Reissuraportti: suuria tunteita ja pettymyksiä




VR toi meidät illansuussa perille Tampereelle aikataulussa. Kokoontuminen rautatieasemalla lyhyen paikannustapahtuman jälkeen. Halaukset ja kättelyt. Tampereelle on aina kiva tulla. Toivomme, että tämä on joskus meidän kotikaupunkimme. Olemme vierailleet vaimon siskon perheen luona useamman kerran ja aina on ollut hauskaa. Samanlaiset huumorintajut. "Hyvät" jutut ja positiivinen ja välittävä ilmapiiri. Toivoisin todella, että siitä saisi nauttia enemmänkin. Keskipisteessä on tietenkin pikkumestari, joka omilla touhuillaan pitää jöötä seurueelle. Mietimmekin jo, miltä tuntuu, kun serkkuvauva elokuulla tuohon tuttuun tilaan ilmestyy. Ainakin kovasti leikkikaveria odoteltiin ja mahaa osoiteltiin. Mahaa, joka on kaunis. Iso, mutta valtavan kaunis. Varmasti ryhmädynamiikka muuttuu, kun Kapteeni maailmaan ilmaantuu. Ennakoin myös, että nämä serkkupojat löytävät toisensa vielä monenlaisesta seikkailuista.

Perjantai-ilta kului kuulumisia vaihdellen ja illallista syöden. Kaikki olivat enemmän ja vähemmän väsyneitä työviikosta, joten sänky kutsui melko aikaisin. Lauantaipäivän ohjelmaa suunniteltiin tarkasti. Tai siis voin selittää, miten suunnitteluprojektit yleensä menevät. Päärooleissa ovat vaimoni ja hänen siskonsa. He ovat operaation aivot. Erilaisia skenaarioita luodaan useita etukäteen. Punnitaan vaihtoehtoja. Mitä kauppoja, mihin viedään auto, mitä syödään ja missä vaiheessa, mitä sen jälkeen, ja milloin pitää olla missäkin. Näitä vaihtoehto a,b,c,d,e,f ja g pyöritellään edestakaisin edellisenä iltana ja vielä operaatiopäivän aamuna. Ja yleensä vielä matkalla lähtöpisteeseen suunnitelmia muutetaan. Suunnitelmia muutetaan myös toteutuksen aikana useaan kertaan. Tämä toiminnan suunnittelutapa ja toteutus voivat ulkopuoliselle vaikuttaa sekavalta, mutta siihen tottuu äkkiä. Pitää vain olla valmiina vastaamaan, kun mielipidettä kysytään. Koska ne hetket ovat niitä, kun asioihin voi vaikuttaa. Siskokset ovat keskenään hyvin samanlaisia. Tohinaa ja touhua riittää. Ja ääntä. Ja suunnitelmia. Tykkään tästä duosta paljon. Niin samanlaisia, mutta samalla erilaisia. Ja silloin, kun dynamiittiduon suunnittelukaaos yltyy liian kovaksi, lopulliset päätökset tekee rauhallisesti ja järkevästi vaimoni siskon mies. Lyhyt kommentti, selkeä päätös ja toimintaa. Muistuttaa erään insinöörimiehen tapaa toimia. Samoin minäkin puutun tilanteeseen silloin, kun meno alkaa olla liian hektistä. Tasapaino säilyy.

Lauantaipäivän suunnitelmiin kuului kaupustelua Tampereen keskustassa. Keli oli aurinkoinen, mutta kylmä tuuli lannisti hiukan intoa käveleskellä pitkin katuja. Kauppoja toki löydettiin. Ja harvinaisen paljon ostettavaakin. Itse ostin paikallisesta kahvipuodista kahvia ja vaimo teetä. Olen innostunut "hifistelemään" kahvien suhteen ja mukaani tarttui liikkeen omaa sekoitusta. Vaatekaupoissa pystyi helposti huomaamaan, että kevät on tulossa. Värimaailma oli värikästä ja pirteää. Virkistävää pitkän talven jälkeen. Kauppojen kiertäminen sujui normaalisti. Nykyisin tykkään katsella vaimon kanssa vaatteita. Teen jopa ehdotuksia, mikä hänelle voisi sopia. Yksi ehdotus taisi päätyä ostettujen joukkoon. Miehet: ostoksillä käyntikin voi olla hauskaa. Tai ainakin vähemmän pitkäveteistä.

Lauantain ruokailussa satsasimme burgeriin. Olen Subin Burgerimies -sarjan vannoutunut fani ja Akseli Herlevin tyyli ja ulosanti ovat mielestäni tuon ohjelman kantava voima. Herlevi on Naughty BRGR perustaja ja kyseinen ravintolaketju on useammankin blogaajan suosiossa. Näillä suhteellisen korkeilla ennakko-odotuksilla astelimme ravitsemusliikkeeseen suunnitelmien mukaisesti. Ehkä odotukset olivat liian korkealla ja olosuhteet ei-niin-otolliset (täysi ravintola, iso seurueemme ja muutama ärsyttävä kanssaihminen), mutta Naughty BRGR oli oikeastaan meille kaikille pettymys. Burgerit olivat ihan ok, ranskalaiset ihan ok, paikka oli pieni, eikä yhtään lapsiperheystävällinen, palvelu oli aika sekavaa ja kokonaisuudesta ja valju olo. Harmi. Teimme kyllä päätöksen testata Helsingin ravintolan ennen lopullista tuomiota. Onneksi pettymykset päättyivät reissun osalta tähän.

Lauantai-illan nimittäin kruunasi loppuumyyty Tampere-talo ja Juha Tapion konsertti. Kokemus oli ainutkertainen. Koskettava, riehakas, monipuolisen musiikin ja taitavan yhtyeen sävyttämä ilta. Olen musiikkimiehiä enkä voi kuin ihailla tämänkin artistin kykyä heittäytyä lavalla täydellisesti musiikin ja tunteen vietäväksi. Sekä kunnianhimoa hakea vanhoihinkin kappaleisiin uusia sovituksia ja näin puhaltamaan niihin uutta hehkua. Illan koskettavin kappale oli uusimmalta levyltä laulu, jonka sanoitukset osuivat lähelle meidän tarinaamme. Siinä puhutaan lakeudesta ja näkötornista. Olen viettänyt ainutkertaiset kesäpäivät lakeuksilla. Ja käynyt silloin näkötornissa vaimoni kanssa. Tämän kappaleen aikana ilmastointiongelmat iskivät silmäkulmiini aika pahasti. Yleisö eli mukana kappaleissa intoutuen välilllä tanssimaan seisaltaan ja kuuntelemaan välillä herkistyneenä koskettavia kappaleita. Onneksi sain tämänkin konsertin kokea. Hyvässä seurassa.

Konsertin jälkeen ilta meni nopeasti tunnelmia kertaillen ja unien jälkeen herättiin sunnuntaihin. Aamu alkoi brunssilla ja jatkui nopealla kauppakierroksella ennen lähtöä junalle. Ruokailimme tällä kertaa nepalilaisessa ravintolassa, jossa sekä ruoka että palvelu olivat kohdallaan. Alleviivasi vain entisestään lauantain pettymystä. Nyt matkustamme junalla kohti kotia. Perillä ollaan vasta hieman ennen puoltayötä. Luvassa nopea suihku ja omaan sänkyyn nukkumaan. Ja edessä työntäyteinen viikko. On silti hyvä mieli siitä, että jaksoimme matkustaa tänäkin viikonloppuna. Toivottavasti saamme levättyä viikolla jonakin iltana töistä ja muuttopuuhista huolimatta.

Ensi viikon perjantaina vaimollani on edessä sokerirasitustesti. Saapa nähdä, miten testi menee. Kaikenlaisia kokemuksia on tullut vastaan, kun olen tietoa testistä hakenut. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Junassa istumista riittää vielä. Yritän myös paikantaa Kapteenin potkuja tässä matkan ratoksi. Taitaa vain kaveri nukuskella juuri tähän aikaan. Yleensä meno alkaa kovenemaan vatsassa kello kymmenen jälkeen. Kyllä nämä potkujen puutteet aina vähän mielikuvitusta ruokkivat. Kunnes potku taas tulee ja kaikki on hyvin.

Pelkoja ja epäluuloja. Mutta ihanaa aikaa kokonaisuutena. En vaihtaisi pois. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??