Älä syö sitä selleriä!


Raskaus aiheuttaa epäluuloisuutta ja lietsoo irrationaalista käytöstä. Totesin tämän hiljaa mielessäni, kun nypin eilen sellerin palasia vaimolleni tarjottavasta kinkkukiusauksesta. Syynä operaation oli tämän artikkelin toteamus, että selleri kohottaa keskenmenon riskiä. Tämä laukaisi kaikki paniikkinappulani pohjaan ja ryntäsin perkaamaan näitä vihollisvihanneksia kinkkukiusauksesta. Olimme kyllä syöneet selleriä aiemminkin. Ei tullut edes mieleen, että se voisi olla riski. Tai siis onko selleri pregnancy enemy number one? Vai ei?

Neuvolan listalta tätä omituisen makuista parsaa ei löydy ollenkaan. Lisäksi vauva.fi (aina luotettava) -keskusteluissa selleriä on käytetty raskaana ollessa erilaisiin nesteenpoistotarkoituksiin. Jossakin nettiartikkelissa todettiin, että kaikkia vihanneksia saa syödä. Jos joku tietää totuuden, niin voisi olla hyvä vinkata. Näin helposti rationaalinen insinöörimies taantuu alkuihmisen tasolle. Onko  ylivoimaisen vaikeata luoda selkeä lista, jonka perusteella mennään? Ilmeisesti on. Totta puhuen hysterian lietsominen lienee mennyt jo ylitse ja nettipalstoja lukemalla saa itsensä nopeasti hermoraunioksi. Aion silti jatkaa. Kyllä sieltä tietoakin löytyy.

Elämme raskausviikkoa 14 ja vaimollani vauvamaha on näkynyt jo joulusta lähtien. Työpaikalla uutinen leviää nopeasti ja ei vaimoni enää raskautta töissä peittelekkään. Aika usea työkaveri oli jo tilanteen arvannutkin. Kasvanut maha paljasti salaisuuden suhteellisen aikaisin. Ja jotkut työkaverit nyt vain ovat sellaisia haukkoja, että mikään ei pysy salassa. Ei seurustelu, ei raskaus, ei mikään. Mutta tilanne on nyt minusta paljon rennompi ja vapautuneempi. Vaimon ei tarvitse aamulla tuskailla, mikä vaate mahan edes joten kuten peittää. Voi käyttää vaatteita rennosti ja antaa mahan näkyä. Erittäin viehättävän mahan.

Pääosin reaktiot raskauteen ovat olleet positiivisia ja onnellisia. Kannustavia ja osin ohjeistavia. Elämänmuutoksesta on uhkailtu. Ja kyllähän se tiedossa on, että elämä muuttuu. Ja paljon. Mutta ei muutos ole pahasta. Tervehdin tätä muutosta ilolla ja kädet levällään. Useat aikaisemmat muutokset elämässä ovat vieneet minut huonompaan suuntaan. Nyt käsillä oleva muutos unettomine öineen, itkuineen, haasteineen ja muine murheineen on silti täynnä iloista seikkailua uuden ihmisenalun kanssa. Se muutos EI voi olla huonompaan suuntaan. Matkaa tosin on vielä, joten palataan takaisin varovaiseen odotukseen ja toiveikkaisiin ajatuksiin perheen kasvamisesta.

Raskauden toisesta kolmanneksesta sanotaan, että se on raskauden parasta aikaa. Vaikuttaa siltä, koska vaimonikin totesi, ettei tunne olevansa raskaana. Mitä nyt maha näyttää hieman lihoneelta. Siihen on ilmestynyt ylimääräinen makkara. Sanoisin, että mahaan on ilmestynyt enemmän kuin pieni makkara, mutta pääasia, että hän voi hyvin. Raskauden alkuvaiheesta vaimoni ei pitänyt, joten mielialan muutos on tervetullut. Nautitaan tästä. Sopii minulle.

Eilen hankittiin myös hoitolaukku vauvan varalle. Sekä tehtiin alustava varaus ystäväni pian ylimääräiseksi jäävästä turvakaukalosta. Hoitolaukun valitsi vaimoni. Minä olin repun kannalla. Se tuntui minusta kätevämmältä, mutta toisaalta voin ottaa oman moottoripyöräreppuni tähän tarkoitukseen. Tilattu hoitolaukku ei ehkä soinnu nahkatakkiini. Jotenkin väärä feng shui. Tai sinnepäin. Tilaukseen eksyi mukaan myös fleece-haalari. Ensimmäistä talvea silmällä pitäen. Lähipiiristä löytyi myös muuta vauvan vaatetta ja tarviketta. Onneksi ystävistäni osa on tullut isäksi hiljattain. Kaikki nämä hankinnat auttavat eteenpäin varustelussa. Jota siis emme vielä tee. Koska olen taikauskoinen. Eikun minähän olin järki-ihminen. Usein väärässä.

Raskaus sekoittaa miehen. Insinöörimiehenkin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??