Juhla, jonka keskipisteeksi en osannut itseäni kuvitella





Isänpäivä. Juhlapäivä, jonka keskiöön en itseäni osannut koskaan kuvitella. Aiemmassa elämässä ajatus isyydestä tuntui todella kaukaiselta. Nyt, kun katson viimeistä reilua vuotta taaksepäin ajatus isyydestä on luonteva osa minua. Mitä olin ilman identiteettiäni isänä? Ilman pientä vauvaa?Onnellista ja tasapainoista parisuhdetta? Käsitykseni itsestäni ja arvoistani oli aikalailla erilainen silloin, kun en osannut itselleni jälkikasvua kuvitella ja elin vain itselleni. Sunnuntaina vietin ensimmäistä isänpäivääni ja huomasin, että kyseessä on minulle tärkeä päivä ja  sen viettäminen oli lopulta merkityksellisempi kuin osasin kuvitella.

Olin myös enemmän kuin yllättynyt siitä, miten paljon vaimoni oli nähnyt vaivaa isänpäiväjuhlallisuuksien eteen. Minä olisin ollut tyytyväinen normaaliin viikonloppuaamuun eli yhdessä valmistettuun ja nautittuun brunssiin. Lahjoista minulla ei ollut mitään käsitystä, enkä ollut odottanut tai saati toivonut mitään. Toisin kävi. Kapteeni luonnollisesti herätti meidät molemmat aamuvirkkuun tapaansa hieman isän toivetta aikaisemmin ja istuskelimme olohuoneessa kahdestaan pojan kanssa, jotta äiti sai nukuttua pidempään.

Aamuporinoitten jälkeen vaimoni valmisti meille todella monipuolisen brunssin ja antoi hankkimansa lahjat. Kortin hieno teksti tuntui hyvältä. Vaimoni ajattelee meistä kahdesta ja meistä kolmesta samalla tavalla kuin minä. Sain lahjaksi Makia Clothing:n todella hienon muumipappapipon (olen tosiaan vaari-iässä), lahjakortin hierontaan (hartiani ovat kroonisesti jumissa ja nyt minulla ei enää ole keinoa vältellä tilanteen parantamista) sekä tekstijulisteen, johon oli otettu katkelma rakkautta käsittelevää tekstiäni. Kaikki lahjat olivat odottamattomia ja todella hienoja. En millään pysty omissa lahjoissani samaan tasoon. Vaimoni vain osaa nähdä vaivaa ja haluaa nähdä vaivaa juuri tällaisissa asioissa. Ja hän osaa todella hyvin asettua toisen eli minun pääni sisään ja aistia mistä saattaisin pitää.

Brunssin jälkeen Kapteeni pakattiin vaunuun ja työnnettiin ulos nukkumaan päiväunia. Tässä kohtaa minun täytyy myöntää, että vaimoni on ollut oikeassa. Poikamme nukkuu päiväunet paremmin ulkona kuin sisällä. Ero on merkittävä. Todella merkittävä. Eli poikamme nukkuu ulkona vaunuissa aina, kun mahdollista. Samaan aikaan poikani kanssa minut passitettiin makuuhoneeseen nukkumaan. Myönnettäköön, että olen ollut viime viikot melko väsynyt ja muutaman tunnin päiväunet korjasivat tätä tilannetta. Tällä välin vaimoni valmisti yllätyskakkua, jota olin toivonut, mutta en millään saanut päähäni mitä olin toivonut.

Päiväunien jälkeen vaimoni paljasti kakkunsa ja sekin noudatti tuttua kaavaa. Vaivaa oli nähty ja osattu mennä pääni sisään. Tuloksena oli Indian -logolla varustettu vadelmalakritsikakku. Vaimoni ei ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen (tämä on hänelle ominaista). Minusta kakku oli täydellinen, enkä ikinä olisi uskonut sellaista saavani. Mahtava juttu. Laitoin kakusta kuvan instagramiin vaikka se ei kaikkia vaimoni laatustandardeja täyttänytkään.

Loppuisänpäivä vietettiin mm. asuntonäytöllä ja muuten vain kolmistaan hengaillen. Oli rentouttava ja mukava viikonloppu ilmaan suurempia action-pläjäytyksiä. Välillä ei tarvitse tehdä mitään voi vain olla. Toimintaa tulee jo tällä viikolla, kun suuntaamme Tampereelle sukuloimaan. Luvassa on varmasti vauhtia ja seikkailun tuntua. Olemme liikkeellä kolmistaan ja vastaanottopäässä pienten lapsien määrä vain lisääntyy. Ei silti, mukava matka on varmasti tulossa. Minä otan muutaman isyyslomapäivän ja jatkan lomaa vielä ensi viikon puolelle, jotta saadaan vähän kolmistaanoloa arkeenkin. Vaimonikin toivottavasti saa lepoa reissun jälkeen, kun minä voin huolehtia vauvan tarpeista päivisin.

Isyys on ollut mielestäni mahtava seikkailu itseeni ja omiin kykyihini. En osannut arvata, että vauvan ilmaantuminen elämäämme saisi aikaan tällaisia oppimisprosesseja näin nopeasti. Muistan edelleen alun haparoivat opettelut vastasyntyneen kanssa ja kuinka nopeasti siitä on edetty siihen tilanteeseen, että omissa otteissa alkaa olla itsevarmuutta ja osaamista. On ollut hienoa saada onnistumisen kokemuksia ja toisaalta välillä on joutunut huomaamaan, että kaikkea ei vielä osaa eikä kykene ratkaisemaan. Onneksi näissä hetkissä meitä on kaksi ja tiimimme toimii hienosti. Vaimoni osaamispankki on erilainen kuin minun, mutta täydennämme toisiamme. Kirjoitin jokin aika sitten isyyden top 3 -jutuista. Nämä huippujutut ovat edelleen listalla korkealla. Mutta mitä ovat ne vaikeat asiat? Eli top 3 vaikeinta juttua vauvan kanssa isän näkökulmasta:

1. Valvominen. Valvominen on vaikeinta. Tämä on varmasti vaimolleni vielä vaikeampaa, mutta olen minä oman osani univelasta saanut vauvan yöhulinoiden, aikaisten heräämisten ja töissäkäynnin lomassa. Välillä yöt ovat parempia kuin toisinaan, mutta varhain saa herätä myös työaamuina silloin, kun Kapteenin aamupulinat iskevät. Mitään yksinkertaista ratkaisua tähän ei ole. Väsymys on parisuhteen vihollinen numero yksi ja se poistuu vain lepäämällä. Minä siedän väsymystä omasta mielestäni kohtalaisesti, mutta jossakin se raja vain tulee vastaan. Mutta toisaalta tämä on väliaikaista. Joskus meidänkin vauvamme nukkuu koko yön. Ehkä.

2. Vauvan itkun käsittely. Välillä Kapteeni itkee. Hyvin usein tiedän, mitä hänen kanssaan pitää milloinkin tehdä ja mistä syystä poikamme itkee. Varsin usein ratkaisuna on nälkä tai väsymys. Näistä ensimmäisen hoito on varsin yksiselitteistä. Jälkimmäisen hoito vaatii välillä hieman luovempia ratkaisua varsinkin jos ei olla kotioloissa. Onneksi poikamme tuntuu nukahtavan suhteellisen helposti myös muualla. Olen nukuttanut Kapteenia mm. Ikean nurkassa turvakaukaloon. Itkuisuuteen on siis usein helposti löydettävä ratkaisu. Mutta välillä vauvan sukkaa puristaa tavalla, joka ei heti ratkea. Tällaiset tilanteet ovat vaikeita. Vauva itkee ja pitäisi löytää tapa, jolla hänet saa rauhoittumaan. Sekunnit tuntuvat pitkiltä ja oma riittämättömyyden tunne kasvaa nopeasti. Onneksi tällaisia tilanteita on harvoin, mutta tilanteet ovat haastavia ja aiheuttavat välillä aikamoista henkistä tuskaa.

3. Parisuhdeajan vähyys. Nostetaan tämäkin esille vaikka ei suoraan liity vauvan tarpeisiin tai isyyteen. Vauva on muuttanut parisuhdettamme ja haastaa sitä jatkuvasti. Vauva tarvitsee meitä 24/7 ja hänen mukaansa täytyy pitkälti mennä. Välillä on kuitenkin piinaavaa tasapainotella parisuhteen vaatimuksien ja Kapteenin vaatimuksien välillä. En ole kyllä kertaakaan ajatellut, että kaikki oli paremmin ennen, mutta yhteisen ajan vähyys näkyy toisinaan. Tottakai. Tähänkään ei ole muuta ratkaisua kuin sovittaa omat ajatukset uuteen tilanteeseen sopiviksi ja ottaa ilo irti niistä hetkistä, kun olemme kahden. Tärkeintä olisi, että me molemmat olisimme niissä hetkissä läsnä. Ja meillä olisi kuva siitä, mitä kumpainenkin kaipaa.

Päiväkään en silti vaihtaisi, enkä haluaisi palata vanhaan. Päivät ovat kaikki erilaisia ja pieni Kapteenimme tekee arkisista asioista yhtä seikkailua. Kärsivällisyys on venynyt ja sitä venytetään varmaan entisestään. Päivät ovat silti täynnää ilon pirskahduksia ja pienen veijarin yksi leveä hampaaton hymy häivyttää tehokkaasti kaikki negatiiviset tunteet. Hän on mahtava persoona. Isänsä ja äitinsä luonteenpiirteet näkyvät hänessä jo. On kutkuttavaa miettiä, minkälainen ihminen hänestä kasvaakaan.

Isänpäivän juhlallisuuksista takaisin arkeen. Tähän arkeen, jossa välillä on pieniä kitkakertoimia, mutta joka on pullollaan onnen hetkiä.

Arkeen, jota en vaihtaisi mistään hinnasta muuksi. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi 

Kommentit

  1. Mukava lukea varsin ihanasta isänpäivästänne. Pohdit myös kivasti isyyden tuomia oppimisprosesseja. Vaikeimpiin asioihin voin yhtyä myös äitinä!
    Mutta jännä, kuinka nopeasti sitä sujahtaakin uuteen, upeaan rooliin alun haparoinnista huolimatta.
    Ihania aikoja teille edelleen sekä valloittavia hymyjä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline