Raskasta joulua - siitäkin selvittiin



Joululoma on vietettu, joulureissut on tehty ja kaikesta muusta joulunaikana tapahtuneesta on alettu toipumaan. Miten joulu meni? No vaihtelevasti. Koko joulunaikaa väritti osaltaan perheeseemme ilmaantunut flunssa, josta jokainen kärsi vuorollaan. Oma sairasteluni alkoi Tapaninpäivänä, Kapteeni sairastui kotiinpalattuamme ja vaimoni vuoro oli juuri ennen uutta vuotta. Kaikki vuorollaan samassa kuumetta ja räkää sisältäneessä flunssassa. Onneksi Kapteeni tuntui selviävän kaikista vähimmällä tämänkertaisesta nuhastaan. Vain yksi kuumeinen päivä ja nyt jäljellä on enää unia ajoittain häiritsevä yskä. Minun osaltani flunssaa sävyttivät mielenkiintoiset sivuoireet, jotka heräsivät ärhäkkäästi eloon. Näiden sivuoireiden vuoksi kävin mm. päivystyksessä ja työterveydessä hankkimassa lääkekuuria, joilla oireet nyt ainakin toistaiseksi näyttävät laantuneen. Vaimolla flunssa vielä jatkuu ja joulun jälkeinen aika istuttiin aikalailla kotioloissa hiljaa hissutellen.

Mutta se joulu. Vietimme joulun Lapualla, jonne lähdimme joulua edeltävänä perjantaina. Matkaa teimme legendaarisessa VR:n IC-junan vaunussa numero 4. Olimme matkassa aikaisin aamulla ja juna oli lähes tyhjä. Matka Lapualle menikin suhteellisen nopeasti. Olimme pakanneet mukaan muutaman laukun, vaunut ja vaunukopan sekä turvakaukalon ja tämä hienosti ennalta suunniteltu matkatavaroiden siirtämisjärjestelmä toimi oikein hyvin. Kapteeni nukkui suhteellisen helposti matkalla. Ainoastaan syömisen kanssa oli ajoittaisia ongelmia, kun keskittyminen rintaan ei meinannut riittää. Kaikesta huolimatta pääsimme Lapualle hienosti ja mikä tärkeintä ajoissa ja saimme aloittaa laskeutumisen jouluun hyvissä tunnelmissa.

Joulu Lapualla on tietysti meidän muualta tulevien osalta helppo ja mukava tapa viettää joulua. Ei voi kylliksi kiittää anopin jaksamista ruuanteon, joulunlaiton ja lapsien leikittämisen ja hoidon osalta. Tämä oli vasta toinen jouluni Pohjanmaalla, mutta nautin tästä joulusta todella paljon. Anoppila oli tällä kertaa entisestään täydempi toimintaa ja pikkulasten erilaisia ääniä, kun Kapteenin lisäksi paikalla olivat molemmat äidinpuolen serkkupojat. Tohinaa, toimintaa, pieniä itkuja ja pienten lasten hoitotoimia. Niistä oli tämä joulu tehty. Mutta myös hauskaa yhdessäoloa, aikaisin nukahtamista, pieniä kärrylenkkejä aamutuimaan, hyvää ruokaa ja joulukarkkeja. Vierailimme myös vaimoni ystävien ja sukulaisten luona. Flunssani vei minusta parhaat seuramiehen kyvyt, mutta lupasin korvata tämän ensi jouluna laulu- ja tanssiesityksellä. Vietimme myös jouluna vaimoni kanssa ensimmäisen hetken ihan kahden elokuun jälkeen. Aika outo tunne olla kahden näin pitkän ajan jälkeen. Mutta tervetullut, se on myönnettävä. Käytimme tämän hetken etsimällä Lapuan kaupoista Twist -karkkipussia.

Minulle ilmaantunut flunssa tietysti vaikutti yleisesti omaan mielialaani aika paljon. Kun ei yöllä saa unta, eikä päivällä jaksa oikein mitään tehdä niin tottakai se vaikuttaa myös omaan henkiseen vireyteen. Vähäiset lomapäivät haluaisi tehdä muutakin kuin sairastaa. Toisaalta sairastumisellehan ei mitään voi, mutta tämänkertaisen flunssan sivuoireet hankaloittivat oloa entisestään. Lähdimme Lapualta takaisin Lappiin joulunpyhien jälkeen perjantaina. Tuo matka tuntui sairaana raskaalta ja pitkältä. Vaikka jälkikäteen arvioiden matka sujui hyvin ja Kapteenin kanssa pärjäsimme jo rutiinilla.

Meillä oli tarkoitus lähteä uudeksi vuodeksi vanhempieni luokse pohjoiseen, mutta Kapteenille ilmaantunut flunssa lopulta esti lähtemisen. Se itkuinen yö oli pitkä ja raskas, mutta onneksi poika tuntui karistavan flunssan aktiivivaiheen nopeammin kuin me vanhemmat. Minä vietin viikonloppua päivystyksessä ja onneksi sain sieltä sellaiset lääkkeet, että uudenvuoden aattoa pystyi jotenkuten juhlimaan. Teimme hyvää ruokaa ja nautimme ruuat hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta. Minä otin uuden vuoden vastaan yksin ja kävin suutelemassa sopivasti herännyttä vaimoani keskiyön koittaessa. Ja pidin minä juhlapuheenkin ruokailumme yhteydessä. Taisi tulla äkillinen tunnepuuska tai jokin ilmastointiongelma kun silmät vetistivät ja ääni särkyi. Kirjoitetaan se nyt tähän paremmin ja ilman häiriötekijöitä:

Olen loputtoman kiitollinen vuodesta 2018, joka toi mukaan poikamme ja suuren elämänmuutoksen. Vuosi oli raskas monella tapaa, mutta myös täynnä ilon ja onnistumisen hetkiä ja uusia elämyksiä. Päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka hyvin olemme vaimoni kanssa tiiminä pärjänneet ja osanneet luovia myös heikompina hetkinä toistemme kanssa. Olen kiitollinen vaimolleni siitä, että hän on kärsivällinen silloin, kun minä en muista olla. Hän on valonsäteenä silloin, kun hetkittäinen pimeys meinaa ottaa vallan. Ainutlaatuinen ja poikkeusellinen ihminen. Olen onnekas. Poikamme ja vaimoni ovat vuoden 2018 suurimpia lahjoja, jotka ovat minulle suunnaton ilon ja voiman lähde. Vuodesta 2019 tulee varmasti yhtä ikimuistoinen seikkailu. Sen kohtaamme kolmistaan hyvällä ja odottavalla mielellä. 

Raskas joulunaika on siis takana. Välillä tunnelmat kiristyivät vanhempien välillä, mikä lienee väistämätöntä, kun molemmat ovat väsyneitä ja kipeitä. Sen suurempaa joulukriisiä ei kuitenkaan tullut vaikka aineksia varmasti olisi ollut. Mutta energiat tämänvuotinen joulu kyllä söi. Nyt olen jo palannut töihin ja alkanut taas arkiaherruksen. Osittain edelleen toipilaana, mutta toivottavasti flunssa ja sen sivuoireet on nyt selätetty.

Kapteeni kävi myös viime viikolla 4kk neuvolalääkärissä, jossa todettiin, että kaikki on kunnossa. Ei mitään epänormaalia. Lääkäri kehui poikaa rauhalliseksi, kun tämä köllötteli tyytyväisenä hoitotasolla. Silkkaa teatteria, taisi olla vielä flunssasta väsynyt. Poika on monella tapaa ottanut kehitysloikkauksia eteenpäin. Nyt heijataan jo kunnolla kummallakin kyljellä selällä ollessaan. Varmaan kohta keksitään, miten kääntyminen viedään loppuun. Hän on myös useamman kerran nukahtanut yksin sänkyyn yöunille, mikä on merkittävä parannus. Ja yöllä ruokailuvälikin on vähän kasvanut. Se on sanottava, että poikamme on melkoinen hymykone. Sen huomasi, kun kuume vei enimmät hymyilyhalut reiluksi päiväksi. Sitä aurinkoista aina kasvoille leviäävää ilonpilkahdusta ehtikin olla jo ikävä. Ja maisteluannoksia ruokaa poika syö innoissaan. Maissinaksuja hän osaa jo itsekseen viedä joten kuten suuhunsa ja imeskellä ne näkymättömiin. Melkoinen taito.

On se Kapteeni melkoinen veijari. Vaikka välillä vaativa ja pitkähermoisuutta vaativa niin silti enimmän osan ajan silkkaa iloa. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi 


P.S. Blogini täytti huomaamatta vuoden. Näissä tunnelmissa aloitettiin reilu vuosi sitten.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline