Ja pojan nimeksi tulee...




Ihan vielä en aio kertoa, mikä Kapteenin nimeksi tulee. Nimi meillä on ollut tiedossa jo melkoisen pitkään. Ensimmäinen nimi on ollut minulla takaraivossa jo kauan aikaa, vaikka lapsen saanti oli aiemmin melko epätodennäköistä. Vaimolleni ensimmäinen nimi kävi ja se oli siis valmiina jo hyvän aikaa raskauden aikana. Nimi on perinteinen, mutta ei ehkä siinä mielessä kuin moni ajattelee. Sen taustalla on myös isompi merkitys, joka aukesi meillekin vasta, kun selvittelimme nimen taustoja. Tausta oikeastaan vain vahvisti etunimen sopivuuden.

Laivateemaista toista ja kolmatta nimeä ei ole tulossa vaikka vauvan työnimenä oli Kapteeni ja moni sukulainen tituleeraa häntä vieläkin tällä lempinimellä. Ja Kapteenihan hän onkin. Esimerkiksi viime yönä hän kipparoi sänkypaattiamme koko yön röhkimällä kovaäänisesti niin, että miehistö ei voinut heittäytyä koko yönä kovinkaan laiskaksi. Olisikohan laivan päämiehellä ollut vähän vatsavaivan tynkää, joka piti hereillä ja aiheutti välillä isäosapuolen mielestä infernaalista röhkintää. Kaleeriorjat olivat hieman väsyneitä aamulla.

Jotkut ovat tuskailleet nimiasioiden kanssa lähes ristiäistilaisuuden alkuun. Meillä toinen ja kolmas nimikin loksahti kohdalleen suhteellisen helposti. Toinen nimi putkahti mieliimme raskauden loppupuolella ja on ollut myös työnimenä vauvalle tämän alkuajan. Olemme alkaneet sanoa vauvaa hänen oikealla nimellään enemmän ja enemmän verrattuna aikaisempaan, jolloin häntä sanottiin vain vauvaksi tai jollakin muulla geneerisellä nimellä. Pelkäsimme, että nimi lipsahtaa ilmoille liian aikaisin. Mutta nyt häntä kutsutaan keskenään ollessamme jo useasti ihan etunimellä. Ja se tuntuu sopivan suuhun. Toisellakin nimellä on kuvaava tausta ja se sitoo hänet juuriinsa. Voi sanoa, että kyseessä on erittäin perinteinen nimi.

Aivan kivutta ei sujunut kolmannen nimen keksiminen. Se ilmaantui vasta lapsen syntymän jälkeen ja loppusuoralla oli muitakin vaihtoehtoja. Oikeastaan kolmannen nimen kohdalla ratkaisi se, että se sointui kahteen ensimmäiseen nimeen hyvin ja senkin taustalta löytyi lopulta hauska merkitys. Kolmas nimi on melkoisen maskuliininen, mutta ei ehkä ihan päällepäin. Ja kaikki nimet ovat oikeastaan selvästi miehen nimiä. Emme ole varmaankaan täysin sisäistäneet sukupuoletonta kasvatusmetodia. Ainakin nimistä huomaa, että miespuolinen kaveri on kyseessä. Hänhän saa sitten vanhempana päättää, mitä ikinä haluaakin olla.

Ulkona näyttää tulevan talvi kiireen vilkkaa. Pakkasöitä on meidän korkeudellamme jo ollut ja ulkona tarvitsee jo takkia. Kapteenia on nukuteltu ulkona vaunuissa ja hän tuntuu nukkuvan päivisin paremmin hieman raikkaammassa ilmassa. Kylmenneet kelit tuottavat päänvaivaa pukemisen kanssa, mutta vaikuttaa siltä, että poika on sen verran kuumakalle (niinkuin isänsäkin), että ongelmana on pikemminkin ylikuumeneminen. Äitiyspakkauksen lämpöpussi on ollut kovassa käytössä. Se olikin jo heti pakkauksen avauksesta lähtien suosikkimme.

Kaikki pitäisi olla valmiina lauantaina pidettäviin ristiäisiin. Teimme tai sanotaanko että tein jo aikaisessa vaiheessa päätöksen, että tarjoiltavat hommataan ulkopuoliselta tarjoajalta, jotta säästetään hermoja ja vähennetään tämän valmisteluviikon tuskailua merkittävässä määrin. Lyhyen tarjouspyyntökierroksen jälkeen tarjoiltavat saatiin suhteellisen edullisesti. Pääosa tarjoilusta tulee Kotileipomo Lähtevänojalta ja yksi kakku tulee Choco Delistä. Kummatkin yritykset tarjosivat hyvää palvelua ja tarjoiluja saatiin optimoitua haluttuun suuntaan. Ja mikä tärkeintä mielenrauhaa säästyi merkittävästi.

Koristeet haalittiin kokoon sieltä täältä. Kapteenin lempinimi hieman ohjaili juhlien väriteemaa ja näkyy parissa hauskassa yksityiskohdassa. Yhtä rekvisiitan kappaletta olin minäkin mukana metsästämässä. Saa nähdä huomaako kukaan kyseistä viittausta, mutta hauskaa sen etsiminen kuitenkin oli. Kuljeskelimme ristiin rastiin paikallista tavarataloa sitä hakiessa. Välillä imetettiin poikaa ja taas jatkettiin. Kaupassakäyntikin on pieni seikkailu vauvan kanssa. Koskaan ei tiedä, minkälainen aika kaupassa vierähtää. Kapteeni suunnistaa niin vahvasti vatsakompanssin mukaan.

Oikeastaan saimme ristiäiset kokoon suhteellisen helposti. Tarjoilut tulivat ulkopuolisilta. Juhlapaikan saimme pienten kommervenkkien jälkeen hankittua ja se toimii hyvin juhlan puitteina. Kovin isot juhlat eivät ole, vain noin parikymmentä lähisukulaista osallistuu. Minun pienen sukuni puolelta mukana ovat oikeastaan kaikki sukuun kuuluvat, mutta vaimoni puolelta osallistujajoukko on vähän rajatumpi. Suvut ovat nyt ensimmäistä kertaa isommalla joukolla koossa. Hieno juttu.

Elo on sujunut edelleen suhteellisen hyvin. Yöllä on jonkin verran valvottu. Toisina öinä on nukuttu paremmin ja toisina öinä on valvottu enemmän. Välillä univaje on vanhempien vuorovaikutuksessa näkynyt, mutta hyvin olemme mekin toimeen tulleet. Pitää vain muistaa, että tärkeää on se, että huomioimme toisemme ja teemme tätä yhdessä. Ongelmatilanteet ratkeavat paljon helpommin, kun toisen tuki on läsnä ja siihen voi luottaa.

Enkä minä vaihtaisi näitä aikoja mihinkään. Poika kasvaa vauhdilla. Juuri eilen selasimme kuvia hänen elämänsä tähänastiselta matkalta. Hän oli niin pieni syntyessään. Nyt sylissä on jo pienen kahvakuulan painoinen ja vaahtosammuttimen kokoinen patukka. Hän nauraa, polkee jalkojaan, heiluttelee käsiään ja välillä kiljaisee kovaan ääneen jos meno ei ihan miellytä. Minä leikin hänen kanssaan aina, kun mahdollista. Lauleskelen improvisoituja lauluja ja heiluttelen jalkoja ja koskettelen käsiä. Poika ei varmaan vielä ymmärrä, kuka hänelle laulaa, mutta katse seuraa jo kovasti.

Viime maanantaina kävimme Kiintymysvanhemmat Ry:n Kuusipuu -perhekahvilassa, joka kokoontuu joka kuukauden viimeisenä maanantaina. Aiheena oli lapsen uni (ja aikuistenkin), joten teema oli meille ajankohtainen. Kokonaisuudessaan tilaisuus oli hieman ristiriitainen. Uneen ja nukkumiseen tuli kyllä vinkkejä ja kokeilemisen arvoisia käytäntöjä, mutta jotenkin tuntui, että esim. perhepetipuheessa mies ja ennenkaikkea parisuhde jäi unholaan. Minusta tuntuisi aika kauhealta ajatukselta nukkua useampi vuosi eri huoneessa kuin vaimoni. Tai tehdä asioita eri tahtiin vaimoni kanssa, koska lapsi niin vaatii. Ehkä ajatukset kaipaavat vielä jalostamista omassa päässä. Pitää ehkä syventyä paremmin. Ehkä omaa ajatuksenjuoksua häiritsi jälleen se, että olin ainoa mies. Jotenkin tulee väistämättä ulkopuolinen olo.

Eikä mistään lopulta saa insinöörimäisiä vedenpitäviä totuuksia lapsen hoitoon. Konstit ja keinot pitää itse etsiä oman vauvan touhuihin sopivaksi. Siinä vaaditaan pitkää pinnaa ja avointa mieltä. Vauvat ovat kaikki keskenään erilaisia ja me vanhemmat myös. Vertaistukea Kuusipuun kaltaisista tapahtumista varmasti saa. Ainakin huomaa, että muillakin voi esiintyä samankaltaisia ongelmia ja epävarmuuksia vaikka ratkaisukeinot niihin olisivatkin lopulta erilaisia.

Ruska näyttää etenevän, kun kotikeittiön ikkunasta katsoo ulos. Pimeät illat ja pakkasyöt ovat täällä. Kohta on talvi. Meidän kolmen ensimmäinen yhteinen talvi. Ei malta odottaa. Perheemme elo tuntuu hyvältä. Arjen haasteita on pystytty ratkaisemaan ja nauramaan omille jääräpäisyyksille. Eiköhän me tästä paljon puhutusta vauvavuodesta selvitä. Yhdessä.

Toisinaan voi olla vaikeitakin hetkiä, toisinaan mennään helposti lasketellen eteenpäin.
Tässä kaikessa me olemme kuitenkin kahden se on helpottava tieto. Yksin ei tarvitse jokaista pulmaa ratkaista.

Iloa, epämukavuutta, pitkää pinnaa, naurunremakkaa, oivalluksia, pettymyksiä ja voitonriemua. Tätä kaikkea on meidän vauvavuotemme ollut nämä ensimmäiset kuukaudet.


Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi 


Kommentit

  1. Voi, kuinka jännittävä päivä teillä on tänään! Tai ainakin erityinen, sillä ehkä tässä tilanteessa on ollut hyvä ulkoistaa leipomukset ja tarjoilut. Nyt saatte nauttia perheen ja etenkin vauvan tärkeästä päivästä.
    Mielenkiinnolla odotan nimen paljastusta, jos sen aiot tehdä. On myös mielenkiintoista lukea pohdintojasi nimien takaa.
    Mukava edelleen lukea pohdintojasi vauva-arjesta ja ympäriltä kuuluvista neuvoista. Isän näkökulma on tärkeä!
    Onnea teille tähän päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli jännittävä ja toiminnantäyteinen ristiäispäivä. Ulkoistus onneksi tehtiin, muuten olisi juhlasta nauttiminen ollut kyllä vaikeaa, nytkin saatiin järjestelyjä tehdä ihan omaksi tarpeiksi. Nimi on jo paljastettu tässä blogitekstissä, se avautuu tarkkasilmäisille. Kiitos onnentoivotuksistasi, oli ikimuistoinen päivä.

      Poista
    2. Heh, aika nerokkaasti olet piilottanut nimen tekstiin. Mutta kunnioitettavaa, ettei se ole suoraan luettavissa. Ymmärrän oikein hyvin halun säilyttää vauvan yksityisyys. :)

      Poista
    3. No tämä oli ehkä tämmöinen "kirjoittajan omaksi iloksi" tehty kooditus. En tiedä olisiko vauvan nimen julkaisusta ollut haittaa, mutta näin nyt päätin. Hienoa, että teidänkin matka on edennyt hyvissä merkeissä, olen seuraillut blogia vaikka kommentoimaan asti en ole ehtinyt. Kaikkea hyvää sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline