Rakkaudesta ja armosta - osa 1


Aikuisrippikouluni on ollut käynnissä koko kevään ajan. Kokonaisuudessaan rippikoulu on tarjonnut mahdollisuuden käydä syvällisiä keskusteluja papin kanssa monenlaisista aiheista. Iltapäivät ovat kuluneet nopeasti ja raamatunaiheista on löytynyt tarttumapintaa omaan henkilöhistoriaan. Kokemus on ollut pelkästään positiivinen nimenomaan eettisen ja filosofisen keskustelun kautta. Olen joutunut kohtaamaan itsessäni asioita ja käymään läpi muutostani entisestä minästäni tähän nykyiseen tasapainoiseen kokonaisuuteen. Papin kanssa on ollut luontevaa keskustella. Hän on tunteva ihminen. Ja minun on nykyään helpompi avata itsestäni asioita kuin ennen. Olen huomannut, että avoimuus on oikeasti ainoa tie. Asioiden sisällään hautominen ei johda muuhun kuin hiljalleen kasvavan möykyn syntymiseen. Minun on ollut fyysisestikin helpompi olla, kun viimein sain oman möykkyni kutistumaan.

Tämän kertainen kirjoitukseni liittyy aikuisrippikoulusta saamaani tehtävään. Pappi antoi tehtäväksi miettiä, mitä rakkaus ja armo minulle tarkoittavat. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käyttää tehtävänantoa blogitekstien pohjana.
----
Armo

Olen saanut kohdata armoa monella tavalla viimeisen vuoden aikana. Oman henkilökohtaisen ydintalveni keskellä värjyessä oli vaikea nähdä, että elämä voisi tarjota vielä oljenkorren, johon tarttumalla kaikki voisi muuttua. Tähän oljenkorteen tarttuminen oli mahdollista vain sen kautta, että en tarrautunut enää kiinni pakonomaisesti entiseen elämääni. Piti antaa periksi. Hyväksyä se tosiasia, että virheitä on tehty ja ne ovat johtaneet umpikujaan. Osoittaa itselleen armollisuutta siinä, että vaikka minä olin näiden virheiden takana, ne eivät määrittäisi minua enää. Virheet ovat osa ihmisyyttä. Olemme epätäydellisiä olentoja. Meissä on valuvikoja. Se on ihmisyyden ytimessä. Harvoin silti osaamme osoittaa itsellemme tai läheisillemme armollisuutta tätä epätäydellisyyttä kohtaan. Vaadimme usein täydellisyyttä itseltämme ja meille tärkeiltä ihmisiltä. Vaadimme liikaa ja soimaamme itseämme epäonnistumisen hetkellä. Juuri heikommilla hetkillä meidän pitäisi tunnustaa se tosiasia, että aina emme voi olla parhaimmillamme. Aina ei voi onnistua. Kaikkeen ei tarvitse pystyä. Kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Armon vastaanottaminen on vaikeaa. Meihin on iskostettu ajatus kaiken pystyvästä ja jaksavasta ihmisestä. Välillä olisi silti syytä istua alas ja hengähtää. Antaa itselleen anteeksi. Antaa itselleen aikaa. Antaa itselleen mahdollisuus epäonnistua. Totuus on, että emme tule koskaan täydellisiksi tai valmiiksi. Elämä on elämänmittainen matka. Tässä matkassa tärkeintä ei ole päästä perille vaan minkälaiseksi ihmiseksi matkalla kasvamme ja minkälaisen jäljen jätämme lähimmäisiimme. Tämän kasvun ytimessä on se, että osoitamme ja saamme kokea armollisuutta.  Ja samalla tavalla meidän pitää päästää irti katkeruudesta, kaunasta ja vihasta. Näiden tunteiden mukanakantaminen näännyttää. Syö sisältä. Onneksi olen saanut mahdollisuuden tähänkin. En enää kanna taakkanani itse tekemiäni virheitä tai toisten minulle aiheuttamaa vääryyttä. Olen antanut anteeksi ja saanut anteeksi.

Armo on uusi alku. Mahdollisuus. Parantava voima. Sitä voi suoda lähimmäisilleen, vihamiehilleen ja mikä tärkeintä itselleen. Mistä tämä armo tulee se on jokaisen päätettävä itse. Tärkeintä on ymmärtää, että me kaikki ansaitsemme sen.
----

Siinä tämänpäiväinen filosofinen pohdinta. Reaalimaailmassa vietän sairaslomapäivää. Äkillinen vatsatauti tai vastaava iski eilen keskellä yötä eikä töihin lähtö onnistunut millään. Sen sijaan otin yöllisen valvomisen takaisin kolmen tunnin päiväunilla. Ei tässä tietenkään ihan kunnossa olla vieläkään, mutta alkaa helpottaa. Toivottavasti tämä ei tartu vaimooni vaan kyseessä on yksityinen vatsantoimintahäiriö. Olisi myös suotavaa, että viikonlopusta saisi nauttia ilman oireita. Olimme suunnitelleet Ikean reissua ja veljeni perheen näkemistä sunnuntaille. Ja launtaina olisi Kädentaitomessut. Tekemistä siis riittää.

Vaimoni kävi eilen hammaslääkärissa, jossa todettiin, että oudosti vuotavat ikenet johtuvat todennäköisesti raskaudesta. Lääkkeeksi tarjottiin vähän äkäisempää hoitoainetta ja tarvittaessa uusi käynti. Tämän lisäksi suuhygienisti käy läpi tulevan lapsen hammashoitoa. Tämä neuvontakäynti on ilmainen. Ilmeisesti tästä oli unohdettu neuvolassa kertoa. Hyvä, että asia saatiin kuntoon. Muita yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Kohta saavutaan raskauden viimeiselle kolmannekselle. Laskettu aika lähestyy vääjäämättä. Ensi viikolla käymme neuvolalääkäristä lääkärintodistuksen, jota tarvitsemme lentomatkalle. Edessä on siis ulkomaanreissu ensi viikolla.

Paljon tekemistä. Paljon suunnittelua. Eipä käy aika pitkäksi.

Tänään soi:
Queen: Hammer To Fall
Counting Crows: Mr. Jones
Mikko Kuustonen: Taivas Varjele
Bad Religion: Punk Rock Song

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

  1. Mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi ja ajatuksiasi aikuisrippikoulusta! Toivottavasti jää plussan puolelle! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jää plussalle. On ollut virkistävää keskustella asioista papin kanssa. On tehnyt hyvää ajatella asioita uudella tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit