En ikinä kuvitellut...

Ostavani tukisukkia. Mutta niin minä vain tänään paikallisesta Prismasta tein. Ostin tukisukat lentomatkaa varten. Olemme lähdössä lomalle. Aurinkoon. Matka on varattu ennen kuin raskaudesta oli tietoakaan, joten sinne siis. Neuvolassa ei ainakaan puututtu lentämiseen, joten ei kai se vaarallista ole raskauden tässä vaiheessa. Ruuan kanssa pitää tietenkin olla tarkkana. Kohde on "all inclusive" ja kokemuksista päätellen ihan hyvätasoinen hotelli. Niin ne tukisukat. Minä, moottoripyörällä auringonlaskuun ratsastava, nahkatakkia ja bootseja käyttävä cowboy, ostin tukisukat. Asiasta käytiin neuvottelua vaimon ja minun välillä pitkään. Lopputulos on se, että huomaan ostavani tukisukkia. Intin vastaan aikani, enkä pitänyt sukkia kovinkaan tarpeellisena. Minähän voin venytellä koipiani lennon aikana. Otan riskejä moottoripyörän päällä. I live on the edge! Mutta ei. Tukisukat. Ostin. Minä. Tunnen itseni vanhaksi.

Toinen asia tältä päivältä, jota en uskonut ikinä tekeväni on appelsiinikauravispipuuron tekeminen. Erehdyin googlettamaan sohvalla istuessani kaupassa mieleenjäänyttä reseptiä. Hep! Vaimollani rupesi tekemään mieli vispipuuroa. Appelsiinivispipuuroa. Kauraleseistä. Otin homman haltuun. Olen minä puuroa ennenkin keitellyt. En tosin appelsiineistä. Mutta työhön kävin ennakkoluulottomasti. Reseptiä tälle kokeilukeittiölle ei suoraan löytynyt, joten yhdistelin eri lähteistä löytämiäni ohjeita. Keitetty puuro ainakin maistui hyvältä. Se on nyt jäähtymässä ja odottaa kuohkeutusta. Mielihalun saanut vaimoni nukahti sohvalle. TV:ssä huutaa remonttiohjelma. Ei vaikutusta. Laitoin äänet pienemmälle. Kylki kääntyi ja uni jatkui. Alkuraskauden mukanaan tuoma väsymys piti olla taakse jäänyttä. Ei näistä sovelluksien ohjeistuksista taida mihinkään olla...

Ajat muuttuvat, minä niiden mukana. Enkä pidä asiaa yhtään pahana. Kai tämä on sitä elämänkoulua. Olen päässyt luokalta ja siirtynyt yläkouluun. Kehittynyt ja kasvanut. Itsetuntoa ei enää niin paljon kolhi se, että joku on erimieltä tai neuvoo. Periksi osaa antaa silloin, kun on sen paikka. Oman päänsä osaa pitää silloin, kun se on tärkeää. Keskustelun taito on vaikea, mutta hyödyllinen. Ja miksi en keittäisi puuroa silloin, kun vaimoni sitä kaipaa. Ei miehisyyttäni uhkaa keittiössä häärääminen eikä toisen miellyttäminen rakenna parisuhteeseemme minkäänlaisia rooleja tai valtasuhteita. Arjen pieniä kädenojennuksia ja huomionosoituksia. Ihmiseltä toiselle.

Herättyään vaimoni voi jo haluta muuta kuin vispipuuroa. Ei sekään haittaa. Minä syön sen itse. Hyvällä ruokahalulla. Opin tekemään appelsiinivispipuuroa. Seuraavan kerran, kun sitä tarvitaan.

On asioita, joita en ikinä kuvitellut tekeväni. En ikinä kuvitellut rakastuvani. Onneksi elämän mielikuvitus on parempi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??