Tekstit

Muuttokipuiluja

Kuva
Taas on aikaa vierähtänyt siitä, kun viimeksi sai itsensä riittävän rauhalliseen tilaan blogin kirjoittamista varten. Taisin viime tekstissä sanoa, että lupaan parantaa kirjoitustahtia. No sehän ei tietenkään onnistunut. Vauva-arki ja työ eivät nykytilassaan yhdisty sillä tavalla, että aikaa jäisi hirveästi mihinkään ylimääräiseen. Oikeastaan aikaa ei juuri jää mihinkään. Viikonloput olemme totuttuun tapaan ahtaneet täyteen kaikenlaista toimintaa. Kesän kaikki viikonloput taitavat olla jo varattuja. Hyvä niin, koska uuden asuntomme seinät tulevat kummallekin tai sanotaanko kaikille osapuolille hyvin tutuiksi aina arkiviikon mittaan. Olemme kirjoituksen jälkeen vierailleet hipsterimekassa Mathildedalissa sekä muutaman kerran Lapualla. Lisäksi tässä välissä vanhempani vierailivat pariinkin kertaan Tampereella ja työkaverini ja hänen tyttärensä (poikamme ensimmäinen lapsenvahti) vierailivat luonamme parin yön verran. Hyvä niin. Mieluista vaihtelua työarkeen ja vauva-arkeen myös.

Paljon …

Aika menee kuin siivillä

Kuva
Aika menee kuin siivillä silloin, kun on hauskaa. Se tuntuu menevän siivillä myös silloin, kun muuttaa toiselle puolelle Suomea uuteen työhön, tuntemattomaan kaupunkiin, uuteen asuntoon ja alkaa asetella arkea uusiin uomiinsa. Katselin, että viimeisin blogiteksini on maaliskuun lopulta. Nyt ollaan jo kohta kesäkuulla. Tähän blogitaukoon mahtuu kyllä aika paljon kaikenlaista. Ehkä niin paljon, että täytyy kirjoittaa useampi blogiteksti, jotta päästään ajantasalle kaikesta. Viime blogiteksti tuntui myös olevan aika synkähkö ja täytyy myöntää, että kyllä tässä aikamoisen myllyn läpi on viety niin oma itsensä kuin parisuhdekin. Muutto oli lopulta yllättävän kova ponnistus vauva-arjen keskellä ja uuden työn tuomine epävarmuuksineen. Näyttää kuitenkin siltä, että aallokko alkaa viimein tasaantua.

Mutta ehkä tässä blogitekstissä keskitytään kuitenkin blogin keskeisimpään aiheeseen eli Kapteeniin. Palataan niihin haastavampiin asioihin seuraavissa kirjoituksissa. Mutta siis Kapteeni. Hän on …

Far far away

Kuva
Täällä sitä ollaan. Tampereella. Enpä olisi uskonut vielä muutama viikko sitten, että näin nopealla aikataululla elämä muuttuu taas kerran. Viime vuosien teemana on ollut muutos. Avioero, uusi parisuhde, avovaimoni raskaus, esikoisen syntymä ja vauvavuosi. Kaikki tämä alta kahden vuoden. Vauhti on ollut aika hurjaa. Joku varmaan laittaa 40v-villityksen piikkiin tämän kaiken. Ystäväni rouva totesi eilen, että taidat olla nopea käänteissäsi. Vastasin, että 38 vuotta, kun on jarrutellut niin välillä voi vähän laittaa kierroksia koneeseen. Toisaalta pakko myöntää, että välillä joutuu vähän itsekin huokaisemaan, kun asiat loksahtelevat paikalleen niin nopeasti.

Saavuin siis yksikseni Tampereelle viime viikon lauantaina. Vietimme ennen lähtöäni yhteisen lomaviikon vaimoni kanssa, johon kuului mm. pakkauksen viimeistelyä ja yhdessäoloa. Kävimme  perjantaina nauttimassa viimeisen hampurilaisaterian Kauppayhtiöllä ja vielä kahveilla samaan syssyyn. Kapteeni kulki mukavasti mukana. Tietysti vi…

Hei me lähdetään Manseen!

Kuva
Totta se on. Meidän perhe muuttaa Tampereelle. Kokonaisuudessaan. Ja pikaisella aikataululla. Aloitan nimittäin uudessa työssäni jo tämän kuun viimeisellä viikolla. Vaimoni ja Kapteeni seuraavat perässä pari viikkoa myöhemmin. Muutto uudelle paikkakunnalle tuli nopeasti ja yllättäen. Hetken sulattelun jälkeen ja käytännön asioiden varmistuttua muutos tuntuu hyvältä. Tekemistä riittää ja ihan halpa harjoitus tämä pitkänmatkanmuutto ei ole. Onneksi perheessämme asuu osapuoli, joka osaa katsoa yksityiskohtia ja järjestää käytännön asioita. Minähän en tulevasta työpaikasta tiennyt juuri muuta kuin sen, että minut otettiin töihin. Onneksi järkevämpi osapuoli pyysi minua selvittämään myös hieman missä päin, miten pitkä, mikä palkka. Tällaisia peruskysymyksiä. No selvitin kyllä nämä kaikki.

Äitiosapuoli selvitteli myös asuntokysymyksen Tampereella ja lopulta natsasi hyvin. Uusi asunto on todellakin uusi ja muuttoaikataulu sopii omaamme. Nopeasti sovimme myös sen, että käytämme muuttoon muut…

Muutoksen tuulia...

Kuva
Muutoksia horisontissa. Vaikka vielä ei uskalla yksityiskohtiin mennä niin alustavasti voi kertoa sen, että kevään aikana (todennäköisesti) meidän kolmen elämä muuttuu aikalailla. Tietyt asiat ovat nyt lähellä toteutumista ja niiden seurauksena täytyy tehdä isoja ratkaisuja. Olemme onneksi yhdessä nämä suuntaviivat vetäneet, joten ratkaisuissa vedetään yhtä köyttä. Minä olen asioiden suhteen varovaisempi, joten en nuolaise tässäkään asiassa ennenkuin niin sanotusti nimet ovat paperissa.

Muutos pelottaa. Tutusta ympäristöstä tai tavoista on vaikea irrottautua. Uusiutuminen tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä asioita toisella tavalla, saada erilaisia kokemuksia. Eikä vanhasta tarvitse kokonaan irtautua. Hyvät asiat seuraavat mukana ja niistä on syytäkin pitää kiinni. Silti muutoksessa täytyy myös tarkastella itseään ja järjestää ajatuksensa vanhan ja uuden välillä. Tehdä tilintekoa siihen, mitä on ollut ja mitä on oleva. Vanhasta luopumista voi surra, mutta uutta on syleiltävä avoim…

Mitä on opittu?

Kuva
Humoristisesti todettuna voisi todeta, että ainakin on opittu, mitä ei kannattaisi tehdä. Toisaalta olemme me kyllä oppineet paljon oikeitakin asioita vauvanhoitoon liittyen. Ja myös toisiimme liittyen. Viime viikonloppu hyvänä esimerkkinä siitä, miten asiat menevät nappiin. Ja ehkä edellinen Tampereen viikonloppu hyvänä esimerkkinä siitä, miten ei kannattaisi asioita lähestyä. Tuloksena jälkimmäisestä oli aika ahdistava viikonloppu, jossa kumpikin murjotti vuorollaan. Ja toki tästä epäonnistuneesta viikonlopusta keskusteltiin pitkään, että mikä meni pieleen.

Ja pieleen meni se, että kommunikointi oli heikkoa ja väsymystä liikaa. Minä olin tällä kertaa se virkeämpi osapuoli ja yritin parhaani mukaan tehdä asiat, kuten ne on kotona tehty. Vaimoni sen sijaan oli jo pidemmästä reissusta väsynyt ja teki asioita, kuten "reissun päällä" oli jo lähes viikko tehty. Tuloksena näkemyserot siitä, mikä oli oikea tapa. Myönnettäköön, että minä olen liiankin tiukka siinä, että asiat teht…

Kohta 6 kuukautta vanha - uutta joka päivä

Kuva
Otsikon mukaisesti joka päivä opitaan jotakin. Vanhemmat yrittävät opetella kärsivällisyyttä, mutta aina ei onnistu. Viime yönä Kapteeni päätti ensimmäisellä unipätkällä heittäytyä vaikeaksi ja heräsi muutaman kerran itkuisena. Ja tietenkään kummankaan vanhemman vireystila ei juuri eilen ollut parhaimmillaan. Aamusella oli kello soimassa kello 5, koska äitiosapuoli ja Kapteeni suuntasivat aamujunalla sukuloimaan Tampereelle. Hiukkasen se kuuluisa käyrä nousi, mutta ei se auttanut kuin käyttää kaikki mahdolliset voodoo- keinot, jotta levoton yökukkuja saatiin takaisin tutimaan. Ja onnistuihan se. Vauva rauhoittui kyllä, mutta itselläni jäi kierrokset päälle ja valvottu yö on tosiasia. Onneksi Super Bowl -ottelu piti seuraa aamuyön tunteina.

Uutta on opittu. Kapteeni kääntyy jo selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Mahallaan ollessaan nytkytellään kovasti takapuolta edes taas ja yritetään hypähtää selkää kaartamalla ilmaan. Ei onnistu. Ja sehän rupeaa nopeasti ärsyttämään. Seurauksen…