Tuleekohan minusta hyvä isä?



Raskauden edetessä olen miettinyt lapsen mukana tulevaa kasvatusvastuuta. Alkuvuosien selviytymistaistelun jälkeen pitäisi lapselle tarjota myös kasvatusta, ohjeita, neuvoja, kannustusta ja rajoja, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen yksilö. Mitä on tasapaino? Ja miten tätä kasvuprosessia sitten osaa omista lähtökohdistaan tukea? Minulla on pedagogista taustaa, mutta ei minkäänlaista kosketuspintaa lapsen kasvatukseen aiemmasta elämästä. Lähinnä oma henkilöhistoriani toimii varoittavana esimerkkinä siitä, miten asioita ei kannata tehdä. Kantapään kautta saatua oppia. Helpompiakin teitä on. 

Tietysti en ole asian kanssa yksin. Mehän vastaamme tulevaisuudessa kasvatuksesta kahdestaan vaimoni kanssa. Lisäksi yhteiskunta tarjoaa tukeaan varhaiskasvatuksen ja koulun muodossa. Yhteinen arvopohja vaimoni kanssa varmasti auttaa. Meillä on samansuuntaiset näkemykset suurista linjoista. Kasvatusoppaita on varmaankin saatavilla tarpeeksi. Jonkinlaista taustatietoa tähän kasvattajaksi kasvamiseen tarvitaan. Ja toisaalta kasvatus ei ehkä ole ihan ensimmäisien vauvakuukausien juttu. Mutta pikkuhiljaa. Ajatustyötä tämän asian suhteen täytyy tehdä. Enkä taatusti ole isyysepävarmuuteni kanssa yksin. Ensimmäistä lasta odottaville epävarmuus omaan vanhemmuuteen liittyen lienee yleistä. Vahvasti luotan siihen, että osaamme kasvaa äidiksi ja isäksi. 

Eilen mietin tätä kasvatusasiaa samalla, kuin luin hankkimaani Stephen Kingin "IT" -kirjaa. Olen itse tavannut sen läpi aivan liian nuorena. Terveiset äidille: taisin narrata sinua joskus tämän kirjastosta lainatessani. "Kyllä tämä lapsille sopii". No ei muuten sovi. En muistanutkaan, kuinka hyvästä ja pelottavasta klassikosta on kyse. Kirjahan aiheutti minulle (ja monille muillekin) pienen pelon pellejä kohtaan. Kingiltä loistosuoritus kääntää asetelma tällaiseksi kirjalla, jonka selkeä teema on lapsuuden pelkojen kohtaaminen. Onkohan tuleva isyys täynnä tällaisia:"miten minä aikoinaan" tein hetkiä. Voiko lapsen jujutuksia ennakoida. Ainakin omaa kokemusta kaiken maailman metkuista löytyy. 

Eilen törmäsimme myös pienimuotoiseen kriisiin vaunukaupassa. Yksityiskohdista ei sen enempää. Mutta tilanteen taltuttamiseen tarvittiin jo kovan kaliberin aseita eli El Maco Junior. Kyllä. Jouduin turvautumaan nopeaan hiilihydraattiin, jotta kriisiytyminen saatiin aisoihin. Opetuksena itselle seuraavat vaunuhankinnan vaiheet:

1. Vaikka olet omasta mielestäsi selvillä tilanteesta vaunukauppaa lähestyttäessä, tarkista vielä.
2. Muodostakaa kumppanin kanssa yhteinen näkemys, mitä oltiin hankkimassa.
3. Asettakaa selkeät rajat, millä hinnalla vaunuja ostetaan.
4. Käykää läpi asiat vielä kerran kokonaisuudessaan.
5. Varaudu siihen, että kaikki sovittu muuttuu.
6. Tee nopeita ratkaisuja.
7. Ole samaa mieltä vaimosi kanssa.
8. Nyökyttele.
9. Tarjoudu maksamaan, mitä pyydetään.
10. Nyökyttele.
11. Tue vaimoasi.
12. Älä hermostu.
13. Ole myyjän kanssa samaa mieltä.
14. Sano, miettiväsi vielä.
15. Mieti vielä.
16. Tee vaunuista varaus.
17. Poistu kaupasta.
18. Yritä olla hermostumatta.
19. Hermostu.
20. Juo kahvit.
21. Rauhoitu.
22. Tue vaimoasi.
23. Aja melkein kotiin.
24. Käänny.
25. Aja Mäkkäriin.
26. Osta hampurilaiset.
27. Syö.
28. Keskustele vaimosi kanssa.
29. Muodostakaa kumppanin kanssa yhteinen näkemys vielä kerran. 
30. Ole varma siitä, mitä ostetaan.
31. Sovi vaunujen noutoaika, paikka ja tapa.
32. Varmista, että vaimosi on tyytyväinen. 
33. Toista. kohdasta 1. 

Vaunujen ostaminen on ollut tähänastisista raskauskoitoksista pahin. Mutta olen toiveikas, että meillä on keskiviikkona vaunut. Ja saan viimein ruksittaa excelistä pois sen kalleimman ostoksen. Toisaalta huomasin eilen, että excelin yleissitovuus ei ole ihan sillä tasolla, mitä luulin. Vaatehankintoja nimittäin tehtiin eilenkin vastoin hankintaohjetta. Eikä määräykseni hankintapäätösten toimeenpanokiellosta tuntunut omaavan riittävää tehoa. Pitää tarkistaa tilanne, kun ostokset saapuvat. Ehkäpä niitä bodyjä kuitenkin tarvittiin vielä. 

Vauva oli tänä aamuna ja eilen illalla rauhallisempi. Onneksi potkuja ja kumauksia on alkanut sen jälkeen taas ilmaantua. Mutta melkoista kyttäämistä tämä on sitten loppuun asti. Vielä on viikkoja jäljellä vaikka raskausviikot ja työviikot viuhuvatkin ohitse todella nopeaa. Rakenneultraan on aikaa kaksi viikkoa. Ennakoin, että jännitän sitä hetkeä jälleen enemmän kuin tarpeeksi. 

Onneksi pohjoisessakin mennään selkeästi kohti kevättä. Pakkaslukemat ovat aamuisin vielä korkeita, mutta aurinko lämmittää päivisin. Ja päivä pitenevät. Enää ei tarvitse pimeyden keskellä ajaa töihin ja takaisin. Väitän, että pitkät pimeät jaksot vaikuttavat henkiseen jaksamiseen merkittävästi. Ihmiset piristyvät kevättä kohti valon myötä. Huomaan itsekin olevani iloinen lisääntyneestä auringonpaisteesta.

Vaikka minun aamukampani ylettyykin kesän alkamisen sijasta elokuun alkuun. 

Askeleita isyyteen -blogi Instagram:issa 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline