Kuulumisia: 4kk -neuvola



Kapteeni on jo reilut neljä kuukautta vanha. Eilen kävimme neuvolassa, joka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ei sisältänyt lääkärikäyntiä. Lääkärin tapaamme vasta ensi vuoden alussa. Neuvolan täti nauroi ja ihasteli poikaamme estoitta. Kapteeni näyttää varsin suloiselta pulleine poskineen. Ja suloinen hän on muutenkin. Neuvolaan hän saapui sikeästi turvakaukalossaan nukkuen ja saimme keskustella neuvolatädin kanssa kuulumisista rauhassa.

Kertasimme varsin avoimesti tilannettamme. Haasteita on riittänyt. Iltanukuttamisen kanssa on taisteltu ihan riittämiin ja yöt ovat varsin katkonaisia, kun laivan käskyttäjä heräilee kahden tunnin välein vaatimaan lisää syötävää. Unenpuute tietysti näkyy kaikessa toiminnassa. Tosin nyt muutamien päivien ajan on liikuttu parempaan suuntaan. Neuvolan täti kuunteli huoliamme ja antoi näkökulmia nukuttamiseen ja muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.  Nukahtaminen on yksilöllistä ja useinsyöminen on normaalia. Vauvat ovat erilaisia ja neljän kuukauden ikä on ilmeisesti sellainen aika, jossa vauvan kehitys hypähtää ja aktiivisuus erityisesti iltaisin lisääntyy.

Keskustelimme myös vauvan syömisestä ja kiinteiden aloituksesta. Meitä ei sinänsä pakotettu mihinkään muottiin, mutta keskustelun pohjalta aloitimme maisteluannoksien antamisen eilen. Ensimmäinen maku oli peruna, joka katosi lusikan kärjestä nopeaan, kun illalla testasimme. Fundamentalistisimpia täysimetyskriteerejä poikamme ei ole varmaan täyttänyt enää pitkään aikaan. Panikoitunut isäosapuoli tarjosi nälkäiselle vauvalle puoli desiä korviketta vauvan ollessa pieni. Tämän jälkeen poika on kyllä kasvanut mittoihinsa pelkällä rintamaidolla äitiosapuolen vaivannäön ansiosta. Kategorioihin mahduttaminen saa osaltamme jäädä. Kukin vanhempi tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Lokeroinnista ei seuraa muuta kuin painetta ja epävarmuutta. Meillä mennään siis jatkossakin erilaisia käsitelokeroita murtaen eteenpäin.

Neuvolakäynnin lopuksi poikamme mitattiin. Painoa oli 8190g ja pituutta 64cm. Kummatkin kasvukäyrät ovat löytyneet ja vauva pysyy niillä käyrillä. Ja iso poikahan Kapteeni on. Kaukalon kantaminen alkaa käydä työstä ja kuinkakohan kauan vauva enää siihen edes mahtuu. Uusia taitoja on tullut ja meillä osataan jo nousta sylissä istuma-asentoon (eikä viihdytä oikein muussa asennossa). Kierähtämistä harjoitellaan ahkerasti, erityisesti öisin. Ja kaikkeen mahdolliseen tarraudutaan innokkasti ja tutkitaan katseella uusia asioita. Nukahtaminenkin sujuu jo paremmin. Päiväunille poika nukahtaa itsekseen ja iltaunille on nyt tämä viikko menty sopuisammin kuin ennen.

Asiat alkavat siis rullata parempaan suuntaan. Lähipiiristä on löytynyt tukiverkkoa ja vuodenvaihteen jälkeen saamme toivottavasti Kapteenille hoitajan ja pääsemme !ensimmäistä! kertaa kahdestaan jonnekin. Olemme pärjänneet aika pitkälle kaksistaan poikamme kanssa ja tietenkin se on ollut ajoittain raskasta. Olemme kuitenkin selvinneet hyvin. Oikeastaan todella loistavasti jos ottaa huomioon, että kaikki on esikoisen kohdalla ollut uutta ja opeteltavaa on riittänyt melkoisesti. Mutta ajatus lapsenhoitajasta ja hetkestä kahden vaimoni kanssa on silti tervetullut. Toivotaan, että kaikki natsaa kohdalleen.

Joulu on jo ovella. Meidän kolmen toimelias joulu vietetään Lapualla, josta suuntaamme väliviikon arkipäivinä Lappiin. VR vie ja luvassa on matkaamista riittämiin. Etukäteen arvioituna Kapteeni on reissaamisesta ja paikanvaihtamisesta hieman sekaisin ja luvassa on varmasti levottomia öitä. Mutta tällä kertaa olemme paremmin valmistautuneita ja osaamme varautua matkustamisen mukanaan tuomiin asioihin. Näemme jouluna perheitämme ja sen eteen näkee mielellään hieman vaivaa. Kapteenin ensimmäinen joulu. Ja meidän kolmen ensimmäinen joulumme.

On ollut mahtava vuosi. Taaksepäin katsoen tämä on ollut elämäni paras vuosi. Uuden elämäni ensimmäinen vuosi, joka on tuonut mukanaan paljon hyvää. Tuntuu, että viime joulusta on ikuisuus ja sen jälkeen on koettu todella paljon.

Hienoa aikaa. Kiitos siitä vaimolleni, joka on aina majakkani elämän ristiaallokossa.

Tässä viime vuoden TOP-5 katsotuimmat tekstini. Näiden myötä oikein hyvää joulua ja hyvää alkavaa vuotta. Kiitokset myös Perhekupla -blogiyhteisölle ja sen muille kirjoittajille. Palataan blogin pariin joulukiireiden jälkeen.

1. Unelmoi, usko, taistele, uskalla
2. Ja pojan nimeksi tulee...
3. Soturi ja hattuteline
4. Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit 
5.Ristiäiset takana - väsyneitä ja onnellisia 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi 

Kommentit

  1. Onpa hienoa taas lukea kokemuksistanne!
    Tosin harmi juttu, että yöt ovat olleet kovin katkonaisia... Onneksi olette saaneet tukea neuvolasta ja siellä tuntuu voivan jakaa huolia, mutta myös iloja.
    Ja ihan rauhassa teette omat ratkaisunne ravitsemuksen ja muun vauvan hoidon suhteen! Te tiedätte parhaiten, mikä on juuri teidän perheellenne ja kokonaistilanteelle parasta. Yhtä lailla vauva varmasti kasvaa hienosti, tuli maito sitten mistä tahansa. :)
    Teillä tuntuu muutenkin olevan hienosti maalaisjärkeä ja tolkkua tuollaisissa asioissa, vaikka varmasti väsymys painaa ja moni uusi asia ihmetyttää.
    Kaikkea hyvää jouluunne ja levollisia matkoja ja öitä! Ilo, onni ja kiitollisuus välittyvät niin hienosti kirjoituksistasi. Näitä kaikkia lisää tulevaan vuoteen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Joulusta on kutakuinkin toivuttu. Kohta tulossa kirjoitusta siitä, miten joulun vietto onnistui...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline

Ristiäiset takana - väsyneitä ja onnellisia