Harmaan sävyjä





Otsikko on kehnonlainen johdattelu eilisiin tunnelmiin. Raskaus- ja rakkauskuplaamme ei ole uinut tummia sävyjä. Sen sijaan vietimme treffiviikonlopun keskimmäistä päivää syömällä ravintolassa sekä viihtymällä elävissä kuvissa. Elokuvaksi valikoitui Fifty Shades Of Grey - Freed. Kyllä kyllä. Juuri se aikuisviihdettä pursuilevaan kirjasarjaan perustuvan elokuvasarjan viimeinen osa. En ole kirjoja lukenut. Luulen, että olen jotenkin väärää kohderyhmää. Ehkä. Ehkä pitäisi olla avoin tässäkin mielessä. Luen nimittäin paljon kaikenlaista muutakin. Mutta siis. Ei elokuva ehkä sekään minulle ole suunnattu, mutta viikonlopun teemaan se sopi hyvin. Kevyttä lauantai-illan viihdettä parisuhdeteemalla. Ja ruokailu ennen sitä oli onnistunut..

Saimme myös kaupungilla kävellessämme nauttia keskustaan rantautuneen opiskelijatapahtuman tunnelmasta. Opiskelijat olivat hyvässä vauhdissa ja maistissa jo alkuillasta. Naureskelimme vaimoni kanssa, että miksiköhän me emme enää moisessa karnevaalissa ole mukana. Ehkä sille on syynsä. Paljain päin -20 asteen pakkasessa opiskelijahaalareissa kuikuilu ja eläinten äänillä huutaminen keskellä kaupunkia kuuluu tiettyyn ikään. Ja se ikä meiltä kummaltakin alkaa olla jo ohitse. Hyvä niin. Minuun on kehittymässä jo vaarimaisia piirteitä, kun kummastelen avopäin pakkasessa kulkemista. Nuoruuteni viihdyin itsekin avopäin. Periaatteesta. Silloin en vielä ollut järki-ihminen. Väärässä kyllä.

Treffiviikonloppu huipentui sunnuntaiaamun brunssiin. Ai niin tietysti vielä yhteen olympiamitaliin ennen sitä. Hienoa Krista! Brunssia söimme nauttien sekä kahvilassa vallinneesta hienosta ilmapiiristä, että ikkunoiden läpi ulkopuolen aurinkoisesta pakkassäästä. Aamiaislounas oli hintansa väärti. Trubaduurin säestämänä tarjolla oli erilaisia salaatteja, piirakoita, leipiä, smoothieta, omenahyvettä ja hyvää kahvia. Ja mikä tärkeintä. Kiireetöntä aikaa kahdestaan. Juttelimme keskenämme ja katselimme muita ihmisiä. Vieressämme istui nainen pienen vauvan kanssa ja kyllä vauvan näkeminen minussa varmaan "lutu-ilmeitä" aiheutti. Vauvat ovat alkaneet herättämään minussa hallitsemattomia hellyyden tunteita. Hymyjä ja tui tui ääniä. Outoa. Pitäisikö olla huolissaan?

Pohdimme tänään myös, onko elämämme ollut viimeaikoina liian kiireistä. Ei se ole ollut. Meistä molemmista on kiva viettää aikaa muuallakin kuin kotisohvalla. Ja varsinkin nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus kahdestaan. Tuskin me sisälle linnoittaudumme vauvan saapumisen jälkeenkään. Aikomuksena on edelleen nauttia elämästä. Ja nauttia kai voi myös vauvan kanssa? Mitään kokemustahan minulla ei VIELÄ tästä ole, mutta luulisin, että brunssilla istuminen onnistuu kolmestaankin. Korjatkoon viisaammat. Jokatapauksessa kevään viikonloput ovat täyttyneet sovituista menoista ja reissuista. Ja sopivissa väleissä sitten sitä kotisohvaa ja Selviytyjät. Pitää sitä hömppääkin olla.

Somessa myös ensimmäisen kerran paljon hehkuttamani vauvamaha teki ensiesiintymisensä.

Viehättävä. Eikö vain?




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit