Ihan pian raskaana viikolla 31


Raskaana viikolla 31 eli rv 30+0 paukahtaa mittareihin huomenna. Tätä juhlittiin neuvolakäynnillä aamusella. Mikään ei tällä kertaa mieltä painanut. Kaikki on sujunut hyvin ylimääräistä lääkärintarkastusta lukuunottamatta. Vauva todettiin tuossa tarkastuksessa hyväkuntoiseksi ja mitään hälyttävää ei näkynyt. Joten neuvolaankin mentiin rauhallisin mielin. Kapteeni on liikuskellut siihen malliin, että ei ole jäänyt epäselväksi onko vatsassa joku vai ei. Potkut ovat vaimollani tehneet jo kipeää ja tuntuneet kävellessä ja liikkuessa. Ja kerran on Kapteeni yölläkin potkuillaan herättänyt. Sellainen Maradona.

Neuvolakäynti sujui varsin rutiinilla. Mitään erikoisempaa ei käynnillä tapahtunut. Vauva oli äitipolin ultrassa ollut perätilassa ja mielestämme ainakin eilen asento oli vielä sama. Olen tuntenut Kapteenin kupolin vatsanahkan läpi. Neuvolantäti kuitenkin oli sitä mieltä, että vauva on kääntynyt pää alaspäin. Seuraillaan tilannetta. Synnytystapa-arvio tehdään varmaan äitipolin käynnillä 7.6 jolloin on kokoarvioaika. Eli käyntejä riittää tässä tasaisin väliajoin. Hyvä niin. Painoa oli tullut jonkin verran yli "sallitun", mutta mielestäni olemme syöneet normaalisti ja sokeriarvot ovat seurannassa pysyneet pääsääntöisesti erinomaisen puolella. Vatsan kasvukäyrä oli hieman tipahtanut, mutta saattoi johtua vauvan asennosta tai mittausvirheestä. Puoli senttiä mittaustulokseen olisi heittänyt käyrän samaan kuin aiemmin. Virtsan proteiinia seurataan vähän tarkemmin. Se on ollut koholla neuvolanäytteissä. Nyt labra tutkii asiaa vielä paremmin. Ilmeisesti selvitetään piilevää tulehdusta, joka voisi viitata raskausmyrkytykseen. Tästä ollaan viisaampia sitten, kun tulokset selviävät.

Juttelimme neuvolan tädin kanssa enemmänkin vauvan saapumisen jälkeisestä ajasta. Imetyksestä, raskauden jälkeisen masennuksen tunnistamisesta ja kodin vauvaturvallisuudesta. Imetys on yksi sellainen aihe, mistä varmaan äidit saavat tuntea liikaakin painetta. Minulle on jo muodostunut asiasta selvä mielipide. Imetetään, jos imetys onnistuu. Jos ei, niin se ei äidistä huonompaa äitiä tee. Näin se vain on. Asiasta käytävää keskustelua leimaa niin vahvat mielipiteet ja näkemykset, että imetykseen ei kannata ainakaan nettikirjoittelun pohjalta tutustua. Aika näyttää. Minun tehtäväni on tukea vaimoani tässäkin ja varmistaa, että kävi, miten kävi hän tietää olevansa paras äiti Kapteenille. Ja minä varmistan, että olen paras mahdollinen isä. Isyydentunnustuksen teimme tällä neuvolakäynnillä. Isyyteen liittyvät paperityötkin on nyt hoidettu. It's official. Helpoin osuus on takana.

Raisa kirjoitti äitien syyllisyydestä hyvän kirjoituksen Lapsen tyhjä lautanen -blogissaan. Tutustukaa kirjoitukseen. Saman ajatuksen voisi ulottaa myös kaikkeen elämään. Olkaa armollisia itsellenne. Me olemme epätäydellisiä. Emme koskaan täytä ympäristön odotuksia. Voimme keskittyä olemaan tyytyväisiä sellaisina kuin olemme ja niihin saavutuksiin, mitä silloisilla voimavaroillamme pystymme tekemään. Loputtoman suorittamisen päässä on vain seuraava suoritus. Onnellisuus löytyy, kun osaa olla armollinen itselleen epäonnistumisen hetkellä. Onnellisuuteen ei tarvita täydellisesti sisustettua kotia tai täydellistä somekuoroa tyydyttävää äitiyttä vaan sitä, että osaa elää itsensä ja itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Tasapaino. Siihen elämässä pitäisi pyrkiä.

Aikuisrippikouluni on tullut päätökseen. Minut kastetaan ja konfirmoidaan kesäkuun puolivälissä. Matka oli antoisa ja opettava. Papin kanssa käydyt keskustelut antoivat paljon ajattelemisen aihetta. Samoin Raamatun tutkiskelu ja katekismuksen läpikäynti. Olen tyytyväinen, että lähdin ennakkoluulottomasti tähän projektiin. Vielä enemmän olen tyytyväinen siihen, että en lähtenyt rippikouluun vain kirkkohäiden takia. Minulla oli omat hieman syvällisemmät syyt. Matka on tässäkin päämäärää tärkeämpi. Opin itsestäni, opin uskosta, opin kirkosta ja opin ihmisistä jotakin uutta. Usko on minulle jatkossakin jokaisen henkilökohtainen asia. Se ei mielestäni vaadi julistamista eikä se vaadi äänekästä esilletuontia. Itsetutkiskelua. Itsensä kanssa keskustelua. Usko, armo ja anteeksianto ovat hyviä teemoja jokaisen mietittäväksi kirkollisen selityksen kanssa tai ilman. Pappini kiitti matkasta, jonka sai kanssani kulkea. Sanoin, että matka on vielä alussa. Tämä oli vain välietappi.

Toukokuu on kohta ohi. Kesäkuu. Kesä, joka vielä marraskuussa tuntui kaukaiselta on hiipinyt ympärillemme. On tulossa ikimuistoinen kesä. Jonka päätteeksi meistä tulee kolmijäseninen perhe.

Kaukaisetkin unelmat toteutuvat, kun jaksaa olla kärsivällinen.

Tänään soi:
Charlie Daniels: A Hard Rain's A -Gonna Fall
Terhi Kokkonen: Amen
U2: Love Is Bigger Than Anything In Its Way

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??