovat ilmeisesti mieluisaa jalkojen veryttelyaikaa. Toivotaan, että meno jatkuu samanlaisena. Pitää jutella vauvalle taas tänään ja kysellä kuulumisia. Katsotaanko tuleeko tuttu kumautus nenänpäähän.

Ensimmäinen oikeasti lämmin kevätpäivä oli tänään. Sama lämpö tuntuu myös henkisellä puolella. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Ja pojan nimeksi tulee...