Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Tuhansia töitä, valvottuja öitä

Kuva
No ei sentään. Silmiä painaa eikä uni anna lainaa. Enpä silti pysty valittamaan oloani. Takana on paljolti valvottu yö. Pojalla taitaa olla vatsavaivoja ja tiheän imun kausi, joten yöllä hänen nukkumisensa ilman sylittelyä oli aika haastavaa. Hoidin yövuoroa pitkästi aamuyölle ja vaimoni hoiti aamuyön tunnit. Nyt he molemmat nukkuvat, kuten pitääkin. Minä otin kupillisen hyvää kahvia ja taas mennään. Poika nukkuu sohvalla vieressäni. Hän näyttää onnelliselta. Minäkin olen. Häntä katsoessa tuntuu, että valvottu yö on pieni hinta siitä, että olemme hänet luoksemme saaneet. Vauva-arki alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua, mutta olemme vieläkin päässeet suhteellisen helpolla.

Miltä peruspäivämme näyttää:
8.00-9.00 Kapteeni heräilee yöuniltaan, viimeisin yösyöttö on yleensä noin kello 05.00 aamulla, joten hän "heräilee" päivään aamusella

9.00-14.00 Tässä välissä Kapteeni on syönyt ja nukkuu n.3h erissä. Tämä aika voidaan touhuta niitä juoksevia asioita, käydä vaunulenkillä, käydä ka…

Kirje tykkikakkakeskityksen keskeltä

Kuva
On aamu. Kello näyttää kotvasen ennen aamukahdeksaa. Makuuhuoneessa muut perheenjäsenet nukkuvat. Tai no. Kapteenin ähinää kuuluu kyllä oven lävitse, joten hän taitaa olla siinä vauvoille ominaisessa unen vaiheessa, jossa silmät liikkuvat silmäluomien alla, ilmaa harotaan kaikilla raajoilla ja naamaa rypistellään, mitä hauskempiin asentoihin. REM -uneksi kai sitä oikeasti sanotaan. Minä juon kahvia ja kirjoittelen blogia. Olen nyt kolmen viikon vapailla, joista toinen viikko kallistuu loppua kohti. Tänään on neuvolan tädin käynti, jonka jälkeen lähdemme isovanhempien luokse pohjoiseen. Puolitoista viikkoa ollaankin pojan kanssa oltu jo kotona. Kapteeni on 12 päivää vanha. Niin se aika kultaa muistot. Viime tekstissä kuvatut negatiiviset synnytysmuistot ovat jo pääosin hiipuneet unholaan. Mitäs siellä salissa oikein tapahtuikaan?

Kotiin pääsimme viime viikon tiistaina. Myöhään illalla. Jostain syystä "vapauttaminen" kesti aika pitkään ja illan suussa uusi kolmihenkiseksi kas…

Soturi ja hattuteline

Kuva
Kaikki on hyvin. Kolmihenkinen perheemme pääsi kotiin myöhään tiistai-iltana ja vietti ensimmäisen hieman levottoman yön turvallisesti tuttujen seinien sisällä. Kaikki tuntui ja tuntuu olevan kohdallaan ja tasapainossa. Arkea hallitsee nyt Kapteenia näennäisesti aina vaivaava nälkä ja vaipanvaihtoseremoniat ja muut vauvan eloon kuuluvat pienet suuret asiat. Isä elää vauvakuplassa ja taitaa olla jonkinmoinen baby blues myös päällä. Itku tulee jotenkin aika herkästi. Toissapäivänä itkin kaupastatullessani sitä, että tuntui niin hyvältä olla vaimoni ja pojan kanssa kotona. Ja tuntuuhan se. Poikamme on kaikkea mitä kuvittelin ja enemmän. Pelkkää täydellistä vauvan, puklun ja välillä kakan hajuista ihmisen alkua.

Niin se synnytys. Varmaan blogeissa on ollut tapana kirjoittaa jonkinlainen synnytyskertomus siitä, miten kaikki meni. En tiedä olenko oikein valmis tai halukas palaamaan niihin tunnelmiin, nyt tai myöhemmin. Riittää varmaan, kun kerron, että synnytys oli siinä tilanteessa ehkä p…

Kapteeni on täällä!

Kuva
Kapteeni saapui luoksemme varhain lauantaiaamuna. Vauva ja äiti voivat hyvin. Isä on kohtuudella sekaisin.

Kiitos kaikille kommenteista ja onnitteluista! Katsotaan, milloin tässä saadaan järkevää tekstiä aikaiseksi.

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi

Jatkoerä 6 - rv40+6

Kuva
Etenemme edelleen samoissa tunnelmissa kuin viime blogipäivityksessä. Turhautumisen ja odotuksen määrä on saavuttanut vakiotason ja olemme ehkä osanneet paremmin sopeutua tilanteeseen. Tuskastuttavaa synnytyksen alkamisen odottaminen on edelleenkin. Mitään merkkejä alkamisesta ei ole saatu. Painon tunnetta on ollut, vihlaisuja ja harjoitussupistuksia. Mutta ei mitään sen kummempaa. Tilanne ei siis ainakaan meidän mielestämme ole juurikaan edennyt.

Päätökseni ottaa pari lomapäivää viikonlopun jatkoksi osoittautui oikeaksi. Saimme viettää pitkän viikonlopun ja nukkua pitkään yhdessä muutamana aamuna ja viettää pari arkivapaata. Arkipäivät vietimme samoillen siellä täällä kaupungin keskustassa. Kävimme lounaalla ja ajelimme vailla sen kummempaa päämäärä katselemassa kotikaupungin näkymiä. Käveleskelimme myös kauppakeskuksissa vaikka ostoslistalla ei juurikaan ollut ostettavaa. Eilen kävimme katsomassa asuntoa, joka olisi täyttänyt meidän vaatimuksemme enemmän kuin hyvin. Emme kuitenkaan…

Toinen jatkoerä menossa - rv40+2

Kuva
Laskettu aika tuli ja meni. Täällä ollaan, kahdestaan, ja Kapteeni möllöttelee äitinsä mahassa. Luullakseni täysin tyyväisenä vallitsevaan olotilaan. Tulevat vanhemmat ovat kumpikin kyllä vahvasti sitä mieltä, että jääräpäinen Mulju-Ukko saisi tulla jo ulos vatsayksiöstään. Mutta aktiivisesti vauva siellä itseään mahan reunuksia vasten pukkii ja tunkee jalkojaan äitinsä kylkiluita vasten. Varsin kovaotteisesti, joten välillä tekee kuulemma kipeääkin. Mitään suurempia merkkejä ei alkavasta synnytyksestä ole saatu. Muutamia harjoitussupistuksia ja vihlontaa esimerkiksi kävelyn aikana, mutta ei mitään sellaista, mistä voisi päätellä synntyksen käynnistyvän piakkoin.

Torstaina eli laskettuna päivänä kävimme aamusta neuvolassa. Hieman pettynyt olo siitä, että kävimmekin neuvolan tädin juttusilla kahden vaikka toiveena oli, että seuraava neuvolakäynti olisi ollut jo kolmenkeskinen. Mutta siellä me torstaiaamusta olimme tuttuun tapaan. "Oikea" neuvolan tätimme oli palannut lomilta…