Kun vanne pään ympärillä kiristyy uhkaavasti


Kiire ja asioiden keskeneräisyys. Siinäpä kaksi asiaa, jotka saavat minussa aikaan primitiivireaktioita. Tai sanotaan sellainen kiire, jossa en itse voi vaikuttaa aikatauluun ja pitäisi revetä samaan aikaan moneen suuntaan. Tästä viikosta oli jo ennakolta tulossa kiireinen. Mutta silti eilen tuntui, että vetoa on vähän liikaa eri suuntiin. Kiireen pääsyyt ovat vanhan asunnon muutossa ja lauantaina koittavassa bändikeikassa. Päivät töissä, joten illalla pitäisi ehtiä kannella tavaraa ja parina iltana pitäisi ehtiä myös treenailla keikkaohjelmistoa. Lisäksi pitäisi vielä ehtiä säätämään auton pölykapseleita paikalleen ja hoitaa juoksevia asioita. Tiedän, että kiire ja stressi varmasti lisääntyvät vauvan tulon myötä ja tähän pitää vain tottua. Eilen tuntui silti siltä, että auton perässä kuljeskelevat muuttotavarat ja asentamista odottavat pölykapselit kiristivät vannetta pään ympärillä kohtuullisen kireälle.

Ja oikestaanhan kaikki johtuu siitä, että myöhäinen matkaltapaluumme aiheutti eilen kumpaankin parisuhteen osapuoleen väsymystä. Olen kirjoittanut riitelyn anatomiasta aiemmin. Eilen syyt konkretisoituivat. Väsymys, nälkä ja stressi leimahti pieneen liekkiin työpäivän jälkeisen ruuanlaiton aikana. Yritin kyllä olla tarkkana, että riitaa ei tulisi, mutta epäonnistuin osaltani. Eikä vaimonikaan osannut olla se rauhallisempi osapuoli. Lyhyt väittelyyn perustuva purkaus. Sen jälkeen söimme pienoisen hiljaisuuden säestämänä, kunnes asia saatiin sovittua. Tilannetta auttoivat vaimoni turhautumisesta johtuneet kyyneleet. Yleensä ne sulattavat oman itsepäisyyteni tehokkaasti. Tiesin, että vaimoni on väsynyt eikä tarkoittanut olla ilkeä. Enkä minäkään. Paraskaan tahto ei vain aina riitä. Onneksi osaamme sopia. Ja osaamme keskustella. Osaamme lohduttaa. Ja ruuastakin tuli hyvää. Riidat kuuluvat parisuhteeseen. Edelleen.

Asiat ovat tänään yhtä kesken kuin eilen. Töiden jälkeen kotiin, nopea ruokailu ja muuttohommiin. Yksi tavara kerrallaan ja projekti valmiiksi. Ei tässä muu auta. Lopputulos palkitsee ja asunto saadaan myytyä. Vuori siirretään pala kerrallaan murehtimatta siitä, kuinka paljon lapioitavaa on jäljellä. Tämäkin on syytä muistaa. Ei kaiken tarvitse olla heti valmista. Pölykapselien tuunaus ottaa hetken ja sen hetken löydän kyllä jossakin välissä. Muuttotavarat vähenevät pikkuhiljaa eikä niitä edes järjellä ajateltuna ole paljon. Asenne ratkaisee. Aion parantaa tänään eilisestä.

Kapteeni piti eilen melkoista rallia vaimoni mahassa, kun asetuimme nukkumaan. Ilmeisesti päivärytmiksi on muodostunut se, että aamulla herätään kellon soittoon ja iltaralli alkaa kello 22 jälkeen. Eilen kumautukset olivat todella voimakkaita. Varmaan vauva on voimistunut ja harjoittaa lihaksiaan entistä tiiviimmin. Painoa on tällä viikolla jo n. 650 grammaa. Kilon maaginen raja pitäisi teoreettisesti ylittyä raskausviikolla 27. Eli painoa tulee viikossa yli 100g! Aikamoinen kasvutahti. Vaimoni ei toistaiseksi ole hirveästi valitellut oloaan. Eilen voimakkaimmat kumautukset tuntuivat epämukavilta. Vatsa kasvaa ja vaatteet käyvät pieniksi. Äitiysloman alkuun taisi olla noin 70 päivää. Suunnitelmien mukaan hän jää äitiyslomalla juhannuksen jälkeen. Minä pidän kesälomani ensimmäisen osan samoihin aikoihin. Olen kyllä muistuttanut useasti, että joku muu voi suunnitella paremmin ja esim. sairasloma voi alkaa jo paljon aiemminkin. Ja, että töistä murehtiminen on esimiehen vastuulla ei työntekijän. Toivomme tietysti, että raskaus etenee hyvin eikä tarvetta aikaistettuun sairaslomaan ole.

Aurinko paistaa ja projektit etenevät. Kyllä se tästä. Hengitetään syvään ja eteenpäin.

Ja leuka pystyyn. Kesää kohti!

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??