Ylimääräisiä sydämentykytyksiä


Eilen saatiin raskausmatkaan ylimääräisiä kierroksia. Ja samalla myös molempien vanhempien sydänalaan ylimääräisiä lyöntejä. Aamu alkoi kyllä normaalisti, matkaväsymyksen karistamisella ja kaurapuurolla. Normaalin aamurutiinin katkaisi vaimoni huomio "jotain vuotoa on tullut". Ruskeaa. Ei kuulostanut hyvältä. Mutta asiasta keskusteltiin ja päätettiin, että seuraillaan, jos vastaavaa vuotoa ei päivällä tulisi niin kyseessä olisi varmaankin väärä hälytys. Poljimme yhtä matkaa töihin eikä asia oikeastaan vaivannut minua sen enempää. Kunnes. Sain viestin, että vuoto oli jatkunut ja vaimoni oli soittanut neuvolaan. Neuvolasta oli annettu lähete äitiyspolin päivystykseen.

Tässä kohtaa alkoi jo mieleen tulla kaikenlaisia ajatuksia. Päätin kuitenkin olla googlematta oireista yhtään mitään vaan keskittyä siihen, että saisin vaimoni päivystykseen. Eihän siinä muu auttanut kuin polkaista kotiin hakemaan autoa ja sen jälkeen päivystykseen odottamaan vuoroa. Äitipolille saavuttiin ja erittäin ystävällinen henkilökunnanedustaja otti meidät vastaan ja ohjasi oikeaan paikkaan. Hän kertoi, että lähete on löytynyt ja pyritään löytämään vapaa vastaanottoaika mahdollisimman pian. Siinä sitä istuttiin penkillä. Muiden odottavien pariskuntien kanssa. Hiukan tilanne tuppasi ahdistamaan, kun ei tiennyt onko kyse jostakin vakavasta. Matkalla "vitsailimme", että mitä jos synnytys alkaakin nyt tai jos vaimoni joutuu jäämään sairaalaan tarkkailtavaksi. Tosipuheissa kyllä hieman kylmäsi ajatella, jos jotakin olisikin pahasti pielessä. Siinä muita pariskuntia tarkkaillessa ajatus siitä, että me olimme täällä ongelmatilanteen takia, ei tuntunut hyvältä.

Odottavan aika oli pitkä. Eikä huolta helpottanut edes se, että odotushuoneessa pystyi katsomaan Suomi-USA -jääkiekko-ottelua. No taisivat kaikki huoneessa olleet tulevat isät hieman tuulettaa, kun Suomi teki 2-0 osuman. Jokatapauksessa päässä risteili monenlaisia ajatuksia. Lopulta meidät ohjattiin vastaanottohuoneeseen. Paikalla oli lääkäri, kätilö sekä kätilöopiskelija. En tiedä, onko tällainen kokoonpano normaali tällaisissa tapauksissa. Tutkimukset aloitettiin ultralla. Olen tainnut useasti kertoa, että ultratutkimukset ovat minulle vaikeita. Niin tälläkin kertaa. Lähinnä katselin tutkimusta suorittavan lääkärin kasvonilmeitä ja arvailin, onko kyseessä jotakin vakavaa. Ultralla tutkittiin Kapteenia, sydämen virtauksia, istukan virtauksia, istukkaa. Ja todettiin, että kaikki on kunnossa. Poika oli 1.3kg painoinen. Tällä hetkellä perätilassa. Normaaleilla käyrillä. Kaikki muukin näytti hyvältä. Vaimoni maha oli kuulemma tiivis pakkaus.

Vuodon syy löytyi gynetutkimuksessa ja lääkärin mukaan ei ole vakavaa. Jotenkin tuli tunne, että paikalla ollutta isää hieman haettiin syylliseksi. En ole syyllinen, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Mutta pääasia, että mitään vakavaa ei ollut. Lääkäri totesi, että hyvä että tulimme. Vaikka tietysti tuntui tuloksien selvittyä hieman hätävarjelun liioittelulta. Mutta asioita ei kuulemma kannata turhaan jäädä itsekseen pohtimaan. Ohjeeksi saimme seurata tilannetta. Ja jos jotakin uutta ilmaantuu niin yhteyttä vain äitipolille. Sokereita käskettiin tsempata loppuaika. Meillä onkin aika kokoarvioon 7.6. Samalla varmaan katsellaan, onko Kapteeni kääntynyt oikein päin. Vaimoni pystyi keskittymään paremmin ultratutkimukseen ja sanoi, että pojalla on äitinsä nenä. Isolta poika jo vaikuttaa. Eikä ultrassa enää näy sellaista kokonaispakettia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Mutta pääasia, että näkee vilahduksia tulevasta vauvasta. Olemme nyt olleet neljässä ultrassa raskauden aikana: varhaisultra, NT-ultra, rakenneultra ja tämänkertainen tutkimus. Kokoarviossa näemme Kapteenin siis jo viidennen kerran. Äitipolilta asteli ulos huojentunut pariskunta. Tuuletin vielä 4-0 osumaa odotusaulassa. Kaikki hyvin.

Toistaiseksi kaikki on siis hyvin. Seurailemme tilannetta ja tarvittaessa mennään äitipolille uudestaan. Toivotaan, että tilanne normalisoituu pian. Onneksi, tästä selvittiin suhteellisen pienellä säikähdyksellä.

Helteisessä säässä eteenpäin. Huomiseen viilenee. Tänään saimme kuitenkin vuoden 2018 äitiyspakkauksen. Se lämmittää mieltä.

Tänään soi:
Happoradio: Valopallo
Leevi and the Leavings: Pohjoisen Taivaan Alla
Eppu Normaali: Tahroja Paperilla

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

  1. Hei oikeesti. Ei kannata ikinä ajatella, että käynti olisi turha :) Pelkästään se, että huolestuttaa ja ultraamalla saa mielenrauhan, on mun mielestä tarpeeksi iso syy käydä käyrillä. Puhumattakaan pienestäkin vuodosta! Meidän tilanteessa olis käyny tosi huonosti, jos ei oltais lähdetty!

    Hienoa, että kaikki oli hyvin... ja Suomi voitti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä se mielenrauha kuitenkin saavutettiin. Ja saatiin selville, että Kapteenilla on kaikki hyvin. Kyllä tässä on jo mielessään viikkoja laskenut, kun ollaan niin lähellä h-hetkeä, että koska ollaan "turvallisilla" vesillä. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan ja keskittyä niihin raskauden positiivisiin puoliin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline