Pääsiäistä on taas vietelty - yhdessäoloa, kauppoja ja hyvää ruokaa





Emme vaimoni kanssa jääneet lepämään laakereille pääsiäisen ajaksi. Kello soi 05.00 pitkäperjantaiaamuna ja nopean pakkauksen (ja eväiden valmistuksen) jälkeen olimme jo rautatieaseman pihalla tarpomassa kohti junaa. Suuntana Pohjanmaan lakeudet. Toistamiseen lyhyen ajan sisään. Eväserikoisuutena tällä kertaa lämmin kaurapuuro ja teet takeaway mukeissa. Junamatkustaminen on tullut meille tutuksi ja matkustusrutiinit ovat hioutuneet. Eikä noin kuuden tunnin matka lakeuksille tunnu enää kovin kummoiselta. Aikainen aamuherätys pisti kyllä nukuttamaan tällä kertaa normalia enemmän. Junat ovat olleet poikkeuksetta ajoissa. Täytyy myös sanoa, että VR on ainakin yrittänyt panostaa asiakaspalveluun viime vuosina.

Pohjanmaalle anopin luokse kokoontui tällä kertaa meidän lisäksi vaimoni siskon perhe kokonaisuudessaan. Luvassa oli iloa ja naurua sekä pikkumestarin (siskon poika) päälliköimää vilskettä. Serkkuvauvasta joukkueen pienin oli kertaa kiinnostuneempi kuin viime viikonloppuna ja mahaa piti näyttää moneen kertaan. Ja katsomistahan mahassa riittää. Aikaisempaan chipotle -kujanjuoksuun liittyen tarkoituksena oli myös valmistaa ruokaa yhdessä. Tämän lisäksi anoppimuori oli laittanut parastaan ja pöydästä löytyi jos minkä sortin herkkua. Pitkäperjantai kuluikin syödessä ja kuulumisia vaihtaessa. Ja hampurilaisetkin tuli paisteltu ja maisteltua.

Lankalauantain kunniaksi oli luvassa erikoiskierros Suomen suurimmassa kyläkaupassa. Tuurissa. Sanalla on pahaenteinen kaiku. Olen käynyt kyseisessä ostosparatiisissa jo kerran aikaisemmin viime kesänä. Silloin vierailimme Veljekset Keskisen luomassa kompleksissa vaimoni kanssa kahdestaan. Eli tiesin, mitä odottaa. Jos nyt koskaan voi ennakoida täysin, mitä Tuuri tuo tullessaan. Matkaan lähdettiin kymmenen aikaan aamusella. Minä, vaimoni, käly ja anoppi. Vaimon siskon mies pystyi välttämään tämän kauppakierroksen viemällä pikkumestarin toiseen mummolaan. Tai oikeastaan häntä kiellettiin osallistumasta. En oikein ymmärrä, miten hän sai tilanteen käännettyä niinpäin. Taitolaji. Minulla ei samanlaista kykyä ollut, joten istuin auton takapenkillä odottavin tunnelmin.

Ja kyllähän se kauppakierros kesti, mutta pilkka sattui hieman omaan nilkkaan. Minä nimittäin taisin kuluttaa reissulla eniten rahaa ja vielä heti ensimmäisen 20min sisällä. Ostin nimittäin uuden nahkatakin. En edes muistanut tarvitsevani takkia, mutta asia juolahti mieleeni, kun astelimme sisään Nahkapaikkaan. Vanhasta takista oli jo taskut ja pinta loppuunkulutettuja. Vaimoni toimi makutuomarina ja lopputulos oli erinomainen. Kannatti käyttää hetki takkien sovitteluun. Omalta tuntuva takki löytyi ja kassan kautta ulos. Loppukierroksen ajan olin enemmän kärryjen kuljettajana loputtomien tavarahyllyjen välissä navigoiden. Ja kyllä sitä tavaraa riitti. Ja jonkin verran myös muita kanssaostajia. Kaikkinensa ostosmatkassa vierähti viitisen tuntia. Ja mukaan tarttui jokaiselle jotakin. Enemmän ja vähemmän tarpeellista. Muutamia vauvanvaatteitakin ostettiin. Ja merkattiin tarvike-exceliin.

Pohjanmaan erikoisuuksia eli pääsiäisvalkeita oli tarkoitus lähteä ihailemaan vielä kauppamaratoonin päälle. Mutta kyllä ne kokot jäivät katsomatta tällä kertaa. Veto alkoi alkuillasta olla Tuurin kiertäjillä jo poissa. Sovittiin, että ensi vuonna sitten katsellaan kokkoja. Tai siis valkeita. Juhannuksena poltetaan kokkoja. Ilta katseltiin TV:tä yhdessä ja vaihdeltiin kuulumisia. Kerrattiin raskauskokemuksia ja ennakoitiin, mitä tuleman pitää. Minusta on hyvä, että lähipiiristä löytyy raskaus- ja lapsikokemusta. Ja varmasti tulevaisuudessa tärkeää tukiverkkoa. Kunhan saadaan maantieteellinen välimatka hieman kutistumaan. Sekin on työn alla.

Takaisin Lappiin lähdettiin sunnuntaiaamuna. Nopeasti aika meni reissussa tälläkin kertaa. Junassa istuminen meni rutiinilla ja pääsimme kotiin sunnuntai-illaksi. Onneksi olimme päättäneet tulla kotiin niin, että saimme maanantaina vielä levähtää hetken ennen työviikkoa. Vauhdikkaan reissun vastapainoksi olimme sunnuntai-illan kahdestaan sohvalla. Ja keskityimme toisimme. Sekä TV:stä tulevaan hömppään. Maanantaista kirjoitan vielä erillisen blogitekstin. Siihen nimittäin kuului myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihan riittävästi.

Sellainen pääsiäinen. Ensi vuonna pääsiäispöydässä onkin taas enemmän vilskettä. Saa nähdä, minkälainen karuselli silloin on pystyssä. Ainakin tarvitaan pöytään lisää istuimia. Luulen, että selviämme.

Ei malttaisi odottaa, että pöydässä on yksi mämminsyöjä lisää. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??