Unelmoi, usko, taistele, uskalla


Olen käynyt aikuisrippikoulua koko kevään. Kokemus on ollut todella positiivinen ja silmiä aukaiseva monella tapaa. Keskusteleva ja tutkiskeleva matka omaan itseeni. Varmasti opimme pappini kanssa molemmat toisistamme, itsestämme ja omasta suhteestamme uskoon. Viimeinen varsinainen rippikouluistuntoni oli muutama viikko sitten ja kaste/konfirmaatio -tilaisuuteni piti olla tämän viikon sunnuntaina. Valitettavasti minusta riippumattomista syistä tilaisuus siirrettiin heinäkuun ensimmäiselle sunnuntaille.  Kummisetäni kyllä saapuu juhliin jo tänä viikonloppuna. Ei se mitään. Näen hyvää ystävääni ja saimme vaimoni kanssa vähän suunnitella toimintaa heidän päänmenokseen. 

Tilasin itselleni alkuperäisen aikataulun mukaisesti rippiristin. En kaulakorua vaan rannekorun. Se on Vernada -koru ja mielestäni minulle sopivampi kuin kaulassa roikkuva risti. Oikeastaan korun nahkarannekkeeseen kirjatut sanat unelmoi, usko, taistele, uskalla ratkaisivat korun tilauksen. Ne tuntuivat sopivan omaan taustaani ja elämäntilanteeseen. Päässäni myös muodostui heti blogiteksti, jossa näihin sanoihin liittyviä ajatuksia voisi avata. Joten here we go. 

Unelmoi
Uskalla unelmoida. Silloinkin, kun tuntuu siltä, että elämässä haluamasi asiat eivät ole toteutuneet. Silloin, kun tuntuu, että unelmat ovat kaukana, tavoittamattomissa. Unelmoi silti. Unelmat toteuttavat itseään. Pitää asettaa tavoitteita, unelmoida kaukaisistakin asioista. Minä unohdin unelmani pitkäksi aikaa. En oikeastaan kurkotellut tähtiin, kun jalat olivat niin kiinni savessa. Ja mitä syvemmälle unelmat hautasin, sitä syvemmälle harmauteen hautasin myös itseni. Minulla ei pitkään aikaan ollut kuvaa siitä, mihin suuntaan elämääni haluaisin viedä. Suoritin kyllä asioita. Parisuhdetta, työtä, harrastuksia, mutta en osannut enää unelmoida elämältäni mitään. Kunnes yhtenä päivänä kaikki muuttui. Syntyi ajatus. Ajatuksesta tuli haave ja unelma. Kaikki voisikin olla toisin. Haaveilin ja unelmoin, että voisin vaikuttaa elämäni suuntaan. Ja lopulta tämä unelma sai minut tekemään vaikeita ratkaisuja. Ja näitä ratkaisuja en ole katunut päivääkään. Revin itseni juoksuhiekasta, haavoitin joitakin ihmisiä hetkellisesti, mutta lopulta asiat menivät kaikkien osalta parempaan suuntaan. Unelmoi! Unelmoi suuresti. 

Usko
Usko siihen, että asiat menevät parhain päin. Usko itseesi. Luota siihen, että olet hyvä siinä, mitä teet. Äläkä anna muiden, ulkopuolisten, lannistaa sinua. Usko pitää meidät liikkeessä. Oli tämän uskon kohde tai lähde, mikä tahansa, usko ohjaa meitä, antaa voimaa ja auttaa.. Älä häpeä uskoasi, se on sinun henkilökohtainen asiasi. Usko. Pimeimpinäkin hetkinä. 

Taistele
Taistele niiden asioiden puolesta, jotka ovat sinulle tärkeitä. Älä anna ulkopuolisten määritellä elämääsi, sinulle tärkeitä asioita tai periaatteitasi. Taistele sinulle tärkeiden ihmisten puolesta. Puolusta heitä vaikeuksien keskellä. Ole periksiantamaton silloin, kun sitä vaaditaan. Taistele myös itsellesi vaikeiden asioiden kanssa. Minä taistelen omien varjojeni kanssa vielä pitkään. Mutta olen päättänyt voittaa ne. Tätä taistelua pitää jaksaa tehdä joka päivä. Silloinkin, kun on väsynyt. Aion taistella jatkossakin. Haluan voittaa ne. Enkä anna periksi. 

Uskalla
Uskalla elää elämääsi. Uskalla tehdä vaikeitakin valintoja. Järjen lisäksi kuuntele sydäntäsi. Minä ajattelin pitkään vain järkeni kautta enkä uskaltanut kuunnella, mitä oikeasti halusin. Viimein uskalsin tehdä kipeitä valintoja. Uskalsin hypätä tuntemattomaan ilman turvaverkkoa. Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä tapahtuu ja mihin valintani johtaa. Onneksi uskalsin. Pistin kaiken peliin ja sain enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa. Joten uskalla elää. Hyppää rohkeasti. Kuuntele sydäntäsi. 

Unelmoi, usko, taistele, uskalla. Näiden kautta minä aion elämääni elää. Voisin vielä lisätä yhden sanan. 

Rakasta
Minä rakastan joka päivä. Muistan myös joka päivä sanoa rakastavani. En varmaan vielä ihan kaikille niille ihmisille, joita rakastan. Sitä asiaa minun pitää vielä opetella. Vaimolleni muistan sanoa joka päivä, että rakastan häntä. Huomaan myös joka päivä, kuinka paljon häntä rakastan. Kuinka rakkaus on mukana arjessamme ja kaikessa mitä teemme. Kuinka ikävöin häntä, kun olemme erossa. Rakastan häntä. Piste. En kuitenkaan pidä rakkautta itsestäänselvänä. Teen sen eteen töitä päivittäin. Teen valintoja. Yritän tehdä oikeita valintoja enemmän kuin vääriä. Itsestäänselvänä en vaimoani tule koskaan pitämään. Hän on ainutkertainen sattuma kohdallani. Samoin tuleva lapsemme. Ainutkertainen ihme. Aion arvostaa heitä sen mukaisesti. 

Sellaista pohdintaa. Saavuimme tänään jälleen uudelle raskausviikolle. Olemme raskaana jo viikolla 34 (rv 33+0) Yli 82% raskaudesta on jo takana. Ja tämä siis laskettuun aikaan peilaten. Todellisuudessahan vauva voi päättää syntyä koska tahansa. Vaimollani on äitiyslomaan jäljellä enää 5 työpäivää. Vähiin käyvät. Kaikki on mennyt positiivisissa merkeissä. Hieman vauvan vatsalaukkuun liittyvät asiat vaivaavat mieltä. Siihen, kun ei lääkärissä saatu tyhjentävää vastausta. Mutta tähän saadaan varmasti joitakin vastauksia seuraavassa ultrauksessa parin viikon päästä. Ensi viikolla on luvassa neuvolakäynti. Ja lauantaina käymme tutustumassa synnytyssairaalaan. Eli toimintaa tässä riittää raskaudenkin suhteen. Vauva on potkinut ja tanssinut sambaa. Instagram -tilillä on asiasta video. Aika vipeltäjä sanoisin.

Aurinkoa ja ystäviä on luvassa viikonlopulle. Ei kai sitä muuta elämässä tarvitakaan.

Tänään soi:

Viivi Pumpanen: Elämännälkäinen
Reino Nordin: Kuinka paljon voi rakastaa
Mikko Kuustonen: Tuu pois piilosta

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??