Kyllä matkalla on aina mukavaa - lähde jos vain mahdollista













Viikonloppuna mentiin taas. Keski-Euroopan mäkiviikko oli reissun teemana. Matkakohteina Frankfurt am Main, Wächtersbach, Offenbach, Hanau, Zürich ja Winterthur Näiden lisäksi piipahdettiin Baselissa junanvaihtoa odottamassa. Matkaa tehtiin lentokoneella kotimaisin siivin ja sen lisäksi junalla. Matkalla oltiin torstaista maanantaihin eli pidennetyn viikonlopun verran. Mielellään olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta valittettavasti lomapäiviä ei tulevalla isällä ole kovinkaan paljon ja niitäkin vähiä pitää yrittää kesälle säästää, vaikka isyyslomaakin on tulossa. Tarkoituksena oli huolehtia kuntoon muutamia asioita tätini luona Saksassa sekä vierailla vaimoni serkun luona Sveitsissä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla tarkoitti ylimääräistä junassa istumista, mutta oli kaikin puolin sen arvoista. Eikä harmittanut sekään, että Suomea helli kesäinen helle reissumme ajan.

Matkaan lähdettiin kotosalta torstai-aamuna jo ennen kello viittä. Lento Helsinkiin, josta jatkolento kohti Frankfurt:ia. En ole lentomatkustamisen ystävä. Oikeastaan voi sanoa, että minulla on kohtuullinen lentopelko. Mutta olen tehnyt päätöksen, että pelot eivät saa olla esteenä elämälle ja kokemuksille, joten olen pakottanut itseni lentämään. Kap Verden -matkallamme jouduin kovaan siedätyshoitoon ja sen jälkeen lentäminen on ollut vähän helpompaa. Mutta kyllä minua aina jännittää. Kestän epämukavuutta, koska sen toisessa päässä ovat myös ne uudet kokemukset. Tällä kertaa olimme lisäksi valinneet lennot kotimaisen lentoyhtiön siivillä, mikä antoi jonkinlaista lisävarmuutta siihen, että kaikki sujuisi hyvin.

Matkalle lähdimme pienillä matkatavaroilla. Ja tietysti kohtalaisen kokoisen eväsrepun kanssa. Lento Helsinkiin sujui vaivatta ja välilasku ei ollut kovinkaan pitkä. Oikeastaan saimme siirtyä suoraan jatkolennon lähtöportille ja joka lähti mukavasti ajallaan. Tarjoilut eivät lentokoneissa kummoiset enää olleet. Muistelen, että joskus lentokoneissa sai oikein kunnon ateriat. Nyt tarjolla oli juotavaa ja tietysti lisämaksusta muutakin. No ajat muuttuvat ja kilpailu on kovaa. Sujuvaa matkanteko oli ainakin ja oikeastaan huomaamatta olimme perillä Frankfurti:ssa. Aamupäivän puolella. Matkanteossa voitimme ylimääräisen tunnin.

Jälleennäkeminen tätini kanssa oli lämmin. Edellisestä vierailusta oli kulunut luvattoman kauan. Omat harharetkeilyt ja lentämisen välttely ovat tietysti huono tekosyy, mutta aika kuluu niin nopeasti. Minun piti tehdä tämä vierailu jo viime kesänä, mutta avioeroni ajankohta sotki silloisen suunnitelman. No parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Ja nyt pääsimme vierailulle kolmistaan. Minä, vaimoni ja Kapteeni. Torstaipäivän vietimme Wächtersbachin kylässä nauttien maalaismaisemasta ja lämpimästä säästä. Sen lisäksi teimme pieniä puhdehommia tätini luona. Aikainen aamu tuntui kropassa ja päiväunista huolimatta uni tuli kohtalaisen aikaisin illalla.

Perjantaipäivänä hoisimme tätini asioita Offenbachissa ja Hanaussa. Sen lisäksi Hanaussa nautittiin perinteistä currywurstia ja tehtiin lyhyt shoppailukierros. Mukaan tarttui ainakin maljakko ja muovikukkia sisustusliikkeestä. Onneksi toinen käsimatkatavaralaukku oli periaatteessa täynnä tuliaisia, joten tilaa oli takaisinpäin mennessä. Hanaun jälkeen suuntasimme Frankfurt:iin ja Zeil-ostoskadulle. Keli oli lämmin ja kauppoja oli ihan riittämiin. Löysimme vauvalle unilelun, jossa on soittorasia sisällä. Päätimme soitella sävelmää mahan päällä iltaisin, jos se syntymän jälkeen auttaisi vauvaa nukahtamisessa. Minä ostin kahvia ja kauluspaidan. Pinkin. Kyllä. Värikartan mukaisesti. Nautimme myös kahvia katukahvilassa ja katselimme ihmisvirtaa, joka soljui pitkin kauppakatua. Zeil-kadulla saisi kulumaan päivän jos toisenkin kauppoja kiertämällä. Minulle riitti n. 10 000 askeleen päivämitta oikein hyvin. Mutta ajan kanssa kaupustelusta saisi vielä enemmän irti.Vaimolla olisi virtaa varmasti riittänyt enemmänkin.

Lauantaina suunnitelmana oli siirtyä junalla Frankfurtista Zürichiin. Hieman ennakolta arvelutti, miten oikeat junat löytyisivät, mutta saksalainen järjestelmällisyys on saksalaista järjestelmällisyyttä. Oikea juna ja raide -yhdistelmä löytyi Frankfurtin Hauptbahnhof:ilta vaivattomasti. Saimme myös tilattua kahvin, teen ja "mustikkamuffinsin" asemakahviosta. Muffinssi tosin osoittautui vääräksi. Ilmeisesti sana blue tarkoittaa saksassa punaista. No vadelmamuffinssikin maistui hyvältä. Junassa paikkamme oli kuuden henkilön loossissa, jossa lisäksemme istui kaksi vanhempaa pariskuntaa. Toinen Alaskasta, toinen Frankfurtista. Emme juuri jutteluun osallistuneet -suomalaiseen tapaan. Mutta matka meni silti mukavasti. Mukana meillä oli tietysti riittävästi eväitä. Matka Frankfurtista kesti n. 4.5 tuntia. Huomaamatta olimme Zürichissä. Lämpimässä Zürichissä. Nahkatakin sai tässä vaiheessa päältänsä heivata.

Vaimoni serkun olen tavannut jo muutaman kerran. Hän oli muistaakseni ensimmäisiä vaimoni sukulaisia, jonka tapasin seurustelumme alkamisen jälkeen. Hän muistuttaa vaimoani. On samanlainen moniajotehopakkaus. Ja, kun yhdistyminen vaimoni kanssa tapahtuu, yleensä on enää sivustakatsojan rooleja jaossa. Pidän heistä yhdessä. Minun ei tarvitse olla kokoajan äänessä ja asioita tapahtuu. Ja vaimoni serkku on erittäin suurisydäminen ihminen. Lämmin. Hersyvä. Avoin. Näistä syistä oli tärkeää, että pääsimme tällä reissulla myös Sveitsissä vierailemaan. Näemmä liian harvoin. Jokainen pienikin mahdollisuus on silloin käytettävä hyväksi. Ja, mikä parempaa kuin saada paikallisopas Zürichin kiertämiseen. Kiersimme lauantai-iltapäivän kaupungin keskustaa ja ruokailimme vanhassa kaupungissa. Ravintolasta saatu salaatti oli paras salaatti, jonka olen ikinä syönyt. Rehellisesti. Kaupunki oli kaunis. Alpit näkyivät horisontissa. Kaikin puolin romanttista. Toivon, että pääsemme pidemmäksi ajaksi tutustumaan tähänkin kaupunkiin.

Illaksi suunnistimme Winterthurin kaupunkiin, joka sijaitsee 20 minuutin junamatkan päästä Zürichistä. Lyhyen ruokakauppakierroksen jälkeen pääsimme vaimoni serkun asuntoon ja valmistautumaan Euroviisustudioon. Sveitsiläiseen tapaan valmistelimme  Raclette-istunnon ja minä sain ensimmäisen kerran tutustua tähän ruokailutapaan. Kyllä toimii. Hyvällä, sulaneella juustolla, kuorrutetut makupalat toimivat. Mielikuvitus on rajana. Ja kohtuullisen vaivatonta. Meille taitaa mennä raclette-paistimet hankintaan. Ja mehulinko. Ja kahvikone. Vaimoni serkun mies on nimittäin panostanut kahvikoneeseen ja kahvintekemiseen yleensä paljon. Ja kyllä on kannattanut. En ole koskaan saanut niin hyvää kahvia kuin nyt. Kahvia, joka on samettista ja tasalaatuista alusta loppuun asti. Loppuillan jännitimme Euroviisuja, kunnes huomasimme, että meidän makumme ja Euroopan maku eivät vain kohtaa. Ruotsin suosio ammattilaisraatien pisteissä masensi siinä määrin, että tv meinasi mennä kiinni ennen aikojaan. Sinnittelimme loppuun asti vain nähdäksemme, että tuloksena oli toiseksi viimeinen sija. Kiitos ja näkemiin.

Sunnuntaiaamu aloitettiin brunssilla, jossa oli mm. tuorepuristettua porkkanaomenamehua, tattarilettuja, nice cream:ia ja tietysti alkoholitonta kuohuviiniä. Kyllä lähti päivä hienosti käyntiin. Kotibrunssi on kyllä suositeltava viikonlopun aamunaloitus. Pienellä vaivalla saa päivän loistavasti käyntiin. Meilläkin on kotioloissa tapana aloittaa jompikumpi viikonloppuaamuista kokoamalla brunssi kotiin. Rauhassa nautittuna. Yhdessä. Sveitsin brunssi oli kyllä vielä yksi taso ylemmäs meidän tarjoiluistamme. Mutta yhdessä tehty. Ja nautittu.

Sunnuntaipäivä kului junaillessa. Tulimme takaisin Frankfurt:in 1. luokan vaunussa, mutta tällä kertaa vaihdoimme junaa Baselissa. Lyhyen odotuksen ja hieman myöhästyneen junantulon jälkeen loppumatka meni oikein mukavasti. Baselista mukaan tarttui myös tuliaispussi sveitsiläistä suklaata. Tuliaisia meille. Junamatkan aikana sää muuttui sateiseksi ja illansuussa, kun pääsimme takaisin tätini luokse satoi jo melkoisesti. Loppuillan seurasin Suomen ja Saksan välistä jääkiekko-ottelua, jonka Saksa voitti. Että se siitä. Kamat matkalaukkuihin ja valmistautumaan edessä siintävään kotimatkaan. Aikainen lähtö ja pitkä matka kotiin.

Sunnuntaina lähdimme aamuruuhkassa autobaanalle ja olimme hyvin ajoissa lentokentällä. Lennot olivat hieman myöhässä ja olimme kotona vasta 10 matkatunnin jälkeen noin kello seitsemän aikaan illalla. Kamat kotiin ja nopeasti syömään keskustaan ja nauttimaan lämpimästä ilmasta. Kesä oli muutamassa päivässä tullut Lappiinkin. Ja lämpö tuntui hyvältä vaikka suurin helle olikin jo ohitse. Loppuilta meni tvtä katsellessa ja saunoessa. Kyllä matkustaminen aina väsyttää. Kotiin oli kiva tulla. Mutta matka oli kaikin puolin onnistunut. Kiva yhteinen muisto.

Vaimonikin jaksoi reissussa raskaudesta huolimatta hyvin. Kävelimme aika paljon, mutta yhtään kertaa ei valitusta tullut. Eikä raskaus muutenkaan matkanteossa näkynyt. Lääkärintodistusta ei kertaakaan tarvinnut näyttää. Muutaman kerran kysyttiin, onko meillä se mukana. Ja onneksi äitiysvaatevalikoimastakin löytyi ostettavaa. Ei mennyt reissu niiltäkään osin hukkaan.

Nyt ollaan kotona. Hetki. Nimittäin viikonloppuna lähdetään Ouluun. Miten me jaksamme? Helposti. Menemme sen mukaan, mikä olo on. Raskaudessa ei ole esiintynyt mitään epätavallista, joten kulkeminen on ollut helppoa ja levollista. Ei kotona istuminen ehkä ole se meidän juttu. Tykkäämme olla liikkeellä ja kokea asioita. Kotona ehdimme varmasti olla vauvan syntymisen jälkeen. Vaikka tarkoituksena ei ole vauvankaan kanssa jämähtää kotiin. Tämä ajatus voi tietysti olla ennenaikainen, mutta haluaisin, että voisimme lapsen kanssakin kulkea matkoilla samaan tapaan kuin tähänkin asti. Tietysti kaikki vaatii enemmän järjestelyjä ja aikatauluttamista. Mutta uskon, että onnistuu.

Yhteisiä kokemuksia. Niitä saimme. Vaimoni on parasta mahdollista matkaseuraa. Hänen kanssaan on mahtava kokea uusia asioita.

Onneksi emme jääneet kotiin. Tälläkään kertaa. 

Tänään soi:
Eagles: Already Gone
Queen: Too Much Love Will Kill You

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline