Niin se kesä taas meni - sama vanha virsi


No edelliseen päivitykseen verrattuna tunnelmat eivät Lapissa enää ole yhtä kesäiset. Tänä aamuna taisi olla 4 astetta lämmintä ja nahkatakin kanssa töihin astellessa tuntui, että kevyttoppatakkia tässä tarvitaan. Yhtäkaikki, kesäkuun kuudetta päivää eletään. Hyytävässä kelissä, ainakin noin ulkopuolella. Sisäisesti on kyllä edelleen kesä. Ja nopeasti etenevät raskausviikot vain lisäävät lämpöä. Huomenna nimittäin pyörähtää taas uusi raskausviikko mittariin. Silloin ollaan jo raskaana viikolla 33 (rv 32+0). Ja huomenna koittaa myös kokoarvio. Eli ultratutkimukseen. En ole tätä tutkimusta hirvästi etukäteen miettinyt. Lähinnä olen keskittynyt siihen, että vatsasta tuntuu liikkeitä tasaiseen tahtiin. Yleensä kuuntelen niitä pidempään aina iltaisin. Kovasti Kapteeni siellä möyrii. Asennosta ei edelleenkään uskalla hirveästi veikkauksia esittää. Minusta pää on useimmiten ylöspäin. Tämä tietysti tietää vähän vaikeuksia synnytystapaa arvioidessa.

Viikonloppu meni Pohjanmaalla. Auto startattiin perjantaina keskipäivällä kohti Etelä-Pohjanmaata. Matka tehtiin autolla, koska tarkoituksena oli tuoda anoppilaan varastoituja vauvantarvikkeita pohjoiseen. Matkaa riittää lakeuksille. Mutta tiet ovat pääosin hyvät. Tällä kertaa pysähdyimme matkan varrella useampaankin kertaan. Oulussa näimme hyvää ystävääni. Kyseessä oli esittelykierros. Vaimoni ja ystäväni tapasivat ensimmäistä kertaa. Hauskaa riitti, kun muutostani kerrattiin. Voi sanoa, että ystäväni on nähnyt minut huonoimmillani, joten hän tietää, minkälainen muutos on tapahtunut. Parempaan suuntaan. Onneksi. Pyysi vaimoani jatkamaan samaan malliin. Naurua saatiin myös banaanisukistani ja vaaleanpunaisesta kauluspaidastani. Ne ovat väriänalyysin mukaiset. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja positiivissa tunnelmissa. Matka-aikaa pysähdykset tietenkin pidensivät, mutta hissukseen kiiruhtaen perillä oltiin illansuussa.

Lauantaina kelit olivat Lapualla ja muuallakin valtakunnassa kohdallaan. Kaunis kesäpäivä alkoi anoppilassa aamupalalla ja kupillisella kahvia. Toinen kahvikuppi nautittiinkin sitten terassilla. Tuli myös nukuttua hieman pidempään kuin normaalisti. Kesäinen auringonpaiste teki hyvää ja terassilla istuskeltiin kaikessa rauhassa. Vaimoni otti hieman aurinkoakin. Tuskaili tosin sitä tosiasiaa, että väri ei hänen ihoonsa hirveästi tartu. Sain hänestä muutaman hyvän kuvan otettua. Tosin hän ei ehkä ollut samaa mieltä kaikista taiteellisista valinnoista, mitä kuvissani tein. Mutta tallennetaan kuvat johonkin syvälle puhelimen kätköihin. Parhaita kuvia ovat nimittäin ne, joihin kohde ei ehdi kauheasti valmistautua.

Lauantaina lakkiaisia vietti se sukupolvi, joka syntyi sinä vuonna, kun minä sain valkolakkini. Eli jonkun verran aikaa on kulunut. Ja paljon on tapahtunut. Yritin huvikseni muistella, minkälaista aikaa silloin elettiin. Hirveästi en muista. Mutta kännykät olivat suhteellisen tuore keksintö. Internet oli suhteellisen uusi keksintö. Pääosin luotettiin vielä perinteiseen kirjoihin tiedonhaussa. Silloin ylioppilaaksi kirjoittanut miehenalku oli intoa täynnä. Edessä siinsivät vuodet musiikiopistossa. Minusta piti tulla oikea muusikko. Ei onneksi tullut. Kaikki oli päivänselvää ja kirkasta. Oikeasti ylioppilasvuoden jälkeen edessä oli useampi eksyksissä eletty vuosi. Mutta toisaalta paljon sai oppia myös elämänkoulusta. Ja sekin oppi on tärkeää vaikka taskussa on myös akateemisia opintoja. Netissä kiersi #olisinpatiennyt -kampanja. Vastasin toisaalla tähän seuraavasti: #olisinpatiennyt, että onnellisuuden ytimessä on tasapaino ja rauha itsensä kanssa. Vaikeinta on myöntää oma vajavaisuutensa. Minulla tämän viisauden oivaltamisessa kesti aika pitkään. Mutta ei liian pitkään

Launtaina käväisimme Seinäjoella lounastamassa appiukon kanssa. Sen lisäksi nautimme pienestä kävelyreissusta keskustassa etsien sopivaa jäätelökojua. Mukana siis minä, vaimoni, vaimon sisko ja pikkumestari. Pikkumestarin jäätelö löytyikin helposti. Jäätelön parissa kuluikin hiljaiset 20 minuuttia, kun keskittyminen oli täydellisesti mansikkajäätelöpallossa. Vanhemmat jäätelönystävät etsivätkin sitten jäätelöä tai pikemminkin jälkiruokaa hiukan kauemmin. Vaimoni kenkävalinta aiheutti sen, että kävelystä tuli melkoisen tuskallista. Korkokengistä on meillä käyty jo pitkään keskustelua, mutta minun kantani on hävinnyt toistuvasti. Luulen, että tämän kävelyepisodin jälkeen mieli muuttuu. Lopulta Seinäjoki ei kyennyt makeannälkää muilta tyydyttämään vaan lopullinen päätös oli ostaa pehmikset Seinäjoen ja Lapuan välillä sijainneesta kioskista. Minä sain itselleni samassa syssyssä kahvin. Viimeinkin. Vaimoni jaloista löytyi perillä 8 rakkoa. Eri kokoisia. Toiset puhjenneita, toiset ehjiä. Kahdeksan rakkoa. Jaloissa. Kengät vaihtoon. Kyllä...vai ei?

Lauantai meni nopeasti. Illalla vielä grillattiin ja uni vei voiton aika aikaisin. Sunnuntaiaamun aloitimme brunssilla. Brunssille saapuivat myös vaimoni Sveitsissä asuva serkku ja hänen aviomiehensä. Näimme "serkkutyttöä" muutama viikko sitten Sveitsissä, mutta oli hauskaa nähdä molemmat tällä kertaa. Läsnäollut "nuoriso" on nauravaista ja äänekästä sakkia. Hyvä niin. Sopii minulle. Nauroimme ja vaihdoimme kuulumisia. Tanssimme pihakuusen ympärillä intiaanitanssia ja vinoilimme hyväntahtoisesti toisillemme. Vaikka tapaaminen kaikkien kesken oli lyhyt niin se oli antoisa. Toi varmasti valoa kaikkien päivään. Toivottavasti näemme tällä porukalla pian uudestaan. Ikävä ainakin iski heti, kun auton nokka käännettiin kohti Lappia. Läheiset ihmiset ovat tärkeitä. Sellaiset ihmiset, joiden kanssa juttu jatkuu aina samasta pisteestä. Sellaisista, joiden kanssa voi nauraa ja pelleillä. Aikuisenakin.

Sunnuntain paluumatka kesti vähemmän aikaa kuin perjantain meno. Olimme silti kotona vasta illansuussa. Tuntui, että viikonloppu meni nopeasti. Mutta jälleen voi todeta, että reissu oli onnistunut. Vauvan tavaraa saimme tuotua mukana varsin paljon. Iso kassillinen vaatteita ja muuta tarviketta. Alkaa olla valmista. Varuste-excelin tarkistus on kohta vuorossa. Mielestäni mitään isoa ei pitäisi puuttua.

Tänään kävimme Perheeksi -ryhmän tapaamisessa. Edellisestä olikin jo aikaa. Tälläkin kertaa ryhmän kesken saatiin keskustelua aikaiseksi, vaikka suomalaiset lähtökohtaisesti hiljaisia ovatkin. Teki myös hyvää huomata, että olemme paljon esillä olleista teemoista jo keskustelleet. Esimerkiksi kasvatuksen suhteen yhteisiä linjauksia on jo tehty. Lisäksi molemmat ovat saaneet itsestään esille avoimuutta ja rohkeutta keskustella vaikeistakin asioista. Tulevat elämänmuutokset eivät myöskään pelota vaan ne ovat toivottuja ja odotettuja. Kumpikaan ei halua tässä parisuhteessa urautua. Kumpikaan ei myöskään koe tarvetta olla "kuskin" paikalla. Ensimmäistä kertaa suhde on tasapainossa.

Enkä usko, että vauva saa meitä unohtamaan, että olemme toisillemme tärkeimpiä. 

Tänään soi:

Dennis Leary: Lock 'N Load
The Heathens: Sex&Drugs&Rock&Roll
P!NK: Just Like A Pill

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Ja pojan nimeksi tulee...