Kun kaikki menee pieleen


Eilinen päivä oli aamusta asti tuomittu menemään siihen kuuluisaan Ö-mappiin. Oikeastaan kaikki lähti pieleen jo aamustartista, jonka aikana tavarat olivat hukassa, sopivia vaatteita ei löytynyt ja polkupyörää piti sovitella auton takakoppiin. Luvassa oli aamunratoksi kokoarviota ja ultrausta. Eli pitkiä minuutteja pimeässä huoneessa odottaen, että kaikki on hyvin. Ei todellakaan suosikkiajanvietettäni. Toisaalta olimme odottavaisia, että näkisimme Kapteenin taas ruudulla ja kuulisimme, miltä vauvan kokoarvio vaikuttaisi. Mutta aamua varjosti ainakin omalla kohdalla liiallinen kiire, tavaroiden roudaamisesta johtuva ärsytys ja aamupäivän odotus ennen ultrausta. Oikeastaan tiesin jo tässä kohtaa, että päivästä tulee huono. Jotenkin sen aavistaa välillä, kun mieli menee sellaiseen tilaan, että kaikki ärsyttää. Eikä siitä pääse oikein eroon vaikka, miten yrittäisi.

Näissä ennakoivissa tunnelmissa saavuimme silti kokoarvioon suhteellisen hyvillä mielin. Minua tietysti jännitti ja varmasti vaimoani myös. Hän osaa ehkä peittää sen paremmin. Äitipolin odotusaula on jo melko tuttu. Aikaisemmilla kerroilla se on tuntunut mukavalta. Viimeksi poikkeustilanteesta huolimatta sinne oli kiva tulla. Tällä kertaa, varmaankin asenteestani johtuen, tunnelma oli vähän painostava. Odotusaika oli kohtuullinen ja pääsimme tuttuun pimeään huoneeseen. Sinänsä tutkimus eteni tutulla kaavaa. Lääkäri katseli vatsassa erilaisia asioita Kapteenista ja kertaili välillä, mitä näkee. Oikeastaan, mitään poikkeavaa ei löytynyt ennen kuin vauvan mahalaukku näytti jotenkin isommalta kuin kuuluisi. Tässä kohtaa oloni kävi todella epämukavaksi. Lääkäri jutteli enemmän itsekseen eikä hänestä oikein ottanut selvää onko kyse jostakin vakavasta. Lopulta lääkäri sanoi, että kyseessä saattaa olla normaali variaatioväli vatsalaukun koossa. Lisäksi hän aikoi tarkistaa asian vielä käyntimme jälkeen jos asiassa on jotakin huomioitavaa. Lähinnä kysymyksessä voisi olla se, että jostain syystä suolistossa on jokin tukos joka estää normaalin ulosteen poistumisen. Tämä pitäisi sitten ottaa syntymän jälkeen huomioon.

Vaikka lääkäri sanoi, että aihetta huoleen ei ole ja soittaisi vielä erikseen asiasta (ei muuten soittanut eilen, eli ilmeisesti ok) niin ainakin itsellä alkoi jo huolestuminen nousta. Näinkö lähellä tässä päästiin ilman ongelmia. Ja vaikka lääkäri vielä erikseen sanoi, että kaikki muu näytti hyvältä niin silti sydänalassa tuntui puristusta. Vaimollani oli samanlainen tunne, kun asiasta lopulta illalla keskustelimme. Vaimoni mielialan pilasi enemmän lääkärin ohjeistukset ruokavalion suhteen. Vaikka kotimittauksissa verensokeriarvot ovat olleet kohdallaan. Vauva on silti kasvanut joiltakin osin käyrien yläpäässä. Nyt lääkäri ohjeisti tai sanotaan määräsi vaimoni välttämään täysin näkyvää sokeria. Rasvaa kuulemma voi syödä, mutta sokeri on kieltolistalla. Vaimoni pahoitti tästä mielensä. Hän on tosissaan yrittänyt ja itse yhden asian täyskiellon kokeneena voin sanoa että ei ole helppoa. Varmasti vaimoni koki jollain tavalla epäonnistuneensa. Sanoin, että vauvan kokoon vaikuttaa varmasti eniten tämä loppuaika, joten ollaan vielä hyvällä tiellä. Tsempataan loppuun asti yhdessä. Tutkimuksen jälkeen hississä vaimoltani pääsi pieni itku. Yritin lohduttaa, mutta olin itsekin niin huolesta soikeana, että yritys jäi puolitiehen. Oireilu ja päivän aloittanut ärtymys vain pahentui matkalla töihin ja lopulta meillä olikin pieni riita pystyssä. Jotenkin arvasin jo etukäteen, että eilen riideltäisiin. Mutta se, että riidan laukaisee auton takapenkkien kaataminen tai kaatamattomuus tuli yllätyksenä. Ei taas parhaimpia hetkiäni. Päätin korjata tilanteen aloittamalla mykkäkoulun whatsapp:issa. Fiksua eikö. Olen järki-ihminen. Usein väärässä.

Saimme kyllä riidan sovittua ja lopulta pääsimme illalla kotiinkin. Mutta omaa ärtymystäni en saanut karistettua koko loppuiltana. Lopulta ärsytti jo se, että ärsyttää. No aina ei voi olla parhaimmillaan. Kyllähän sitä huolestumista varmasti käsitteli sisällään pitkälle iltaa. Ja varmaan edelleenkin. Mutta toisaalta lääkäri sanoi, että syytä paniikkinappulan painamiseen ei ole. Mitään vakavaa kuvissa ei näkynyt. Syntymän jälkeen asiaan voidaan reagoida, jos se on nyt jo tiedossa. Pahimmillaan synnytys voisi siirtyä Ouluun. Mutta nämä ovat spekulointeja. Lääkäri ei ole vielä soittanut. Ja jos/kun hän soittaa niin sitten edetään sen diagnoosin mukaisesti. Kolmen viikon päästä on joka tapauksessa kontrollikäynti, jossa katsotaan Kapteenin vatsalaukkua ja seurataan myös kasvukäyrää. Siihen asti tsempataan ruokavalion suhteen. Ja koitetaan olla huolehtimatta liikaa vauvalla ilmenneistä mahdollisista ongelmista.

Uusi raskausviikko lähti siis käyntiin melko alakuloisesti. Täällä ollaan raskaana viikolla 33 ja jäljellä on 55 päivää. Lääkärin mukaan alatiesynnystä kohti ollaan etenemässä ja jos vauva kasvaa liikaa niin käynnistäminen tehdään viikolla 38. Nämäkin varmasti ratkeavat, kun mennään hieman eteenpäin. Laskeskelin, että vauvalla on koossa 2/3 sen loppupainosta. Eli hiukkasen kasvua jarruttamalla tulossa on "normaalikokoinen" vauva. Itse olen kaksonen, joten olen syntyessäni ollut kohtalaisen pieni. Vaimoni on ollut syntyessään hiukan isompi tyttö. Varmaan vauva on jotakin tältä väliltä tai jotakin muuta.

Eli näissä tunnelmissa. Ärtyneisyys karisi viimein illalla sängyssä maatessa ja tänään mieli oli parempi. Luvassa on treffiperjantai, joka vietetään sirkuksessa. Ja lauantaina lähdemme käymään vanhempieni luona. Moottoripyörän noutaminen on ajankohtainen. Viimeinkin. Saapa nähdä pysyykö sitä enää pystyssäkään.

Aina ei voi onnistua. Tämäkin täytyy myöntää ja tunnustaa. Eilinen päivä meni vihkoon, mutta se ei pilaa koko viikkoa.

Tänään soi:

Jenni Vartiainen: Voulez-vous
Haloo Helsinki: Kaksi ihmistä
Chris Stapleton: Broken Halos

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

P.S.. Anthony Bourdain on kuollut, ilmeisesti oman käden kautta. Menestys ei tuo onnea, tärkeämpää olisi löytää tasapaino ja rauha itsensä kanssa. Sepä se vasta vaikeaa onkin.

Kommentit

  1. Nuo lääkärit ovat kyllä välillä semmoisia itsestäänpuhujia. Selväähän se on että huoli iskee ihan pienistäkin asioista. Ja tuo sokerin kieltäminen on kova juttu varsinkin jos vaimosi arvot ovat olleet hyvät. Nuo ultratkaan eivät ole aina niin tarkkoja, toivottavasti kaikki on kunnossa.

    Tsemppiä ja ajatukset tulevaan <3

    M/Äiti jumppaa-blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä lääkäri kyllä jutteli itsekseen ihan kiitettävästi. Ja huoli kyllä kovasti iski kumpaankin. Mutta mitään ei ole kuulunut, joten ehkä asia olikin vain väärä hälytys. Sokerikielto otti koville. Kovasti on kuitenkin yritetty tsempata. Nyt tsempataan vielä yhdessä kovemmin.

      Poista
  2. Huh, pystyin hyvin samaistumaan huolen, ärtymyksen ja turhautumisen tunteisiin sekä hyppäämään vaimosi tunnemyräkkään. On teillä ollut päivä!
    Toivon, että vauvalla on kaikki lopulta hyvin ja loppuaika menee hienosti. Upeasti jaksat olla vaimosi tukena, vaikka molemmille ottas varmasti voimille.
    Tsemppiä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä päivästä onneksi selvittiin ja loppuviikkon on sujunut mukavasti. Lääkäristäkään ei kuulunut, joten toistaiseksi kaikki on hyvin. Kyllä tässä yhdessä on hyvin jaksettu ja loppuun asti tietenkin yhdessä mennää. Ollut huikea matka tähän asti. Vaimoni tässä on suurimman taakan kantanut ja varmasti joutunut monenlaisten paineiden kanssa elämään. Minä olen yrittänyt taakkaa helpottaa, välillä onnistuu paremmin välillä huonommin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit

Ai että, miten kallis syöttötuoli??