Tynkäviikkoonkin mahtuu kaikenlaista


Viimeiset pari viikkoa ovat töiden puolesta olleet repaleisia. Oikeastaan ihan hyvä niin. Menoa on ollut siviilipuolella senkin edestä. Tämän viikon kolme työpäivää käytetään tehokkaasti työnantajan palveluksessa ja torstaina lähdemme tätini luokse Saksaan, Frankfurt:iin. Samalla reissulla teemme junalla piipahduksen vaimoni serkun luokse Sveitsiin. Kelien puolesta näyttää kyllä siltä, että olisi pitänyt jäädä kotiin. Luvassa on kevään tähän asti lämpimin viikko, kun taas Euroopaan sää näytti hieman sateiselta. No ei voi mitään. Tämmöistä arpapeliä se aina on. Lämmenneet kelit innoittivat minutkin kaivamaan polkupyöräni naftaliinista ja siirtymään työmatkaliikunnassa kauramoottoriaikaan. Myönnetään, että välineurheilijaksi minua ei voi sanoa, omistan nimittäin aika autenttisen mummopyörän, joka kuuluisi oikeasti museokilpiin. Mutta ilma näytti pysyvän renkaissa ja ohjaustanko suurinpiirtein paikallaan. En aio juuri nyt investoida uuteen pyörään. Oman kypärän kyllä ostin.

Raskausrintamalla on edetty aika tutuin askelmerkein. Maanantaina koimme pieniä turhautumisen tunteita. Vaimollani oli huono päivä ja illasta purkautui monta asiaa. Enkä minäkään osannut aikaisemman kirjoitukseni neuvoa kuunnella ihan täydellisesti ja jättänyt kärkästä vastausta piiippuun. Tuloksena oli pieni riita, lyhyt mökötys ja sen jälkeen puhdistunut ilmapiiri. Kyllä raskaus näkyy herkkyytenä myös henkisellä puolella. Raskauteen liittyy paljon äidin odotuksia, paineita ja ristiriitoja esimerkiksi työmoraalin kanssa. Vaimollani nämä purkautuivat maanantaina, kun stressisumma kasvoi liiaksi. Onneksi saimme puhuttua ja puhdistettua painolastia. Pohjimmiltaan omat odotukset olivat se isoin kivi kengässä. Vaimollani on  luonnollisesti odotuksia raskausaikaan liittyen ja nämä itse asetetut mielikuvat eivät ole täysin toteutuneet. Ymmärrän hyvin. Ymmärrän myös sen, että hän haluaa edelleen olla työssään yhtä hyvä kuin aiemmin. Tämä tietysti syö aikaa siltä, että ehtisi täyspainotteisesti olla raskaana. Tuleva äitiysloma suo mahdollisuuden keskittyä pelkästään raskauden loppuvaiheeseen. Olen myös pyytänyt vaimoani arvioimaan omaa työssäjaksamistaan aktiivisesti. Ei ole häpeä myöntää, että hetkellisesti ei pysty kahta rintamaa hoitamaan, kuten ennen.

Raskausdiabetestä on hoidettu, kuten aikaisemminkin. Ruokavalioon vaimoni sai täsmennyksiä diabeteshoitajalta. Soittoaikana oli maanantaina ja puhelun aikana käytiin läpi sokeriarvoja ja ruoka-aineita, jotka sopivat. Uutena kieltona listalle laitettiin maito. Ilmeisesti maito on pahinta myrkkyä, mitä ihminen voi sisäänsä laittaa. Tieto yllätti minut. Toki perusteet olivat järkevät. Nestemäinen hiilihydraatti imeytyy nopeasti ja aiheuttaa piikkejä verensokeriin. Samalla kieltolinjalle meni suurin osa hedelmistä. Paitsi omena, jolle vaimoni on allerginen. Näin toisenkäden kuvauksen perusteella hoitajan soitto oli aika ylimalkainen. Mittausarvoihin ei oltu ennakolta tutustuttu, potilaan taustoja ei oltu selvitettty eikä yleensäkään mitään taustavaikuttajia. Ilmeisesti yleisohjeistuksella mennään näissä. Turhaan niitä mittaustuloksia nettiin kirjaa jos tietoa ei sieltä kukaan käytä. Ehkä ensimmäinen vähän negatiivinen kokemus raskausajan terveydenhuollosta. Ja tietysti heijastui myös vaimoni mielialaan. Mutta ei auta kuin yrittää tiukentuneita ohjeita noudattaa.

Tänään kävimme neuvolalääkärillä noutamassa lääkärintodistuksen lentoyhtiötä varten. Yhtiö ei mielellään ota vastuulleen ylimääräistä välilaskua jos synnytys sattuukin alkamaan. Olemme huomenna raskausviikolla 28, joka on kotimaisen lentoyhtiön raja lääkärintodistuksen tarpeellisuudelle. Lääkärin mukaan mitään haittaa lentämisestä ei vauvalle ole. Pitää huolehtia hyvästä nestetasapainosta ja pyrkiä lieventämään jalkojen turvotusta. "Etteivät ole kuin puupölkyt" - oli suora kommentti.

Huomenna lentoonlähtö aamulla aikaisin ja olemme kohteessakin jo aamupäivällä. Harmittavasti torstai on myös Saksassa pyhäpäivä, mutta eiköhän sieltä jokunen avoinkin paikka löydy. Perjantaina todennäköisesti sitten shoppaillaan senkin edestä. Ja tietysti nähdään sukulaisia. Ei tule liiaksi nähtyä näitä kauemmas Suomesta kotoutuneita suvunjäseniä, joten pitää käyttää mahdollisuus, kun sellainen tulee. Minullehan nämä lentomatkat ovat isompi kynnys lentopelostani johtuen. Aion ottaa avukseni vastamelukuulokkeet ja Spotify-soittolistan. Onneksi lennot ovat suhteellisen lyhyitä.

Tänään ilta pakataan ja varmaan katsellaan jääkiekkoa. Eilen jo jouduttiin valitsemaan tosi-tv:n ja urheilun välillä. Eilen minun kantani voitti. Vaikka ei asiasta varsinaisesti kovin isoa vääntöä syntynyt. Katsotaan, miten suu pannaan, kun lätkäkisojen jälkeen alkavat jalkapallon arvokisat.

Hyvällä mielellä pitkään viikonloppuun ja reissuun. Kapteenin potkujen ja pyörähdysten säestämänä.

Tänään soi:
J. Karjalainen: Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään
Eppu Normaali: Kun olet poissa
Klamydia: Pienen pojan elämää

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??

Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit