Vappuraportti - alan tulla vanhaksi





Vappu 2018 on vietetty. Ja tällä kertaa olimme vappujuhlinnan ytimessä. Nimittäin Levillä. Matkasimme tuohon rinnakkaistodellisuuteen yhdessä vaimoni perheen kanssa (siskon perhe ja anoppi). Tarkoituksena vierailla minun vanhempieni luona. Ikäänkuin bonuksena saimme nähdä pilkahduksen siitä, miten monipäiväistä vappua juhlitaan kunnolla. Nelipäiväinen vappu haastoi varmasti monenkin turnauskestävyyttä, mutta juhlinta oli Levillä pääosassa. Jokaisena päivänä. Me haistelimme tunnelmaa sivurajoilta. Sattuneesta syystä alkoholinhuuruinen tolloilu ei juuri nyt ole se ykkös ajanvietevaihtoehto.

Mutta siis. Leviä kohta lähdettiin lauantaiaamuna. Anoppi saapui luoksemme jo perjantai-iltana, mutta loput seurueesta junaili paikalle vasta lauantaiaamuna. Edellisen illan olimme selvitelleet turvaistuimen kiinnittämistä autoon ja viimein ratkaisseet kyseisen pulmatehtävän. Penkki pysyi lopulta tukevasti paikallaan ohjeiden mukaisesti kiinnitettynä. Kiitos Youtube. Olimme myös hommanneet liikkumisvälineeksi vuokra-auton, jossa riitti paikat kaikille, vaikka turvaistuin tilaa söikin. Bussi. Sehän se käytännössä on ainoa liikkumisväline, johon tämänkokoinen seurue (5+1) ja tavarat mahtuvat. Ja syksyllä joukkueen koko on sitten jo 5+2. Junan saapumisen jälkeen valmistelimme vieraille kotibrunssin, jonka nauttimisen jälkeen pakattiin autoon tavarat ja lähdettiin matkaan pikkumestarin päiväunien aikaan. Siirtymä Leville meni mukavasti. Etupenkki jutteli. Takapenkillä nukuttiin. Nähtävyyksiä kyseiselle välille ei juuri ole siunaantunut, joten paljosta eivät takapenkin torkkujatkaan jääneet paitsi.

Perillä kohteessa vallitsi vielä jonkinlainen talvi, mutta kyllä kevät jo viikossa oli hiipinyt Levilläkin varsin pitkälle. Rinteissä riitti porukkaa, mutta selvästi lumi oli jo vähentynyt ja pienet vesisateet vähensivät entisestään hangen pintaa. Meillä ei kellään kyllä ollutkaan mukana suksia, joten sinänsä vähentynyt lumimäärä ei haitannut. Tavoitteena oli käydä laskemassa pulkalla mäkeä ja pyrkiä näkemään jotain Lapin eksotiikkaa mm. porojen muodossa. Ja tärkeimpänä touhuna oli tietenkin se, että suvut kohtaisivat ensimmäistä kertaa toisensa. Toivottavasti välimatkasta huolimatta näitä tapaamisia järjestyy usein. Ainakin tämä ensimmäinen kerta oli positiivinen kokemus. Kemiat tuntuivat sopivan yhteen eikä ainakaan minun silmin ollut havaittavissa ylimääräistä kitkaa. Olen monesti todennut, että tunnelma vanhempieni luona on verkkainen ja rento. Niin se oli tälläkin kertaa. Myös pikkumestari kotiutui nopeasti, kunhan lelulaatikoiden sisältö saatiin kaivettua esille. Vanhempieni koiravanhus vaati vähän totuttelua. Koiramuori ei tee pahaa kärpäsellekään, mutta on tietysti pienen lapsen silmin isokokoinen. Viikonlopun mittaisella tutustumisella päästiin kuitenkin silittelyvaiheeseen asti. Ja heipat pikkumestari kävi sanomassa myös koiralle, kun lähdön aika tuli. Ja juttua "haukusta" riitti kyllä koko vierailun ajan.

Mitä Levillä vappuna voi tehdä? No ei paljonkaan, jos ei antaudu alkoholinhuuruiseen Las Vegas -tunnelmaan. Kylä on nimittäin täynnä näitä amatöörialkoholinkäyttäjiä, joiden ulkomuotoa peittävät erilaiset karnevaaliasut ja mieltä sumentavat liialliset nautintoaineet. Tunnelma on silti pääosin positiivinen. Me osallistuimme tähän tivoliin lapsiperheenä ja vain aikaiseen kellonaikaan. Mutta kyllä keskusta silti oli aina porukkaa täynnä. Joka päivä. Ja kunto juhlijoilla vaihteli noususta laskuihin. Onneksi mukana ollut pikkumestari ei vielä ymmärrä muuta kuin, että "iso pupu" laskee suksilla. Minulle meininki näytti jo hieman liian alkoholivoittoiselta. Ja porukka nuorelta. Minä olen tullut vanhaksi tällaiselle juhlintamuodolle, jonka ytimessä on liiallinen viinan nauttiminen. Toisaalta aikoinaan, kun olin alkoholinkäytön ammattilainen, en koskaan tykännyt vapusta. Se houkuttelee juhlimaan sankan joukon sellaisia juhlijoita, joille poikkeuksellinen alkoholimäärä tekee yllättävät tepposet. Tuloksena on ylilyöntejä. Ja usein konfikteja loppuyön taksi/nakkikoppijonoissa. Tätä puolta emme tällä reissulla onneksi nähneet.

Muuten Levillä tuntui vallitsevan loppusesongin tunnelmat. Lapsille suunnatut paikat olivat kiinni. Kahviloiden aukiolo oli aika rajoittunutta. Ja toimintaa muutenkin vähän sellaisille, jotka olisivat halunneet ohjelmapalveluita kuluttaa. Toisaalta meidän ryhmällemme sopi vähempikin tekeminen. Saimme kuitenkin nauttia maisemakahvilasta ja sunnuntaina saimme hyvän ruokailukokemuksen Pizzeria Rennassa. Ilta koostui hyvästä ruuasta ja palvelusta. Ei onnistuneeseen iltaan muuta tarvita. Naurua ja juttelua. Pikkumestarin viihdyttämistä. Tämä ilta oikeastaan kruunasi koko reissun. Parin päivän vierailu loppui vappuaattona ja lähdimme kotimatkalle jo aikaisin päivällä. Ennen vieraiden junille vientiä ehdimme vielä nähdä joulupukin ja nauttia lounasta napapiirillä. Ai totta. Ehdimme myös tehdä ostoksia Marimekko ja Iittala-kaupoissa. Huh huh.

Vappu meni nopeasti, mutta hauskaa oli. Harmi, että seuraavan kerran näemme etelän perhettä todennäköisesti vasta kesäkuun alussa. Nopeastihan aika menee, mutta silti ikävä tulee. Välimatkaa on kuitenkin niin paljon, että ihan joka viikonloppu ei voi vierailla. Toivottavasti asiat järjestyvät pian siihen suuntaan, että välimatka tiivistyy. Olen kiitollinen siitä, että alkuvaikeuksista huolimatta vaimoni perheen ja minun välini ovat nyt lämpimät. Tykkään viettää aikaa heidän kanssaan. Ja saan pikkumestarin kanssa "harjoitella" omaa isyyttäni. Siinä riittää kyllä vielä tekemistä. Mutta hyvät mallit minulla ainakin on siihen, miten hyvä perhe rakennetaan. Huumoria ja kärsivällisyyttä. Sopivasti toisiaan täydentävät kasvattajat ja paljon rakkautta. Yksinkertainen resepti. Vaimoni kanssa pystymme varmasti samaan, kunhan Kapteeni ilmaantuu.

Odottavan aika on pitkä. Laskeskelimme eilen Kelan hakemuksia täyttäessä vaimoni jäljellä olevia työpäiviä. Niitä on huomattavan vähän. Pitkälle on tultu, mutta loppusuora tuntuu todella pitkältä. Toukokuuhun mahtuu lyhyitä työviikkoja ja yksi reissukin, joten luulen, että ennen kuin huomaamme on jo kesäkuu. Raskausviikko 27 alkaa huomenna. Viikko kerrallaan eteenpäin.

Kapteeni potkii toisinaan todella railakkaasti. En ole vielä kyennyt selvittämään, missä pää ja peppu milloinkin luuraavat. Neuvolantäti kertoi selvittelevänsä tätä seuraavan neuvolakäynnin yhteydessä. pitää katsoa, jos suoritan kotitestejä itsekin. Maha on taas kasvanut. Vaimoni on valitellut toisinaan alkaselkäänsä varsinkin pitkien istumisien jälkeen, joten saa nähdä, miten selän kanssa loppuun asti pärjätään. Tukivyö voisi auttaa asiaa. Katsotaan saisimmeko sellaisen vielä hankittua ennen kuin oireet pahenevat.

Hyvällä mielellä. Hieman väsyneenä. Mutta onnellinen yhteisestä ajasta. 

Tänään soi:
ZZ Top: Rough Boy
Joe Bonamassa: A Different Shade Of Blue
Don Henley: The Boys of Summer
Hills Inc.: Dreaming Tree

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kahvit ja marjapiirakat Cafe Spiella
Vohveli ja drinkki Cafe & Bar 21


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??