Tekstit

Hei me lähdetään Manseen!

Kuva
Totta se on. Meidän perhe muuttaa Tampereelle. Kokonaisuudessaan. Ja pikaisella aikataululla. Aloitan nimittäin uudessa työssäni jo tämän kuun viimeisellä viikolla. Vaimoni ja Kapteeni seuraavat perässä pari viikkoa myöhemmin. Muutto uudelle paikkakunnalle tuli nopeasti ja yllättäen. Hetken sulattelun jälkeen ja käytännön asioiden varmistuttua muutos tuntuu hyvältä. Tekemistä riittää ja ihan halpa harjoitus tämä pitkänmatkanmuutto ei ole. Onneksi perheessämme asuu osapuoli, joka osaa katsoa yksityiskohtia ja järjestää käytännön asioita. Minähän en tulevasta työpaikasta tiennyt juuri muuta kuin sen, että minut otettiin töihin. Onneksi järkevämpi osapuoli pyysi minua selvittämään myös hieman missä päin, miten pitkä, mikä palkka. Tällaisia peruskysymyksiä. No selvitin kyllä nämä kaikki.

Äitiosapuoli selvitteli myös asuntokysymyksen Tampereella ja lopulta natsasi hyvin. Uusi asunto on todellakin uusi ja muuttoaikataulu sopii omaamme. Nopeasti sovimme myös sen, että käytämme muuttoon muut…

Muutoksen tuulia...

Kuva
Muutoksia horisontissa. Vaikka vielä ei uskalla yksityiskohtiin mennä niin alustavasti voi kertoa sen, että kevään aikana (todennäköisesti) meidän kolmen elämä muuttuu aikalailla. Tietyt asiat ovat nyt lähellä toteutumista ja niiden seurauksena täytyy tehdä isoja ratkaisuja. Olemme onneksi yhdessä nämä suuntaviivat vetäneet, joten ratkaisuissa vedetään yhtä köyttä. Minä olen asioiden suhteen varovaisempi, joten en nuolaise tässäkään asiassa ennenkuin niin sanotusti nimet ovat paperissa.

Muutos pelottaa. Tutusta ympäristöstä tai tavoista on vaikea irrottautua. Uusiutuminen tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä asioita toisella tavalla, saada erilaisia kokemuksia. Eikä vanhasta tarvitse kokonaan irtautua. Hyvät asiat seuraavat mukana ja niistä on syytäkin pitää kiinni. Silti muutoksessa täytyy myös tarkastella itseään ja järjestää ajatuksensa vanhan ja uuden välillä. Tehdä tilintekoa siihen, mitä on ollut ja mitä on oleva. Vanhasta luopumista voi surra, mutta uutta on syleiltävä avoim…

Mitä on opittu?

Kuva
Humoristisesti todettuna voisi todeta, että ainakin on opittu, mitä ei kannattaisi tehdä. Toisaalta olemme me kyllä oppineet paljon oikeitakin asioita vauvanhoitoon liittyen. Ja myös toisiimme liittyen. Viime viikonloppu hyvänä esimerkkinä siitä, miten asiat menevät nappiin. Ja ehkä edellinen Tampereen viikonloppu hyvänä esimerkkinä siitä, miten ei kannattaisi asioita lähestyä. Tuloksena jälkimmäisestä oli aika ahdistava viikonloppu, jossa kumpikin murjotti vuorollaan. Ja toki tästä epäonnistuneesta viikonlopusta keskusteltiin pitkään, että mikä meni pieleen.

Ja pieleen meni se, että kommunikointi oli heikkoa ja väsymystä liikaa. Minä olin tällä kertaa se virkeämpi osapuoli ja yritin parhaani mukaan tehdä asiat, kuten ne on kotona tehty. Vaimoni sen sijaan oli jo pidemmästä reissusta väsynyt ja teki asioita, kuten "reissun päällä" oli jo lähes viikko tehty. Tuloksena näkemyserot siitä, mikä oli oikea tapa. Myönnettäköön, että minä olen liiankin tiukka siinä, että asiat teht…

Kohta 6 kuukautta vanha - uutta joka päivä

Kuva
Otsikon mukaisesti joka päivä opitaan jotakin. Vanhemmat yrittävät opetella kärsivällisyyttä, mutta aina ei onnistu. Viime yönä Kapteeni päätti ensimmäisellä unipätkällä heittäytyä vaikeaksi ja heräsi muutaman kerran itkuisena. Ja tietenkään kummankaan vanhemman vireystila ei juuri eilen ollut parhaimmillaan. Aamusella oli kello soimassa kello 5, koska äitiosapuoli ja Kapteeni suuntasivat aamujunalla sukuloimaan Tampereelle. Hiukkasen se kuuluisa käyrä nousi, mutta ei se auttanut kuin käyttää kaikki mahdolliset voodoo- keinot, jotta levoton yökukkuja saatiin takaisin tutimaan. Ja onnistuihan se. Vauva rauhoittui kyllä, mutta itselläni jäi kierrokset päälle ja valvottu yö on tosiasia. Onneksi Super Bowl -ottelu piti seuraa aamuyön tunteina.

Uutta on opittu. Kapteeni kääntyy jo selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Mahallaan ollessaan nytkytellään kovasti takapuolta edes taas ja yritetään hypähtää selkää kaartamalla ilmaan. Ei onnistu. Ja sehän rupeaa nopeasti ärsyttämään. Seurauksen…

Valoon päin

Kuva
Joulun koettelemukset ovat takana päin ja sekä fyysinen, että ennen kaikkea henkinen kunto alkaa olla parempaan päin. Takana on selkeästi aurinkoisempi pätkä ja ilma on monella tapaa raikkaampi. Ihan itsekseen tähän ei päästy vaan vaimon ja minun välillä käytiin aika syvällisiä ja tiukkojakin keskusteluja siitä, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tuloksena oli havahtuminen siihen, että kumpikin osapuoli oli saavuttanut omassa väsymystilassaan sen pisteen, että jaksaminen alkoi olla aika minimaalista. Tämä väsymys heijastui kaikkeen tekemiseen, mutta ennen kaikkea parisuhteeseen ja yhteiseen ajanviettoon. Keskustelu ja omien tuntemuksien kertominen avasi tilannetta ja käänsi kelkan valoisampaan suuntaan.

Väsymys kumuloituu ja joulun raskas sairastaminen oli lopulta meille kaikille hieman liikaa. Vauva-arki on itsessään ollut kuitenkin aika uuvuttavaa varsinkin äitiosapuolelle, jota Kapteeni työllistää edelleen myös öisin. Näin hieman jälkikäteen katsottuna vaimoni on varmasti ollut…

Raskasta joulua - siitäkin selvittiin

Kuva
Joululoma on vietettu, joulureissut on tehty ja kaikesta muusta joulunaikana tapahtuneesta on alettu toipumaan. Miten joulu meni? No vaihtelevasti. Koko joulunaikaa väritti osaltaan perheeseemme ilmaantunut flunssa, josta jokainen kärsi vuorollaan. Oma sairasteluni alkoi Tapaninpäivänä, Kapteeni sairastui kotiinpalattuamme ja vaimoni vuoro oli juuri ennen uutta vuotta. Kaikki vuorollaan samassa kuumetta ja räkää sisältäneessä flunssassa. Onneksi Kapteeni tuntui selviävän kaikista vähimmällä tämänkertaisesta nuhastaan. Vain yksi kuumeinen päivä ja nyt jäljellä on enää unia ajoittain häiritsevä yskä. Minun osaltani flunssaa sävyttivät mielenkiintoiset sivuoireet, jotka heräsivät ärhäkkäästi eloon. Näiden sivuoireiden vuoksi kävin mm. päivystyksessä ja työterveydessä hankkimassa lääkekuuria, joilla oireet nyt ainakin toistaiseksi näyttävät laantuneen. Vaimolla flunssa vielä jatkuu ja joulun jälkeinen aika istuttiin aikalailla kotioloissa hiljaa hissutellen.

Mutta se joulu. Vietimme joul…

Kuulumisia: 4kk -neuvola

Kuva
Kapteeni on jo reilut neljä kuukautta vanha. Eilen kävimme neuvolassa, joka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ei sisältänyt lääkärikäyntiä. Lääkärin tapaamme vasta ensi vuoden alussa. Neuvolan täti nauroi ja ihasteli poikaamme estoitta. Kapteeni näyttää varsin suloiselta pulleine poskineen. Ja suloinen hän on muutenkin. Neuvolaan hän saapui sikeästi turvakaukalossaan nukkuen ja saimme keskustella neuvolatädin kanssa kuulumisista rauhassa.

Kertasimme varsin avoimesti tilannettamme. Haasteita on riittänyt. Iltanukuttamisen kanssa on taisteltu ihan riittämiin ja yöt ovat varsin katkonaisia, kun laivan käskyttäjä heräilee kahden tunnin välein vaatimaan lisää syötävää. Unenpuute tietysti näkyy kaikessa toiminnassa. Tosin nyt muutamien päivien ajan on liikuttu parempaan suuntaan. Neuvolan täti kuunteli huoliamme ja antoi näkökulmia nukuttamiseen ja muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.  Nukahtaminen on yksilöllistä ja useinsyöminen on normaalia. Vauvat ovat erilaisia ja neljän …