Mahassa möyrii pieni Kapteeni-poika!



Yllättävän rauhallisin mielin astelimme keskussairaalaan rakenneultratutkimukseen. Minä olin tätä päivää jo pitkään panikoinut. Edellinen tekstini käsitteli pelkoja ja miten ne pitää vain kohdata. Eilen teimme niin yhdessä. Odottelimme hetken vuoroamme odotusaulassa ja sitten sisään tutkimushuoneeseen. Sama huone kuin viimeksi. Sama hämärä valaistus ja tutut alkuvalmistelut. Vaimoni asettui tutkimusasentoon, minä istumaan hänen viereensä. Kätilönä toimi eri henkilö kuin viimeksi. Hän tervehti meitä hyväntuulisesti ja koko käyntimme ajan hän oli erittäin mukava ja asiantunteva. Alusta asti hän selosti hyvin tarkasti, mitä oli kulloinkin tekemässä ja mitä kuvassa näkyi. Ja "jutteli" myös vauvalle ja kehoitteli hyväntuulisesti asettumaan tutkimuksen kannalta kulloinkin optimaaliseen asentoon. Todella positiivinen henkilö, joka teki kokemuksesta meille ainutkertaisen. Olin kuullut kertomuksia ahdistavasta hiljaisuudesta tutkimuksen ajan, joten siihen nähden meidät pidettiin hyvin mukana tapahtumissa.

Tutkimus oli kyllä hermojaraastava. Pikkuhiljaa vauvaa tutkittiin päästä varpaisiin. Aivot, pää, sydän, munuaiset, virtsarakko, jalat, kädet, verisuonet siellä ja täällä, luut, nikamat, huulet, nenä ja kaikki muu. Kätilö selosti, mitä kulloinkin kuvassa näkyi ja kohta kohdalta myös sana normaali kuului korviini. Istuin alkututkimuksen tuttuun tapaani käsiäni katsoen, vilkuillen hermostuneesti näyttötaulua. Vaimoni oli rauhallisempi. Minä rauhoituin vasta, kun sydämen kohdalla oli todettu kaikki normaaliksi. Lopun aikaa seurasin näyttötaulua tarkasti ja aika hyvin pysyin kärryillä, mitä kulloinkin katselimme. Vauva kääntyili vatsassa ja saimme katsella häntä monesta eri kulmasta. Välillä oiottiin jalkoja, välillä käsiä. Ja välillä oltiin ihan kippurassa vatsassa. Melkoinen Kapteeni.

Tutkimuksen loppupuolella kätilö kysyi haluammeko tietää vauvan sukupuolen. Kumpikin vastasi myöntävästi. Kätilö asetteli kuvan kohdalleen ja sanoi, että siinä se nyt näkyy. Katsoimme kuvaa hieman hölmistyneenä ja minä kysyin varovasti poika? Kätilö vastasi, että kyllähän tuossa aika selkeät merkit on. Kuvan keskellä nimittäin näkyi pojan pallit melko selkeästi. Siinä se Kapteeni niitä heilutteli kaikkien nähtäville. Minulta ei ainakaan moista käytöstä ole perinyt. Herrasmies, kun olen.

Oli hienoa kuulla, että odotamme poikaa. Tyttöä oli kovasti veikkailtu ja useampi uskomusveikkaus oli kallistunut tytön puolelle. Mutta poika se nyt kuitenkin on. Hieno juttu! Sukupuolta tärkeämpää oli se, että tutkimuksen lopputuloksena odotamme tervettä vauvaa. Harmi, että emme saaneet Kapteenia kauempaa katsella sen jälkeen, kun varsinainen tutkimusosio oli päättynyt ja isäkin pystyi keskittymään paremmin. Olisi ollut kiva katsella hänen touhujaan vaikka pidempikin tovi. Mutta tiedän kyllä, että tutkimuksen tarkoitus on lääketieteellinen. Sillä ei tyydytetä isän toiveita ja tarkkailun halua. Tavallaan ikävää on myös se, että jos kaikki menee hyvin niin emme näe vauvaa ennen syntymää. Eli vasta elokuulla seuraavat havainnot. Siihen asti olemme vatsadialogin varassa. Tutkimuksen jälkeen vaimoni meni töihin, minä jatkoin etäpäivää kakkukahveilla ja juhlistin hyvin mennyttä ultraa.

Kiitos kaikille tsempeistä ja tuesta! Olen saanut eri kanavista kannustusta ja palautetta myös blogiin liittyen. Vaikka kirjoittelen lähinnä itselleni, on mukava kuulla, että joku muukin on teksteistä löytänyt tarttumapintaa.

Isä hengähtää nyt hetken. Kuuntelee Kapteenin käännöksiä ja tunnustelee jalkojen oikaisuja vatsalta.

Ja silittelee samalla myös vaimon päätä. Tuntuu hyvältä elää tätä aikaa yhdessä. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa

Kommentit

  1. Onnittelut poika lupauksesta! :) Ja vaimolle tsemppiä loppuraskauteen! Pojat tuppaa olemaan aika viikareita jo masussa.

    VastaaPoista
  2. Nuo rakenneultrat on kyllä aina yhtä jännittäviä! Meille on onneksi myös sattunut joka kerta ihana kätilö ultraajaksi joka on koko ajan kertonut mitä etsii ja mitä näkyy.Voin vain kuvitella, että ei oo hirveän miellyttävää jos ultraaja on ihan hiljaa.
    Tuo on kyllä harmi, ettei loppuraskaudesta ole enää mitään ultraa, sitä olis ihan kiva vielä viimeisillä viikoilla kurkata masutyyppiä.
    Onnea poika lupauksesta ja ihanaa viikonloppua teille molemmille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä jännittävä tilanne. Onneksi kätilö tosiaan piti meidät hyvin ajantasalla ja mukana tutkimuksessa. Kuulin ystävältä toisenlaisesta kokemuksesta rakenneultrassa, kätilö oli ilmeisesti ollut pitkään hiljaa. Loppuraskaus tosiaan menee ilman näkymiä vauvaan. Täytyy yrittää kuulostella vatsan läpi kuulumisia. Hyvää viikonloppua sinnekin päin!

      Poista
  3. Onnea poikalupauksesta! :) Ja se on niin rauhoittavaa, kun kaiken todetaan olevan kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä se mieltä rauhoitti vaikka kertookin vain todennäköisyyksiä. Pitää saada tätä mieltä rauhallisemmiksi muutenkin ja ottaa vastaan se, mitä elämä antaa.

      Poista
  4. Oli kiva lukea teidän rakenneultrasta. Muistui mieleen miten jännää se oli ja oli kovin odottanut tietoa onko kaikki hyvin. Helpotushan se on kuulla kaiken olevan normaalisti. Itse ainakin sitä olin kovin jännittänyt.

    Onnea Kapteenista! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakenneultraa kyllä tuli jännitettyä. Ja kyllä se tosiaan nyt helpotti hieman. Kapteeni on potkiskellut aika paljon viimepäivinä. Tänäänkin tuli herättyä siihen, kun potki minun takamustani vasten vaimon mahasta käsin. Taitaa olla äidillä tukalaa kohta.

      Poista
  5. Onnea poikalupauksesta! Me joudutaan tuota ultraa odottamaan vielä yli kuukausi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee onneksi nopeaa! Rauhallista mieltä toivotaan täältä!

      Poista
  6. Ihana lukea isän kantilta näitä ultra-asioita. Yleensä niistä lukee vain äitien kirjoittamana. Onnea poikalupauksesta,meillä ultrien sukupuolilupaukset on aina mennyt nappiin. 1 poika ja 2 tyttöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaudesta löytyy muutenkin aika vähän miesnäkökulmaa- Ainakaan minä en ole löytänyt hirveästi sellaista "syvällisempää" materiaalia, missä olisi oikeasti pohdittu miehen näkökulmasta raskauteen liittyviä pelkoja, muutoksia tai positiivisiakaan tunteita. Ultrat ovat itselle olleet se jännittävin paikka raskaustutkimuksissa. Nyt tietysti jo harmittaa, että tämä oli viimeinen suunniteltu ultra, joten Kapteenia ei näe ennen kuin loppukesästä. Luulen, että lupaus pitää. Niin selvästi oli vehkeet esillä kuvassa.

      Poista
  7. Sitä ultrakuvassa jumppailevaa vauvaa tuijottelisi näyttöruudulta kyllä mielellään vaikka kuinka kauan, niin ainutkertaisia hetkiä! Onnea poikalupauksesta ja hienoa, että kaikki oli kunnossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma, että sitä ultraa jännittää aina äärettömän paljon. Sitten sieltä ei malttaisi lähteä pois ja haluaisi vain katsella pidempään vauvan touhuja. Mietittiin, että taisi poika nukkua rakenneultrassa, kun oli niin rauhallinen. Meni nimittäin tänään neuvolassa sellaista ravia mahassa, että kesti sydänäänien löytäminen aika kauan. Ja pitkin vatsaa sai salakuuntelulaitteella yrittää kohdetta etsiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??