Yhdessä, yhteisiä kokemuksia

Raskaus on meille yhteinen asia. Tietenkin. Ensimmäinen lapsi jännittää kumpaakin. Emme tiedä, kuinka paljon arki muuttuu. Lähipiirin mukaan paljon. Pidämme kiinni ajatuksesta, että osaamme ennakoida tulevat haasteet. Tuskin osaamme. Raskaus luo uusia kokemuksia vauhdilla. Tässä raskauden vaiheessa olemme keskittyneet lähinnä odottamisen aikaisiin arjen muutoksiin. Ruoka-ainelistoja on luettu. Mitä ei saa syödä ja mitä pitää syödä. Listoja on monenlaisia. Internet pullollaan. Pehmeät juustot ovat vihollinen numero yksi. Pastöroimaton maito on vaarallisin aineosa, mitä voi raskaana olevalla suuhun joutua. En ala kiistämään. Itse en ole koskaan tähän ikään mennessä listeriaa tai salmonellaa sairastanut. Parempi silti katsoa kuin katua. Pitäisi kysyä, minkälaiset ohjeistukset olivat, kun äitini odotti minua 40 vuotta sitten.

Luulen, että ohjeistukset ovat muuttuneet. Internetin syövereistä löytyy asiantuntijoita ja epätietoisia. Ruoka-aineet herättävät huolta ja kysymyksiä. Minä seuraan ruoka-ainelistoja tiiviisti. Muistuttelen ajoittain tietyistä ruoka-aineista ja muistisäännöistä. Tiettyjä luopumisia on jouduttu tekemään. Mutta hyvää ruokaa onnistuu näilläkin pakotteilla tekemään ja löytämään.

Raskauden tässä vaiheessa emme haluaisi antaa ympäristöön vihjeitä tilanteesta. Pizzeriahenkilökunta ei tietenkään tätä tiennyt kysellessään kovaan ääneen toisiltaan sinihomejuustodipin pästorointitietoja eilisenä treffi-iltana. Hymyilimme asialle. Ei sattunut tuttuja samaan paikkaan. Onnistuneet treffit. Hyvä, että emme ajaneet suoraan töistä sohvalle työviikon jälkeen vaan jäimme kaupunkiin nauttimaan ruuasta ja toisistamme. Keskustelimme töistä. Purimme työviikon hyvät ja huonot tapahtumat. Kumpiakin löytyi. Toiselle jakaminen on hyvää terapiaa. Yleensä asiat asettuvat mittasuhteisiin. Keskustelu aukaisee solmuja. Olen oppinut sen. Yhdessä kokeminen on parempaa kuin yksin. Tämäkin on minulle uusi asia.

Ennen keskityin tekemään asioita yksin. Harrastan moottoripyöräilyä, joka oli minulle yksinäistä puuhaa. Edellisen suhteeni aikana keskityin lopulta moottoripyöräilyyn enemmän kuin kotonaolemiseen. Pakoilua. Luulin myös, että kauniiden maisemien katselu yksin olisi hienoa. Ei ole. Yhteisten muistojen hankkiminen  on paljon parempaa. Nykyään huomaan kaipaavani vaimoani jos koen hienoja hetkiä yksin. Onneksi näistäkin voi kertoa toiselle. Tai ottaa kuvan ja osallistaa toisen. Tärkeitä asioita suhteelle nämäkin. Ikävän tunne on uusi, tervetullut. Tiedän, että tarvitsen elämääni jonkun toisen. Aina näin ei ollut.

Tänään kiersimme kirpputoreja ja vaatekauppoja. Katselimme ensimmäisen kerran yhdessä vauvanvaatteita. Monenlaista tekstiiliä löytyy ja moneen hintaan. Vauvanvaateosaston kiertäminen on meille salamyhkäistä touhua. Kunhan tuttuja ei sattuisi näkemään. Aina voi sanoa ostavansa vaatteita sukulaispojalle. Alibi on olemassa. Tykkäsin katsella vaatteita ja ennakoida hieman tulevaa. Ei vaatteiden ostaminen vielä ole ajankohtaista, mutta vaikea malttaa. Onneksi kävimme.

Vietimme suunnitellut lounastreffit tänään. Vaimoni oli valinnut paikan. Onnistunut valinta. Hän halusi tuoda minut ravintolaan käytyään siellä ensin yksin työn merkeissä.

Hän ajatteli minua. Meitä. Yhdessä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit