Neuvolatarkistus, rentouttava lasku lomaan, chipotle-kujanjuoksu ja yllätys puun takaa




Blogieni otsikointi on tekstin tuottamisen vaikein osio. Kun on keksinyt omasta mielestään riittävän hyvän otsikon, alkaa tekstiä soljua editoriin kiitettävällä tahdilla. Työtapani on nopea ja tehokas. Kirjoitan yleensä nämä tekstit noin 15 minuutissa. Kirjoitusvirheisiin tai viilailuihin käytän jonkin verran aikaa jälkikäteen. Kun kirjoitus on valmis, en katso sitä vähään aikaan, vaan keskityn muihin asioihin. Kun palaan tekstini pariin teen siihen tarkistuksia, viilailen joitain tekstinkohtia, lisään kuvat ja se on valmis. Näin syntyivät myös laulutekstini. Nopea ryöpsähdys, pääkohdat kuntoon ja haudutetaan. Sitten viilaillaan särmät pois. Molempien tekstityyppien aihiot pyörivät alitajunnassa tietenkin kauemmin. Ne vain tulostetaan tekstiksi sen jälkeen, kun ne on pään sisällä saatu kokoon. Tämä tapa toimii minulle.

Mutta otsikko. Se kuvailee lähes täydellisesti eilistä päiväämme, joka alkoi aamuisella neuvolakäynnillä. Lyhyen työpyrähdyksen jälkeen hurautimme tutun neuvolarakennuksen pihalle ja astuimme ovista sisään. Tästä kaikesta on nyt muutamien käyntikertojen jälkeen tullut rutiinia. Ensimmäisen käyntikerran tuntemukset ovat häipyneet ja neuvolan ovista on turvallista kävellä sisään. Tämän kertaisella käynnillä mittailtiin ensimmäistä kertaa vaimoni mahan kokoa. Hän on tuskaillut, jonkin verran sen tosiasian kanssa, että vatsa kasvaa melkoista tahtia. Ja oikeassa olimme. Vatsa on pikkuisen "normikäyrän" yläpuolella. Mutta kuitenkin hallituissa rajoissa. Neuvolatädin mukaan vatsan kokoon vaikuttavat monet seikat. Ja tarvittaessa tehdään lisätutkimuksia. Muuten käynti eteni normaaleissa tunnelmissa. Sain merkattua ylös tutkimustuloksia. Datapankki kasvaa. Hemoglobiinin laskua aletaan hillitsemään lisäraudalla. Alkuun pienemmällä annostuksella.

Painonnousu on ollut normaalia, senkin asian kanssa vaimoni on jonkin verran tuskaillut.  Yhtenä uutena vaivana vaimoni kysyi vertavuotavista ikenistä. Ilmeisesti tämäkin on raskausoire ja hormonien aiheuttamaa. Tarvittaessa käännytään hammaslääkärin puoleen. Kävimme läpi myös lapsen tuloon liittyvää byrokratiaa. Kelan paperisotaa sekä isyydentunnustusta. Molempia asioita saadaan pikkuhiljaa eteenpäin. Käynti meni nopeasti ja leppoisissa tunnelmissa. Isän tiedonjanoa tyydettiin kiitettävästi ja äidin huolenaiheita häivytettiin. Työhön palaaminen oli taas hienoisesti vaikeaa, kun Kapteenin sydänäänien metsästämisestä syntynyt hilpeys vaikutti keskittymiseen. Kaveri oli nimittäin aika virkeällä tuulella ja salakuuntelulaitteiston välttely onnistui kohtalaisen kauan. Ja mahassa mentiin selvästi ihan vinksin vonksin.

Työpäivän jälkeen pääsiäisen viettoon laskeuduttiin salaattipäivällisen merkeissä. Lähtö Pohjanmaalle oli edessä, joten ruuan laittaminen yhdeksi illaksi ei kuulostanut houkuttelevalta. Siispä keskustaan ja loivalle laskulle lomatunnelmiin. Ruoka oli maukasta ja miljöö sopi tunnelmaan enemmän kuin hyvin. Kävimme läpi päivän tunnelmia ja tulevaa viikonloppua. Päivällisen jälkeen vielä lyhyt kierros kaupungilla sekä pullat ja teet kahvilassa. Mieli alkoi olla jo pääsiäistunnelmissa ja kiireinen viikko vaikutti sulavan pikkuhiljaa pois hartioilta. Kunnes. En ole aivan varma, mitä sana kujanjuoksu tarkalleen pitää sisällään. Mutta luulisin, että sana kuvaa hyvin sitä epätoivoista amok-juoksua, jonka saimme suorittaa säilyke-chipotlen perässä. Kaikki juontaa juurensa siihen, että viikonloppuna on tarkoitus tehdä hampurilaisia. Hampurilaisia, joihin tulee itsetehtyä majoneesia. Majoneesia, johon tulee chipotlea. Nimenomaan säilyke-chipotlea. En tiedä ketä saan kiittää reseptistä, mutta kiitokset toimitan varmasti perille aikanaan.

Aloitimme metsästyksen täpötäydestä hypermarketista, johon olivat pyhien alkamisen kunniaksi sulloutuneet myös kaikki muut mämminnälkäiset. Parkkipaikka täynnä. Siis aivan täynnä. Auton sopivaa pysähtymispaikkaa metsästäessä alkoi jo hieman silmissä hämärtää. Lopulta paikka löytyi. Ei muuta kuin sisään markettiin. Minut oli tähän kaikkeen houkuteltu sillä tosiseikalla, että ostaisimme vain tulevan matkan eväät ja nopeasti ulos. Ja sitten se chipotle. Perhanan chipotlea ei löytänyt edes paikalle hälytetty kaupan henkilökunta, ei vaikka Kannelmäen Prismassa kyseinen tuote löytyy hyllyvälistä 76. Ei auttanut kuvatkaan. No ei se mitään luulin. Teemme ruuaksi jotain muuta. Väärin. Arvioin alakanttiin vaimoni pohjalaisen luonteen. Kun sitä chipotle-majoneesia tekee mieli ja reseptissä lukee chipotle-säilyke niin sitä hankitaan. Vaikka se tarkottaisi pääsiäispyhien aloituksena kolmen eri marketin kiertämistä ruuhkahuippuna. Olin toisen tex-mex-osaston jälkeen jo aika kypsä. Ylikypsä. Mutta osasin tällä kertaa pitää suurimmat mölyt mahassa. Sanoin kyllä mihin mokoman käyrän pippurin voi tunkea. Mutta oikeastaan olin päättänyt, että kyseinen harvinaisuus löydetään. Vaikka se vaatisi käyntiä Stockmannin herkussa. Se pippuri löydetään, vaikka se kasvaisi kuinka kaukana. Voin kuitenkin myöntää, että salaattipäivällisen ja pullan luoma loiva lasku oli tipotiessään ja pipoa kiristi kolmannessa kaupassa jo aikalailla. Eikä sitä pippuria löytynyt. Mutta löysimme viimeisestä kaupasta valmista chipotlemajoneesia. Tässä vaiheessa jopa pohjalainen vaimoni oli huomannut, että etsinnän kohteena olevaa tuotetta ei kertakaikkiaan näiltä leveyksiltä löydy. Vaikka sitä muilla ruokablogaajilla on aina kaapissa. ON kuulemma niin hyvää. Voitteko lähettää sitä tännepäin? Ihan noin todisteeksi, että kyseinen tuote on olemassa.

Kotiin tältä markettimaratoonilta saavuttiin kuitenkin vain vähän yli kello seitsemän. Hiukan nuppia turvotti. Postilaatikossa odotti outo nimelläni varustettu kuori. ByPinja -tarrat komistivat kylkiä ja vaikka tiesin tuotteet, en muistanut tilanneeni mitään asiaan liittyvää mistään. Aukaisin kuoren. Sisältä paljastui Perhekupla-blogiyhteisön yllätyslahja, keltainen imetys- ja sylittelykoru ja onnentoivotukset uudesta perheenjäsenestä. Vaimoni itki ilosta. Ja minun chipotle-kujanjuoksuni päättyi siihen paikkaan. Halasimme ja ihastelimme lahjaa ja ihmisten ystävällisyyttä. Onneksi on ihmisiä, jotka tekevät asioita pyytettömästi. Tämä pieni muistaminen kosketti meitä ja lopun illan vietimme sylikkäin sohvalla peiton alla. Niin pienestä se joskus on kiinni.

Eikä se käyrän pippurin puutos enää harmita kumpaakaan. 

Salaatit löytyvät CafeBar 21:sen listalta
Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Follow my blog with Bloglovin

Kommentit

  1. Oi.
    Ryhdyin heti selailemaan blogiasi, ja tekisi mieli kommentoida montaakin kirjoitusta. Rehellistä pohdintaasi on mukava lukea, ja tulee vaikutelma, että kuten olet itsekin heittäytynyt täysillä elämään ja rakkauteen, niin myös kirjoittamisessa olet antanut tulla, mitä mielessäsi on.
    Toivon teille kaikkea hyvää ja onnellista yhteiseloa sekä sen onnellisen pienen kaverin odottamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittamiseni on kyllä heittäytymistä. En ole hirveästi rajoja ylläpinyt vaan tosiaan pyrkinyt rehelliseen ja avoimeen sisältöön. Onnellista odotusta myös sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit