Arjen iloja, omaa aikaa ja lepoa.

Viikonloppu on ehtinyt jo sunnuntai-iltaan. Oloni on levännyt. Takana on hieno viikonloppu, johon kuului lounastreffit, kauppakierros, kirpputoreilla kiertelyä ja yhdessäoloa. Tänään teimme yhdessä kävelylenkin.  Muutimme kesällä ja emme ole täysin tutustuneet uuden naapurustomme lenkkeilymahdollisuuksiin. Toivottavasti ne tulevat ensi kesänä tutuiksi vaunujen kanssa. Lenkin reittiä ei suunniteltu. Vaimolleni epätietoisuus reitistä ei sovi niin hyvin kuin minulle.Sain rauhoitella häntä muutaman kerran, että tiedän missä olemme. Olen järki-ihminen. Usein väärässä. Saimme kierroksen tehtyä ja löysimme kotiin. Kirkas pakkaskeli piristi. Aurinkokin näyttäytyi. Suomen talvi tarjoaa vastakohtia: lohdutonta pimeyttä ja hetkittäisiä muistutuksia valon olemassaolosta. Nautin kävelystä. Se on minulle sopivaa liikuntaa. Samoin lumityöt. Niitäkin on riittänyt tänä talvena.

Tänään otimme myös omaa aikaa. Kiireisen joulun jälkeen oli aika tavata ystäviä. Olen ollut niin kiinni omassa uudessa elämäntilanteessa, että ystäviä ei ole ehtinyt näkemään. Pitää korjata tilanne kevään aikana. Myös vaimo tapasi ystäväänsä. Oma tila on hyvästä. Ei siksi, että yhdessäolo ahdistaisi. Olemme viettäneet kesän jälkeen muistaakseni yhden yön erossa. Melkein kaksi. Luovutin iltakymmeneltä ja ajoin vaimoni luokse. Aikaa pitää antaa myös muille suhteille, jotka kuuluvat elämään. Ystävät luovat turvaverkkoa ja tekevät elämästä värikästä.

Usein puhutaan, että naiset juttelevat keskenään asioistaan avoimemmin kuin miehet. Varmasti pitää suurimmaksi osaksi paikkansa. Miesten puhe ei välttämättä ole yhtä syvällistä, mutta samanlainen keskustelun tarve meilläkin on. Minulla on muutama hyvä ystävä, muutamia kavereita ja useita puolituttuja. Yksi tosiystävä, jonka kanssa voi keskustella mistä vain. Olemme tunteneet melkein 20 vuotta. Olleet ystäviä lähes 15. Tänään keskustelimme elämästä. Töistä. Parisuhteista. Ja myös siitä, että odotamme vaimoni kanssa lasta. Hän esitti varovaiset onnittelut. Matkaa riittää. Ja moottoripyörää ei kuulemma kannattaisi myydä. Sillekin löytyisi aikaa. Hän voi olla oikeassa.

Ystäväni oli onnellinen puolestamme. Minä olen onnellinen hänen puolestaan. Rankan avioeron jälkeen hän vaikuttaa löytäneen tasapainoa elämäänsä. Katsoin aikanaan vierestä hänen ongelmaista aikaansa. Huolet vanhensivat miestä ennenaikaisesti. Ystävänä yritin auttaa. En tiedä onnistuinko. Hänen avioeronsa oli kaikin puolin vaikea prosessi. Häntä ei kaduta. Hyvä niin, ei pidäkään. Miesten välinen tuki on rohkaisevia sanoja. Vähemmän itkua. Miehet eivät itke. Pitäisi itkeä. Yksin ja yhdessä. Naiset ovat tässäkin suhteessa se vahvempi sukupuoli. Eroni hetkellä hän tuki minua, sanoin ja teoin. Tarjosi yöpaikan ja apua. Olen onnekas, että elämässäni on vaimoni lisäksi toinenkin ihminen, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Tosiystävyys on ainutlaatuista. Kuten tosirakkauskin.

Viikonloppu kääntyy iltaan. Olo on edelleen levännyt ja kokonainen. Ei konfliktia pyykkikorin eteen jääneestä sukastani. Onneksi osaamme molemmat jarruttaa ajoissa ennen törmäyksiä. Hetken päästä jo nauratti. Riidan alku vain täydensi viikonlopun.

Työviikko edessä. Ensimmäinen neuvola. Jännittää.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Ja pojan nimeksi tulee...