Here We Go Again





Äkkiä se vierähti vajavainen työviikko. Kamat kasaan ja näin vietämme taas perjantai-iltapäivän junassa. Tällä kertaa tosin päämääränä on Lapuan sijasta Tampere. Kohteessa majoitumme vaimon siskon perheen luokse ja lauantaina katsastamme Juha Tapion konsertin. Eli tälläkin kertaa ohjelmaa on varattuna reissupäiville. Tietenkin pakolliset shoppailut Tampereen ostosparatiiseissa kuuluvat asiaan. Yksi tarvike, mikä oikeasti pitää yrittää hankkia on tukivyö vaimolle. Raskauden paisuttama maha alkaa varmasti lähiviikkona rasittamaan selkää ja olisi syytä löytää lisätukea selälle ennen kuin ongelmia ilmenee. Tampereella luulisi myös olevan enemmän valikoimia.

Matkaan lähdettiin tutun kaavan mukaan. Eväspussi on äärimmilleen pakattu ja junallesaapumisrutiinit ovat entisenlaiset. Emme sentään joutuneet kiireessä tarpomaan nilkkoja myöten loskassa vaan junan lähtöön jäi hyvin aikaa. Vaimoni oli varannut meille työskentelyhytin PC-paikalla. VR:lle on todettava, että työskentelyhytissä kannettavan käyttö on tehty vaikeammaksi kuin normaalilla istuinpaikalla. Pöytä on olematon ja liian kaukana penkistä. Eväille ei ole mitään paikkaa vaan ne pitää nauttia suoraan repusta. Roskis on asetettu liian kauas molemmista matkustajista. En tiedä, mikä on ollut hytin suunnittelun lähtökohtana. Ei ainakaan ergonominen tai tehokas työskentely. Romantiikkakin on kaukana, kun kumppani istuu parin metrin päässä. Eikä hytin ovissa ole edes näkösuojaa. Näistä huolimatta blogin kirjoittaminen onnistuu kohtalaisesti. Katkeilevasta nettiyhteydestä ja kannettavan sylissäpitämisestä johtuvista niskaongelmista huolimatta.

Raskaudessa ollaan raskaana raskausviikolla 24 (rv 23+1) ja takana on 57,9% raskaudesta. Vaimoni totesi tovi sitten, että syntymään on vielä onneksi 5 kuukautta aikaa. Korjasin häntä sanomalla, että jäljellä on enää noin 4 kuukautta, sillä vauvan laskettuaika on ihan elokuun alussa. 118 päivää. Aika vähän, kun asiaa pyörittelee vähän tarkemmin päässään. Muutama viikonloppu ja on jo vappu. Kuukaudet vilistävät nopeasti ohitse. Laskeskelimme, että seuraavaa "vapaata" viikonloppua voi sovitella toukokuun puoliväliin. Sitä ennen kaikille viikonlopuille löytyy sovittuja menoja. Tahti on aika kova. Luulen, että molemmille hieman liian kova. Toisaalta näihin menoihin ei voi vaikuttaa ja ne eivät ole sellaisia, jotka todellisuudessa mieltä rassaisivat. Oman lisäkiireen arkeemme tuo se tosiasia, että olen saanut vanhan asuntoni myytyä ja se täytyisi ensi viikon aikana saada tyhjäksi. Onneksi tavaramäärä ei päätä huimaa. Mutta tekemistä on silti ja tavaroita pitää tuoda väliaikaiseen säilytykseen sinne tänne. Mutta asunnonmyynti on pelkästään positiivinen asia. Viimeinen kiinnekohta entiseen elämään.

Niin se entinen elämä. Se on nyt yhtä asuntokauppaa myöden taputeltu. Kirjan viimeisenkin sivun voi kääntää ja kannet kolauttaa kiinni. Noin 10 vuoden ajanjakso elämästä saa sinettinsä avainten luovuttamisen jälkeen. Hukattua aikaa? Ei minusta. Paljon tuli opittua. Paljon tuli koettua. Virheitä tuli tehtyä ja ihmisiä loukattua. Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Olen silti nyt elämässäni seesteisessä tilanteessa. Menneisyydessä ei ole keskeneräisiä asioita ja pystyy katsomaan tulevaisuuteen ilman painolastia. Vapauttava tunne. Kipeitä päätöksiä, mutta oikeita. Asuntokauppaankaan ei liity minkäänlaista tunnesidettä. Asunnossa käynti ei herätä nostalgisia tunteita. Tai tunteita ylipätään. Pelkät seinät eivät tee kotia. Tunne kodista asuu ihmisen sisällä.

Raskaus etenee omaan tahtiinsa. Ruoka maistuu, vatsa kasvaa. Herään nykyisellään siihen, kun Kapteeni kumauttelee selkääni vasten. Hän taitaa herätä kellon soimiseen paremmin kuin vanhempansa. Tänä aamuna vatsassa ainakin kävi sellainen ralli, että ihmettelen, miten vaimoni pystyi uniaan jatkamaan. Ja yleensä iltani päättyy siihen, kun tunnustelen Kapteenin iltavilliä menoa. Aika täydellinen ympyrä. Eilen nukkumiseemme tuli myös uusi ulottuvuus, kun vaimoni tilaama extrasuuri peitto otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön. Olemme siis nukkuneet yhden normipeiton alla tähän asti. Nimenomaan saman peiton alla. Se on minulle tärkeää. Haluan tuntea vaimoni läheisyyden myös yöllä. Ja nyt se onnistuu entistä paremmin. Eikä peitosta tarvitse enää yöllä tapella. Mutsis on -blogissa oli aiheeseen liittyviä huomioita. Olen taipuvainen myöntämään, että "parisuhdepeitolla" on puolensa.

Eväiden syönnin ensimmäinen vaihe lähestyy. Matkaa on nyt tehty runsas tunti. Mukavaa nähdä taas Tampereen perhettä ja pikkumestaria. Ja tietysti Juha Tapion konsertti kiinnostaa.

Menoa riittää, vauhti kiihtyy. Mutta hyvässä mielessä. Nyt eväiden kimppuun. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa

Kommentit

  1. Teillä on kyllä kivasti menoa ja meininkiä viikonloppuna! Mä liputan myös tuon ison peiton puolesta,ollut meillä n. 10 vuotta käytössä ja erillisiä peittoja en meille halua!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menoa riittää. Nyt on kyllä tankki jo hieman tyhjä tältä viikonlopulta. Luvassa on kiireinen viikko, mutta koitetaan tsempata!

      Poista
  2. Ihanaa, kun teillä riittää aina tätä menoa ja meininkiä! :) Kiva lukea tällaisia postauksia.

    VastaaPoista
  3. On ollut vähän vilskettä ja vilinää. Kiva näistä menoista on kirjoittaakin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??