Pakollinen kesäaikaan siirtymistä käsittelevä kirjoitus


Niin sitä kelloa sitten taas käänneltiin eteenpäin kesää kohti. Ja tänä aamuna meillä herättiin ensimmäisen kerran arkiaamuna tähän "uuteen" aikaan. En osaa arvioida johtuiko heräämisen vaikeus kellojen siirrosta, unen tarpeesta vai yleisesti maanantaiaamusta, mutta hiukkasen normaalia enemmän teki mieli silmien kiinnipitämistä jatkaa. Vaimollani oli töissä pakollinen aikainen aamutapaaminen, joten hänenkin oli normaalista aamukäyttäytymisestä poiketen noustava aikaisin. Aamuruutineissamme kellojen siirtely ei juuri näkynyt. Mutta voin kuvitella, että lapsiperheissä tätä kellojen kanssa temppuilua ei kovin suotuisasti katsella. Kellojen siirtämättömyydelle löytyisi perusteita. Toisaalta eilen illalla katselimme valoisaa iltaa, joka kellojen siirrosta johtuen valostui entisestään. Ja muistutti, että yötön yö alkaa olla ihan nurkan takana.

Yötön yö on monella tapaa minulle lappilaisena itsestäänselvä asia. Olen viettänyt lapsuuteni kesät yöttömästä yöstä nauttien, kaveriporukan kanssa maita ja mantuja kiertäen. Toisaalta huolettomassa nuoruudessani näkyy myös sen aikainen turvallisempi yhteiskunta, pienen lappilaisen kylän yhteisöllisyys ja lappilainen elämäntapa muutenkin. Pienessä kylässä asumisen plussapuolia oli eittämättä varsinkin lapsia yhdistävä yhteisöllisyys. Leikimme paljon koko kylän lasten kesken tai ainakin isolla joukolla. Joukossa tyhmyys usein tiivistyi, mutta hyvin usein myös joukon pienimmät pysyivät isompien valvonnan alla ja sillä tavoin turvassa pahimmilta vaaroilta. Eikä meillä ollut kännyköitä. Olen elänyt lapsuuteni Whatsapp-vapaana. Vanhempani soittelivat joskus lankapuhelimella naapureille, että onkohan niitä meidän poikia näkynyt teillä päin. Usein ei ollut. Me nimittäin menimme yötäpäivää pitkin metsikköjä leikkien milloin mitäkin. Mieleen on jäänyt, että leikkejä ja pelejä keksittiin itse. Ja säännöt muuttuivat vauhdissa. Hauskaa on ollut, kun vielä tässä iässäkin hymyilyttää lapsuuden ja nuoruuden touhut. Tätä kaikkea säesti kesäisin yötön yö. Valoisat kesät ovat ehdottomasti yksi Lapin parhaista puolista. En yhtään ihmettele, että ilmiötä tullaan pidemmänkin matkan päästä katselemaan.

Kesä on suosikkiaikaani. Osin moottoripyöräilyn takia, mutta muutenkin valoisuus ja lämpimät kelit ovat minulle mieluisia. Olen sellaisen teorian kannattaja, että pitkä pimeä ja kylmä talvi masentaa ihmisiä täällä pohjolassa. Varsinkin viime vuoden kaltainen pitkäksi venähtänyt kevät ja kylmä kesä varmasti näkyivät ihmisten henkisessä hyvinvoinnissa. Valo kirkastaa mielen. Siksi odotankin malttamattomana, että kevät alkaisi myös Lapissa edetä nopeasti. Tietenkin odotan kesää myös Kapteenin syntymän takia.

Viime kesä oli monella tapaa erikoinen. Täynnä muutoksia ja uusia asioita. Kesä oli vanhan ajan päättymistä ja uuden ajan alkamista. Ja se uusi aika on todella tuonut mukanaan erityisiä asioita. Tuntuu lohduttavalta viimein ymmärtää, että elämässä muutos voi alkaa pienestä hetkestä. Meidän kohdallamme lopullinen muutos alkoi yhdestä kesäisestä päivästä, jolloin saimme ensimmäisen kerran viettää aikaa vapaasti yhdessä. Silloin ymmärsin lopullisesti, että olin sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa oleminen ei tunnu väkinäiseltä, jonka kanssa asiat ovat luontevia, elämä tuntuu valoisalta ja puhuttavaa ja naurettavaa riittää. Sen kesäpäivän jälkeen elämässä oli toivoa, iloa ja tulevaisuuden odotusta. Ja se päivä sai sisälläni syttymään sellaista rohkeutta ja tahtoa, mitä muutos aina vaatii. Se kesäpäivä jäi iäksi mieleeni. Sen päivän ansiosta olemme vaimoni kanssa tässä tänään. Muutos on niin pienestä kiinni. Pieniä tekoja, uskaltamisia, epäilyjen voittamista, rohkeutta, yrittämistä ja unelmia, jotka johdattavat siihen ainutkertaiseen hetkeen, joka voi muuttaa loppuelämäsi. Ja, kun kaksi ihmistä löytää samaan aikaan itsestään rohkeutta haluta elämältä enemmän, tuloksena voi olla jotakin suurempaa kuin osiensa summa.

Onneksi työviikko on vain neljän päivän mittainen ja pääsemme viikonlopuksi reissuun. Torstaina käymme neuvolassa, jossa luvassa on varmaankin insinööri-isän tiedonjanoa tyydyttäviä mittauksia. Ja tietysti tärkeämpänä tarkoituksena on tarkastella raskauden etenemista ja suunnitella seuraavia askeleita. Kovasti Kapteeni on alkanut potkimaan ja eilen illalla mahassa taisi olla käynnissä jonkin sortin tanssit, niin tiuhaan vatsalla kumautukset tuntuivat. Vaimoni ei vielä ole kokenut potkuja ahdistavaksi eivätkä ne häntä valvottaneet, mutta sekin aika saattaa olla edessä. Toisaalta potkut muistuttavat ja tiedottavat, että ainakin mahassa liikutaan. Tietysti öiset tanssiperformanssit voisi ajoittaa päivemmälle.

Mutta Kapteenin kello taitaa olla eri ajassa kuin äitinsä. Ja siellä vatsassa sitä kelloa ei toisten käskystä käännellä.

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Follow my blog with Bloglovin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit