Rakkaudesta ja armosta - osa 2





Aikuisrippikoulun kotiläksyn jälkimmäinen osa sai odottaa vilkkaan viikonlopun yli. Perjantai meni vatsataudista toipuessa. Voimat olivat aika vähissä, kun päivälläkin piti nukkua 4 tuntia. Loppuilta meni enemmän ja vähemmän arpoessa onko turvallista syödä vai ei. Vaimoni haki meille pitsaa, josta nakertelin osani. Lauantaina suuntasimme jo varhain aamulla Kädentaitomessuille. Olin ennakoinut, että paikalla ei olisi vielä kovinkaan paljon porukkaa, mutta mitä vielä. Tupaten täynnä. Tämä oli ensimmäinen vierailuni kyseisen aihepiirin myynti/esittely/markkinointitilaisuuteen, joten olin sikäli yllättynyt, että tapahtumassa oli näinkin runsas osanotto. Kiertelimme aikamme messualuetta ja ostoksiakin sattui mukaan. Minä valitsin Kapteenille mopokuviollista kangasta. Kyllä kyllä. Hyvin sukupuolittunutta. Paitsi, että naisetkin ajavat mopoilla ja moottoripyörillä. En ole vieläkään päässyt ihan sinuiksi tämän sukupuolettoman kasvatuksen kanssa. Mutta yritän parhaani.

Sunnuntaiaamuna meillä oli myös aikainen startti. Tällä kertaa suuntana länsinaapurin ylpeys IKEA. Ostoslistaa oli tehty ja tarkoituksena oli hankkia vauvan tuloa varten tiettyjä tavaroita. Samalla  oli tarkoitus nähdä veljeni perhettä. IKEAssa meillä meni kolmisen tuntia. Pikkuisen alkoi jo vanne kiristyä pään ympärillä hetkellisesti. Vaimoni ja minun aikataulukäsitykseni eivät aivan kohtaa jokaisessa tilanteessa. Varsinkin, kun aikataulussa on useita stoppeja ja jo ensimmäisen kohdalla ollaan merkittävästi jäljessä aikataulusta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvisimme IKEAsta, selvisimme muista kaupoista ja vierailimme veljeni luona. Onnistunut reissu.

Niin se rippikoulutehtävä. Tehtävänantona oli pohtia, mitä armo ja rakkaus tarkoittavat minulle. Armoa käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Rakkautta varmasti käsittelevät syvällisemmin asiaan vihkiintyneemmät bloggaajat, kuten Sami Minkkinen. Mutta yritetään.

----
Rakkaus

Minulle rakkaus on ollut suhteellisen vieras käsite lähes koko aikuisikäni ajan. Luulin kyllä tietäväni, mitä rakkaus on, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna en tosiaan ole tiennyt. Minulle rakkaus oli pitkään yksipuolista, itsenäistä, itsekästä ja varsin etäistä. En osannut parisuhteisessani rakastaa kumppaniani oikein. En halunnut yrittää tarpeeksi. En halunnut nähdä itsessäni parannettavia asioita tai panostaa niiden korjaamiseen niin paljon, että parisuhteissa olisi ollut oikeasti kestävä pohja. Rakkaus oli minulle enemmän yksinolemisen pelkoa. Olen minä ihastunut ja luullut rakastavani. Mutta en koskaan aiemmin niin syvällisesti tai aidosti, kuin miten hiljattain olen oppinut tuntemaan. Syynä tähän on varmasti se, että en ole osannut avata itseäni. Ja olen seurustellut väärien ihmisten kanssa. Oikea ihminen avasi minussa ensi kertaa näitä solmuja.

Rakkaus asuu meissä. Se on ihmiselle perustavanlaatuinen tunne. Ytimessä. Se saa meidät ylittämään itsemme, kannustaa meitä tekemään asioita mukavuusalueemme ulkopuolella. Rakkaus avaa meidät haavoittumaan. Se altistaa kivulle. Rakkaus ei ole itsekästä, mutta toista ei voi rakastaa ennen kuin osaa rakastaa itseään. Vaimoni tapaaminen on opettanut minut rakastamaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni on ihminen, jonka kanssa haluan olla enemmän. Haluan olla parempi. Joka päivä. Eikä se aina onnistu. Tietenkään. Mutta paremmaksi kasvamisen halu on olemassa joka päivä.Meidän rakkautemme on yhteisiä päämääriä, yhteisiä toiveita, yhdessä tekemistä, naurua, intohimoa, tukemista, vaikeita hetkiä, pelkoja ja niiden voittamista. Vuoristorata. Sitä rakkaus on. Kaiken pohjana on se, että antaa toisen ihmisen nähdä sinut sellaisena kuin olet. Ilman rooleja. Itsensä avaaminen rakkaudelle onnistuu ainoastaan jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Virheineen kaikkineen. Ja avaa itsensä toiselle. Ja hyväksyy myös toisen sellaisena kuin hän on.

Rakkaus on kärsimystä sanotaan. Niin se tavallaan onkin. Se altistaa menetyksen kivulle. Synnyttää ikävää. Se vaatii paljon. Mutta myös antaa paljon. Yhdessä kokeminen on parempaa kuin yksin. Yhdessä saavutetut tavoitteet tuntuvat paremmalta kuin yksin tehdyt urotyöt. En tiedä, mikä tuntuisi paremmalta kuin nukkua vaimoni vieressä yöt. Herätä hänen läheltään. Tuntea hänen lämpönsä ihollani.

Ei rakkaus ole isoja tekoja. Tai ylenpalttisia lahjoja. Rakkaus on pieniä, mutta merkityksellisiä sanoja arjessa. Pieniä, mutta tarkoituksenmukaisia tekoja toisen hyväksi. Läsnäoloa ja tukea silloin, kun toisella on heikompi hetki. Rakkaus on uskollisuutta. Lupaus siitä, että en petä vaimoni tai lapseni, perheeni, luottamusta. Eikä rakkaus ole helppoa. Se on kompromisseja. Mielensä malttamista. Pitkä hengenveto ennen kärkästä vastausta. Anteeksiantoa ja hyväksyntää. Paremmaksi kasvamisen tahtoa. Joka päivä. Rakkauden kohteita on monia. Monia eri tapoja rakastaa. Rakkautta voi myös vastaanottaa eri tavoin. Kaiken keskiössä on kuitenkin hyväksytyksi tulemisen tunne.
----

Viikonloppuun mahtui monenlaista. Kävimme lauantai-iltana kuuntelemassa paikallisessa Piano Bar:issa Sami Saarta ensimmäisen setin ajan. Hienosti soitto soi. Eilisen IKEA -reissun jälkeen kokosimme myös vauvanvaatelaatikoston iltapuhteiksi. Ylitöiksi meni. 2,5h projektissa kesti. Vaimoni luki ohjeita ja minä suoritin. Ja toisinpäin. Osia riitti ja melkoista puurtamista. Mutta lopputulos oli onnistunut. Tuntuu pysyvän pystyssä. Katsotaan nyt vielä, mistä lipasto löytää lopullisen paikkansa. Jos ylipäätään tässä asunnossa asumme vauvan syntyessä. Sekin voi vielä muuttua. Toistaiseksi olemme kuitenkin tämänhetkiseen asuntoon jäämässä.

Lyhyt työviikko ja torstaina Keski-Euroooppaan. Kyllä tässä heikompaa varmasti hirvittää. Lentomatkaa varten tarvitsemme lääkärintodistuksen ja siihen liittyvä lääkärikäynti on keskiviikkona. Saavumme torstaina viikolle raskausviikolle 28.  Pitää katsoa sovelluksesta, mitä tulevalle viikolle on luvassa. Mahasta ei lauantai-iltana kuulunut tuttua liikettä. Olimme kummatkin huolissaan. Turhaan. Pari päivää on nyt menty sellaista maharavia, että heikompaa hirvittää. Olen melko varma, että tunsin Kapteenin pään (tai pepun), kun tunnustelin vatsaa yhtenä päivänä. Jännittävä nähdä seuraavalla neuvolakäynnillä, miten kätilö vauvan asennon selvittää.

Aurinkoista viikkoa luvassa. Valoa. Kesää. Lämpöä. 

Tänään soi:
Egotrippi: Vieläkö mut voi pelastaa?
Anna Puu: Me ollaan runo
Jenni Vartiainen: Trampoliini

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit