Päätin alkaa kirjoittamaan blogia. Miksi?

Noin 40 vuotta siinä meni, että tämäkin päivä saapui. Kirjoitan ensimmäistä blogimerkintääni vaimon nukkuessa vieressä tuttuun tapaansa. Nukahtaminen on taitolaji ja vaimoni on siinä mestari. Tämä oli yksi asia, mikä minun piti parisuhteemme alussa opetella. "Hyvää yötä" tarkoitti oikeasti hyvää yötä, sen jälkeen oli turha yrittää enää vakavaa keskustelua tai esittää rakkaudentunnustuksia, vaimo oli jo purjehtinut unien pehmeään lähtöaulaan. Ei se mitään, ihastuin nopeasti tuohonkin piirteeseen hänessä  ja "valvon" hänen untaan ennen nukahtamistani. 

Niin miksi blogi? Hyvä kysymys. Ehkä viimeisen vuoden tuomat elämänmuutokset herättivät sisäisen tarpeen jäsentää ajatuksia. Tai sitten viimein on jotain sanottavaa. Vaikea sanoa. Kirjoitin hetki sitten omalle bucket list:ille  blogin kirjoittamisen ja nähtävästi saan sen viivata ylitse. Julkaisu onkin sitten eri asia. Yhtäkaikki aikomuksena on näissä teksteissä  avata keski-iän kynnyksellä astelevan miehen ajatuksia isäksi tulemisesta, parisuhteesta ja muista elämässä vaikuttavista asioista. Miesnäkökulmaa...ehkäpä. Ainutlaatuista...tuskin. Minun päästäni...kyllä.

Siinä siis hieman taustaa ja alkuasetelmia tälle blogille. Arvaan, että kirjoituksien aiheet tulevat rönsyilemään laidasta laitaan, mutta se suotakoon. En ole  ammattilainen vaan lähinnä keskiverto kynämies. 

Nyt ensimmäinen merkintä on valmis. Vaimo nukkuu edelleen. Hyvä niin. Vauva mahassa on tuntunut vievän voimia jo näin alkuraskauden aikana (rv 9). Mietin usein öisin, mikä on muuttumassa lapsen myötä. Kaikki, lienee lyhyt vastaus.  Öisin murehdin myös raskauden riskejä ja epävarmuutta. Nämä ajatukset valvottavat. Voimattomuuden tunne ei ole itselleni mieluisa. Olen ratkaisukeskeinen henkilö ja asioita, joihin minulla ei ole valtaa tai mahdollisuuksia vaikuttaa on vaikea hyväksyä. Epämiellyttävä tunne kouraisee  välillä vatsanpohjasta vaikka sille ei saisi antaa siimaa. Pelkoa, epävarmuutta, valvomista, huolta ja murhetta, mutta enimmäkseen iloa, naurua, innokkuutta, uuden odottamista, mielenkiintoisia muutoksia; sitä kaikkea vauvan odottaminen  on alkuvaiheessa jo tarjonnut minulle ja meille.

Olen valmis isyyteen vaikka vielä vähän aikaa sitten en tiennyt haluavani lapsia. Nyt ajatus jälkikasvusta  tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Ajat ja mieli muuttuvat. Syistä myöhemmin lisää.

Siinä, ensimmäinen merkintä. Katsotaan sitä julkaisua vielä erikseen. (Edit. julkaistu 3.1 kello 17.40)

Kommentit

  1. Mieli voi muuttua lapsista hyvinkin nopeasti oikean kumppanin kanssa.😊 tunnen erään naisen jonka ei koskaan pitänyt hankkia lapsia ollenkaan,nyt se on puolivuotiaan pojan äiti. Yllätti koko lähipiirin,koska ei tosiaan aikonut aiemmin äidiksi tulla ollenkaan ja parisuhde oli suht tuore. Mutta sen kumppanin kanssa se tuntui hyvältä ja oikealta.

    Mukavan oloinen blogi,tykkään lukea miesten kirjoituksia isäksi tulemisesta,isyydestä ja parisuhteesta.👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Mieli tosiaan muuttui nopeasti. Ja oikean kumppanin vaikutus asiaan oli merkittävä. Onneksi se oikea ihminen löytyi. Nyt lapsen saaminen tuntuu asialta, jota on sisällään kaivannut tietämättään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??