Tekstit

Vauvan saapuminen alkaa konkretisoitua

Kuva
Viikonloppu konkretisoi vauvan saapumista aivan uudella tavalla. Lauantaina astelimme nimittäin äitipolille synnytysvalmennukseen. Molemmat olivat aika avoimin ja odottavin mielin. Itse olin alunperin miettinyt tämän tutustumiskäynnin tarpeellisuutta. Jotenkin olen asennoitunut synnytykseen sillä tavalla, että luotan siinä ammattilaisten ammattitaitoon. He varmasti kertovat, mitä milloinkin tapahtuu ja mitä seuraavaksi. Olen aika hyvin sisäistänyt oman roolini: pysy poissa tieltä ja tue vaimoasi niin hyvin kuin osaat. Tämä varmasti onnistuu. En ole osannut hirveästi ennakoida synnytykseen kuuluvia asioita. Pääosin tiedän, mitä milloinkin tapahtuu. Vaimoni lähestyminen on ollut samankaltainen. Hänkään ei ole ennakolta hirveästi synnytyksestä ottanut selvää. Osaltaan se varmasti on tapa lähestyä tätä kieltämättä isoa ja osin pelottavaakin tapahtumaa.

Ennakkotietoja ei siis kummallakaan ollut liiaksi ja osallistuminen synnytysvalmennukseen oli ollut epävarmaa pitkään. Mutta olimme kuite…

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Kuva
Olen käynyt aikuisrippikoulua koko kevään. Kokemus on ollut todella positiivinen ja silmiä aukaiseva monella tapaa. Keskusteleva ja tutkiskeleva matka omaan itseeni. Varmasti opimme pappini kanssa molemmat toisistamme, itsestämme ja omasta suhteestamme uskoon. Viimeinen varsinainen rippikouluistuntoni oli muutama viikko sitten ja kaste/konfirmaatio -tilaisuuteni piti olla tämän viikon sunnuntaina. Valitettavasti minusta riippumattomista syistä tilaisuus siirrettiin heinäkuun ensimmäiselle sunnuntaille.  Kummisetäni kyllä saapuu juhliin jo tänä viikonloppuna. Ei se mitään. Näen hyvää ystävääni ja saimme vaimoni kanssa vähän suunnitella toimintaa heidän päänmenokseen. 
Tilasin itselleni alkuperäisen aikataulun mukaisesti rippiristin. En kaulakorua vaan rannekorun. Se on Vernada -koru ja mielestäni minulle sopivampi kuin kaulassa roikkuva risti. Oikeastaan korun nahkarannekkeeseen kirjatut sanat unelmoi, usko, taistele, uskalla ratkaisivat korun tilauksen. Ne tuntuivat sopivan omaan tau…

Kun kaikki menee pieleen

Kuva
Eilinen päivä oli aamusta asti tuomittu menemään siihen kuuluisaan Ö-mappiin. Oikeastaan kaikki lähti pieleen jo aamustartista, jonka aikana tavarat olivat hukassa, sopivia vaatteita ei löytynyt ja polkupyörää piti sovitella auton takakoppiin. Luvassa oli aamunratoksi kokoarviota ja ultrausta. Eli pitkiä minuutteja pimeässä huoneessa odottaen, että kaikki on hyvin. Ei todellakaan suosikkiajanvietettäni. Toisaalta olimme odottavaisia, että näkisimme Kapteenin taas ruudulla ja kuulisimme, miltä vauvan kokoarvio vaikuttaisi. Mutta aamua varjosti ainakin omalla kohdalla liiallinen kiire, tavaroiden roudaamisesta johtuva ärsytys ja aamupäivän odotus ennen ultrausta. Oikeastaan tiesin jo tässä kohtaa, että päivästä tulee huono. Jotenkin sen aavistaa välillä, kun mieli menee sellaiseen tilaan, että kaikki ärsyttää. Eikä siitä pääse oikein eroon vaikka, miten yrittäisi.

Näissä ennakoivissa tunnelmissa saavuimme silti kokoarvioon suhteellisen hyvillä mielin. Minua tietysti jännitti ja varmast…

Niin se kesä taas meni - sama vanha virsi

Kuva
No edelliseen päivitykseen verrattuna tunnelmat eivät Lapissa enää ole yhtä kesäiset. Tänä aamuna taisi olla 4 astetta lämmintä ja nahkatakin kanssa töihin astellessa tuntui, että kevyttoppatakkia tässä tarvitaan. Yhtäkaikki, kesäkuun kuudetta päivää eletään. Hyytävässä kelissä, ainakin noin ulkopuolella. Sisäisesti on kyllä edelleen kesä. Ja nopeasti etenevät raskausviikot vain lisäävät lämpöä. Huomenna nimittäin pyörähtää taas uusi raskausviikko mittariin. Silloin ollaan jo raskaana viikolla 33 (rv 32+0). Ja huomenna koittaa myös kokoarvio. Eli ultratutkimukseen. En ole tätä tutkimusta hirvästi etukäteen miettinyt. Lähinnä olen keskittynyt siihen, että vatsasta tuntuu liikkeitä tasaiseen tahtiin. Yleensä kuuntelen niitä pidempään aina iltaisin. Kovasti Kapteeni siellä möyrii. Asennosta ei edelleenkään uskalla hirveästi veikkauksia esittää. Minusta pää on useimmiten ylöspäin. Tämä tietysti tietää vähän vaikeuksia synnytystapaa arvioidessa.

Viikonloppu meni Pohjanmaalla. Auto startat…

Raskaana (kesäisellä) viikolla 32

Kuva
Viikko kääntyi taas. Aika vauhdilla tuntuvat vaihtuvan raskausviikot ja työviikot. Ja kesäkuu on täällä! Tosin kelit menivät heti kesäkuun kunniaksi vähän huonompaan suuntaan. Mutta se kuuluu Suomen kesäiseen ilmastoon. Tästäkin näkökulmasta on hyvä, että suuntaamme viikonlopuksi vähän enemmän etelään etsimään sitä auringonpaistetta. Tänä viikonloppuna automme nokka nimittäin kääntyy kohti Etelä-Pohjanmaan lakeuksia ja Lapuaa. Luvassa on varmasti hauska viikonloppu sukulaisten kesken. Menemme poikkeuksellisesti autolla, koska Lapualle on anoppimuorin luokse varastoitu vauvantavaraa jo jonkin verran. Saamme nekin tänne pohjoiseen odottamaan käyttöönottoa.

Rv 31+1 on tarkka päivyriaika. 62 päivää jäljellä. 77,9 prosenttia raskaudesta on kulunut. Siis siitä laskettuun aikaan perustuvasta raskausprojektista. Todellisuus voi vielä yllättää. Kapteeni voi saapua aikaisemminkin. Tai voi hannata vastaan vielä pitkäänkin lasketun ajan jälkeen. Mutta tulossa hän on. Aika usein tulee mietittyä i…

Yhden aikakauden päätös

Kuva
Viikonloppu oli aurinkoinen. Ja tämän viikonlopun olimme kotona vaimoni kanssa. Ei sillä, että emme olisi kaikenlaista ehtineet touhuta näinäkin pyhinä. Oikeastaan saimme aikaan kaikenlaista. Ja hyvä niin. Vauvan aikataulunmukaiseen saapumiseen on aikaa vain reilu kaksi kuukautta. Siinä ajassa pitäisi saada kaikki tehtyä. Onneksi hankinnat ovat pääosin hankittu. Muutamia pieniä juttuja on hankkimatta. Itkuhälyttimet esimerkiksi. Vauvan vaatteita on alettu pesemään ja laittamaan kaappeihin. Onhan se herkistävää nähdä pyykinkuivaustelineellä pienen ihmisen vaatteita. Varsinkin, kun aikaisemmin ei olisi voinut kuvitellakaan, että joskus lapsi olisi tulossa. Nyt olisi vielä loppusuoran verran odotusta jäljellä.

Kyselin vaimoltani pelottaako vauvan tulo. Ei kuulemma pelota. Ei minuakaan. Ihme kyllä. Vaimoni varmasti osaa vauvan hoidon omalla kokemuksellaan. Ehkä vähän jännittää se, miten käytännön työ minulta onnistuu. Mutta eiköhän se onnistu. Äkkiä sitä kaikenlaista oppii, kun haluaa. J…

Ihan pian raskaana viikolla 31

Kuva
Raskaana viikolla 31 eli rv 30+0 paukahtaa mittareihin huomenna. Tätä juhlittiin neuvolakäynnillä aamusella. Mikään ei tällä kertaa mieltä painanut. Kaikki on sujunut hyvin ylimääräistä lääkärintarkastusta lukuunottamatta. Vauva todettiin tuossa tarkastuksessa hyväkuntoiseksi ja mitään hälyttävää ei näkynyt. Joten neuvolaankin mentiin rauhallisin mielin. Kapteeni on liikuskellut siihen malliin, että ei ole jäänyt epäselväksi onko vatsassa joku vai ei. Potkut ovat vaimollani tehneet jo kipeää ja tuntuneet kävellessä ja liikkuessa. Ja kerran on Kapteeni yölläkin potkuillaan herättänyt. Sellainen Maradona.

Neuvolakäynti sujui varsin rutiinilla. Mitään erikoisempaa ei käynnillä tapahtunut. Vauva oli äitipolin ultrassa ollut perätilassa ja mielestämme ainakin eilen asento oli vielä sama. Olen tuntenut Kapteenin kupolin vatsanahkan läpi. Neuvolantäti kuitenkin oli sitä mieltä, että vauva on kääntynyt pää alaspäin. Seuraillaan tilannetta. Synnytystapa-arvio tehdään varmaan äitipolin käynnil…